Muita pysyvästi laihduttajia?

Hei mammat!
Päätin nyt viimein monen vuoden ja Iskiaksen jälkeen pistää stopin ylipainolleni. Pituutta on 168 ja painoa kaksi viikkoa sitten huikeat 98,7kg(!!!!). Sata kiloa alkoi kolkuttaa ja oma olo vituttaa.

Kärsin ruokariippuvuudesta (kyllä, se on ihan oikea riippuvuus). Luin tuolloin kirjaa "Eroon tunnesyömisestä", L. Stahre & V. Ryd. Tajusin, että suurin ongelma omassa syömisessäni ei oo hedonismi, laiskuus tai kurin puute. Suurin ongelma ovat tukahdetut tunteet kuten ärtymys, tylsyys, kiukku, jne. jotka patoan ja hyvitän pahaa oloani syömisellä. Samaa aihetta käsittelee myös tällä viikolla käsiini osunut sarjakuva "Sokerihullu" H. Koljonen.

Päätin muuttaa asiat en millään kuurilla, vaan pitämällä ruokapäiväkirjaa ja katsomalla, että syön alle kulutuksen. Näppärästi älypuhelin tässä auttaa. Ja pysähtymällä syömähimon hetkellä pohtimaan MIKSI halua syödä. Onko minulla todella nälkä vai pyrinkö tyydyttämään tai vaimentamaan jotain tunnetta.

Tänä aamuna jo 91,9kg. En siis nälkäkuureile ja olen tän parin viikon aikana mm. syönyt Runebergin torttua pari kertaa. Miksi? Siksi että pyrin pysyvään painonpudotukseen ja se ei vaan onnistu niin, että koko elämänsä syö vain tarkkaan terveellisiä vaihtoehtoja. Se johtaa epäterveeseen ruokanatseiluun ja silloin on helpompi valahtaa takaisin tunnesyömiseen, kun "sortuu". Jos sitä ei otakkaan "synnintekemisenä" ei tule syyllisyyttä ja häpeää, jota yrittää peittää syömällä lisää "kun kaikki on jo pilalla, ei musta ollutkaan tähän".

Pyrin kuluvan vuoden aikana saavuttamaan 70 kg, mikä on mun pituudella normaalipainon yläraja. En halua olla hoikka tai laiha, koska se ei vastaa minun kauneuskäsitystäni, mutta haluaisin olla terve ja jaksava ja ostaa vaatteeni tavalliselta vaateosastosta "isojen tyttöjen osaston" sijaan.

Miten te muut? Onko täällä muita, jotka ovat päättäneet tänävuonna tehdä sen viimeisen muutoksen?

N36