Ensin nauratti...

Mutta sitten ei enää.

Koiraani ulkoiluttaessa musta mies oli ulkoilemassa, ja vilkaisi mua ja koiraa useamman kerran, kun oli viistosti tulossa kohti. En minä häntä pelännyt, katse ei ollut sellainen. Ja mun koira haukkui, ajattelin katsovan sen takia.

Mies selittämään kohtuu hyvällä suomenkielellä, että hän katsoi vaan sen takia, kun anopillaan on samanlainen koira. Että ei hän muuten, mutta kun tuo koira.

Mikä mua nauratti? No, en tiedä. Mutta hymy hyytyi, kun tajusin, että se musta mies pelkää. Ei tämä ole ollenkaan kiva tilanne, että nyt sitten kaikki viattomat pelkää. Valkoiset, ruskeat, mustat.