Kirjoita tänne terveiset jollekin mielessäsi pyörivälle ihmiselle :) osa V
Ylläpidolle tiedoksi, että tätä ketjua ei sitten saa poistaa!
Ja ajatuksena oli, kuten alkuperäisen aloittaja sanaili:
"Haluaisitko sanoa jotain jollekin, muttet uskalla tai voi? Pyöriikö henkilö jatkuvasti mielessäsi, etkä tiedä minne voisit purkaa ajatuksiasi? Kirjoita ne tänne! Jos haluat, voit laittaa lisäksi mukaan hänen nimikirjaimensa tai asuinpaikkakuntansa tunnistamisen helpottamiseksi."
Kommentit (2047)
Kiitos, että aikoinaan suosittelit mulle luettavaksi Anthony de Mellon Havahtumista. Kesti aikansa ennenkuin edes ymmärsin siitä mitään, mutta pikkuhiljaa sanoma alkoi avautua. Siitä alkoi pitkä matka vapauteen. Nyt luen saman hepun Uudistumista, jossa asiat selitetään ihan juurta jaksain. Mielestäni paljon parempi ja selkeämpi kuin Havahtuminen. Matkaa on vielä jäljellä, mutta valo tunnelin päässä on alkanut suurentua.
Kiitos :-)
Vierailija kirjoitti:
Taas joudun taistelemaan itseni kanssa etten kirjoita viestiä, jossa kerron kuinka paljon susta tykkään. Leikittelen kyllä ajatuksella että niin tekisin, ja mietin mitä vastaisit. Luulen, että osaisin arvata, mutta mitä hyötyä siitä olisi. On aina helpompaa kun ei nähdä hetkeen, mutta silti sun kanssa on niin ihana olla etten osaa olla järkevä.
En tiedä miksi vuodatan tämän tänne. Joku kuitenkin vastaa ja leikkii, että tämä on tarkoitettu hänelle. Eikä se kai mitään haittaa. Sinä et varmaan kuitenkaan osaisi edes ajatella tämän olevan sinulle. Vai kuinka läpinäkyvä olen?
No eipä ne sun katseet ja hymyt oo jättäneet kauheasti epäselvyyksiä...😘
Voi nolous. Ei todellakaan pitäisi kirjoittaa tänne mitään, mutta pakko selventää että vaikka törmäsin suhun KAKSI kertaa sen jälkeen kun sanottiin moikat ja kirjoittelen tänne joskus hölmöjä viestejä, en ole hullu, enkä stalkannut sinua. Mä vaan halusin mennä kävelylle ja sitten testaa mun autoa kun siitä kuuluu hassu ääni. Ja törmäsin molemmilla kerroilla suhun niin että ei kuitenkaan voitu moikata. Taino, autosta heilautin kättä mut et varmaan huomannut, Voi luoja. Ja siis kirjoittelen tänne nykyään tosi harvoin, ne alkuperäiset ketjut oli kivempia.
Voi epätoivoisuus, se pahuksen tintti varasti minun biisini. Voi kurjuus. Sehän varastanut koko hauskan skitsoilu-ketjun.
Mä en ole saanut sua mielestäni sen yhden kesäillan jälkeen. Vaikka mitään ei tapahtunut meidän välillä, aloin katsoa sua jostain syystä erilailla. Aluks hämmennyin siitä, ja sit se kasvoi ihan valtavaks sydäntä raastavaks ihastukseksi. Se huomio mitä annoit mulle (varmaankin tarkoittamatta mitään sen enempää) vaan pahensi asiaa koko ajan.
Ja kun tässä on kaikki niin väärin. Puolisoita ja liuta lapsia. ja paljon muutakin. Nähdään liian usein. Ja some.
Olen ihan hajalla. Menisit pois mun mielestä, ennen kuin joku ilta viinipäissäni teen jotain tyhmää. Mä en halua mitään. Vaikka unissani haluankin aina kaiken.
En löytänyt tämän päivän uutta ketjua, jossa kysyttiin nimimerkit tunnisteeksi. Olisin kirjoittanut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Kuka kysyy ja keneltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Kuka kysyy ja keneltä?
Kysyn M:lta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Niin kenelle tämä tarkoitettu ja mitä itse haluaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Kuka kysyy ja keneltä?
Kuka siellä kyseleepi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Niin kenelle tämä tarkoitettu ja mitä itse haluaisit?
Esitin kysymyksen sinulle.
Mä oon nähnyt sut viimeksi kesällä. Ikävä on ollut kova, vaikka edelleen en ymmärrä miksi en pääse susta yli vaikka ei meillä mitään ikinä ehtinyt ollakkaan. Ei sillä että en olisi halunnut vaan ujous.... Ja aika loppui kesken valitettavasti.
