Lue keskustelun säännöt.
Ilouutinen nettihäiriköille
04.02.2016 |
Emmi Nuorgam teki uhkailijoistaan rikosilmoituksen heti marraskuussa. Se ei johtanut mihinkään. Nuorgamille soitettiin jo muutaman päivän kuluttua Pirkanmaan poliisilaitokselta. Puhelimessa kerrottiin, että anonyymiviestien lähettäjien selvittäminen ja syytteiden nostaminen olisi lähes mahdotonta. Mitään ei pystyttäisi tekemään, ennen kuin jotain konkreettista uhkaa ilmenisi.
”Muistan varmasti lopun ikääni, miten poliisi ilmaisi asian. Ethän sä nyt oikeesti usko, että kukaan sun kohtua tulisi repimään irti. Päädyimme siihen, että viestit merkitään vain tiedoksi. Hän sanoi, että korvaukset, joita voisin saada olisivat maksimissaan kymmenen euroa, ja kysyi kannattaako tähän ruveta.”
Hämmentävää kyllä, aloite Nuorgamin rikosilmoitukseen tuli poliisilta.
”Nettipoliisi kertoi minulle tarkkaan, mitkä syytekohdat uhkailut täyttivät. Mutta ilmoituksen jälkeen soittaneen poliisin asenne oli aivan päinvastainen.”
Kommentit (4)
Eli paskaa palstalle vaan, anonyymit. Ei poliisia kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimittajilla on onneksi tuomarinoikeus joten toimittaja voi surutta nostaa tikunnokkaan kenet tahansa mistä syystä tahansa ja varmistaa että koko lopun ikää näiden ihmisten nimellä haettaessa tämä asia tulee löytymään hakukoneista. Melkoinen valta.
Välillä tuntuu että asioista ei enää osata keskustella. Eri mieltä oleminen ei ole sallittua ja toisaalta perustelut on turhia koska molemmat puolet istuu tiukasti poteroissaan sormet korvissa hokemassa oman puolensa iskulauseita. Ympärille on muodostunut ns. kupla koska erimieltä olevat sinkoutuvat väkisinkin kauemmas samaa mieltä olevien mielipidehegemoniasta. Lopulta alkaa vaikuttaa että se oma mielipide on ainoa oikea totuus ja erimielta olevat on tarkoituksella pahantahtoisia koska muutenhan ne näkisivät tämän oikean mielipiteen oikeuden.
Keskustelun sijaan käydään eräänlaista epätyypillistä ja epäsymmetristä sotaa jossa kaikki luovatkin keinot on sallittuja jos joku väärää mieltä oleva tekee pienenkin virheen. Käytetään täysimääräisesti hyväksi järjestelmän porsaanreikiä ja sitä että oikeutta saadakseen väärin kohdeltu joutuu näkemään hemmetisti vaivaa ja taviksella ei yleensä ole edes varaa palkata sellaisia lakimiehiä että jotain mediataloa vastaan voisi oikeasti hakea oikeutta.
Olen esim. melko varma että sananvapautta ja lehdistönvapautta ei ole tarkoitettu tuon journalisti-lehden artikkelin tapaisiin juttuihin jossa poimitaan nimellä ja kasvoilla väärää mieltä olevia esiin, oli kielenkäyttö ns. törkeää tai ei. Ihmiselle pitäisi antaa tilaisuus korjata käytöksensä sen sijaan että heti kärkeen jaetaan peruuttamattomia julkisuusrangaistuksia.
Toimittaja itsekin sanoo käyttäneensä huonoa kieltä ja käyttäytyneensä huonosti, kerran jopa potkujen edestä. Siltikään kukaan ei ole katsonut asiakseen poimia joka kerta toimittajaa nimellä ja kuvalla uutisjutun aiheeksi: Kuunnelkaa kaikki nauha kun Toimittaja N. N. vittuili puhelinyhtiön asiakaspalvelijalle...
Aiheelliselle jutulle tekee vahinkoa, että siihen sekoitetaan asiallisten kommentoijien nimiä mukaan. Mitä tekemistä huorittelun kanssa on sillä, että Peter Saramon mielestä Aron "trollitutkimus" oli tasoltaan surkea? Sama kuin minä pyytäisin netissä ihmisiä postaamaan "kertomuksiaan maahanmuuttajista". Sitten kun siihen vastaisi nuo samat huorittelijat, joita tuossa on haastateltu, niin julkaisisin tulokset ilman lähdekritiikkiä "suurena Ylen mamu-tutkimuksena".
http://www.journalisti.fi/artikkelit/2016/2/h/