Olin jo tyytyväinen kun pariin kuukauteen en ollut miettinyt sua kuin harvakseltaan heikkona hetkenä. Jostain syystä tänään kaikki tunteet vyöryi uudestaan jostain minne olin ne saanut piilotettua. Toivon että sulla on kaikki hyvin, rakastan sinua ❤️
K
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt sut viimeksi kesällä. Ikävä on ollut kova, vaikka edelleen en ymmärrä miksi en pääse susta yli vaikka ei meillä mitään ikinä ehtinyt ollakkaan. Ei sillä että en olisi halunnut vaan ujous.... Ja aika loppui kesken valitettavasti.
Olin jo tyytyväinen kun pariin kuukauteen en ollut miettinyt sua kuin harvakseltaan heikkona hetkenä. Jostain syystä tänään kaikki tunteet vyöryi uudestaan jostain minne olin ne saanut piilotettua. Toivon että sulla on kaikki hyvin, rakastan sinua ❤️
K
Kaikki yksityiskohdat ei täsmää, joten viesti ei ollut minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt sut viimeksi kesällä. Ikävä on ollut kova, vaikka edelleen en ymmärrä miksi en pääse susta yli vaikka ei meillä mitään ikinä ehtinyt ollakkaan. Ei sillä että en olisi halunnut vaan ujous.... Ja aika loppui kesken valitettavasti.
Olin jo tyytyväinen kun pariin kuukauteen en ollut miettinyt sua kuin harvakseltaan heikkona hetkenä. Jostain syystä tänään kaikki tunteet vyöryi uudestaan jostain minne olin ne saanut piilotettua. Toivon että sulla on kaikki hyvin, rakastan sinua ❤️
K
Ei sitten ollut minulle.:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Kuka kysyy ja keneltä?
Kysyn M:lta.
Joojoo. Mutta kuka kyselee. Äidille vastaan erilain kuin kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat minusta?
Aloin kirjoittaa sinne alkuperäiseen ketjuun kun olin yksinäinen, sinkku ja ihastuin jatkuvasti. Tapa purkaa tunteita kun ei kotona ollut ketään jolle purkaa. Mä oon yleensä ihan toiminnan nainen oikeassa elämässä, eli jos tykkään jostakusta, pyydän häntä ulos jos hän ei ehdi ensin. Eli ei tartte miettiä, kun menee treffeille ja sittenhän näkee tuleeko siitä mitään vai ei. No suhun mä tunsin jotain tosi kovaa vetovoimaa ja persoonana tykkäsin todella paljon. Meillä tuntuu olevan aika samanlaiset ajatusmaailmat ja huumori. Mutta huomasin kyllä sormuksen ja se on mulle merkki siitä, että miestä ei isketä. En ikinä alkais mihinkään suhteeseen varatun kanssa enkä itse koskaan pettäisi omaa kumppaniani. Veikkaan että sä oot samanlainen, sen verran reilulta vaikutat.
Mulla on muutamia miespuolisia ystäviä ja ehkä sitä eniten haluaisinkin, ystävyyttä, kun molemmat ollaan nykyään varattuja. Tuntuis jotenkin todella tyhmältä olla olematta ystäviä vain sen takia, että ollaan eri sukupuolta. Mutta sosiaaliset normit sit kuitenkin on sit estänyt mua pyytämästä sua minnekään, missä voitais jutella kahestaan. Ja porukoissa ei saa samanlaista yhteyttä mitä tutustuminen kunnolla ja ystävyyden kehittyminen vaatii. Ja se on turhauttanut ja sitä turhautumista oon ajoittain täällä purkanut. Ja toistan, että täällä on myös valtavasti viestejä ,joita en oo kirjoittanut. Osa ei sovi ollenkaan tähän tilanteeseen, osa taas todella hyvin, osa ärsyttävästi vähän silleen että vosi luulla että oon kirjoittanut, mutta sitten antaakin ihan väärän kuvan "musta", koska ei oo mun kirjoittamia. Ja sitten välillä kuvittelen sun viestiksi jonkun mikä paljastuukin että ei oo ja välillä aattelen että olen arvannut oikein jonkun viestin.
Joo, avautuminen. Avaisitko sinä nyt vähän mitä sinä haluat? Ei oo pakko täällä, voit muutakin kautta ottaa yhteyttä. Facebook on kätevä, vaikka ei me olla siellä kavereita, tosin ollaan kyl irl juteltu sen verran että voitaisiin olla. Jos pyydät, hyväksyn sut kyllä. Mutta jos et (vielä?) halua pyytää, vastaa sit vaan täällä.
Taas joudun taistelemaan itseni kanssa etten kirjoita viestiä, jossa kerron kuinka paljon susta tykkään. Leikittelen kyllä ajatuksella että niin tekisin, ja mietin mitä vastaisit. Luulen, että osaisin arvata, mutta mitä hyötyä siitä olisi. On aina helpompaa kun ei nähdä hetkeen, mutta silti sun kanssa on niin ihana olla etten osaa olla järkevä.
En tiedä miksi vuodatan tämän tänne. Joku kuitenkin vastaa ja leikkii, että tämä on tarkoitettu hänelle. Eikä se kai mitään haittaa. Sinä et varmaan kuitenkaan osaisi edes ajatella tämän olevan sinulle. Vai kuinka läpinäkyvä olen?