Teini ei arvosta tavaroitaan yhtään, en takuulla osta neljättä älypuhelinta hukatun tilalle!
Hermot tässä menee. Hän on hukannut monta bussikorttia, kaksi jopoa on varastettu kun on jättänyt lukitsematta, nyt hukkunut taas kerran iphone. Mummiltaan saama 100€ lahjakortti vaateliikkeeseen hukkui eilen.
Nyt en suostu ostamaan älypuhelinta ja siitähän nousi melkoinen kapina, rikkoi huoneensa oven ja nyt sitten valittaa kun siinä on reikä. Taidan seuraavasta tempusta ottaa koko oven pois.
Miten tuolle voisi opettaa huolellisuutta? Ei ollut lapsena samanlainen. 14v tyttö kyseessä. Muuten sujuu hyvin, hyvä koulussakin mutta tuo tavaroiden hukkaaminen ja rikkominen (joko vahingossa tai suuttuessaan joskus harvoin tahallaan)
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
2, ei ole koskaan jäänyt ainakaan kiinni ja minun on hyvin vaikea uskoa sellaista mahdolliseksi. On suureen ääneen toitottanut inhoavansa tupakkaa ja alkoholia. Aina tullut esim. kavereidensa juhlista selvinpäin kotiin.
ap
Mulla herää kyllä heti epäilys, jos joku suureen ääneen toitottaa jotain...
Vierailija kirjoitti:
2, ei ole koskaan jäänyt ainakaan kiinni ja minun on hyvin vaikea uskoa sellaista mahdolliseksi. On suureen ääneen toitottanut inhoavansa tupakkaa ja alkoholia. Aina tullut esim. kavereidensa juhlista selvinpäin kotiin.
ap
Jotenkin surullista, että vanhemmat ovat näin sinisilmäisiä lastensa tekemisille. Oletko kysynyt mitä hänellä oikeasti kuullut vain oletko vain keskittynyt haukkumaan häntä siitä, että hän ei arvosta tavaroitaan. Ei tuollainen ovien rikkominen yms, kuulu normaaliin kasvuun ja kehitykseen.
Lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteet ovat kuitenkin aina kahden kauppa, jossa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämättömän paljon hukkaa arvokkaita esineitä. Ei toi ole normaalia. Onko kuitenkin myynyt ne päihteiden ostoa varten tai jotain?
Sama tuli mieleen. Ei ne kaikki huku, vaan vaihtuu johonkin muuhun. Huumeisiin tai pääsee sisään jonnekin täysi-ikäisten puuhiin. Teini luulee, että hänellä on syntymäoikeus vanhempiensa elintasoon ja hyödykkeet tulee automaattisesti. Onko tämä se viesti, minkä ap haluaa antaa?
Uusi ovi maksaa satasen. Kahdenkympin viikkoraha pitää jättää 5 kertaa antamatta ennen kuin oven arvo on korvaantunut. Pari viikkoa ei riitä.
Konkreettisempaa olisi, jos teini kävisi itse ostamassa sen oven omilla rahoillaan. Mutta jos nuo teidän systeemit on tähän asti toimineet hyvin, niin ei niitä ole syytä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, että puhelin häviää vahingossa. On niin juurtuineita nuorten käsiin.
Erittäin vaikea uskoa, että puhelin häviäisi vahingossa. Nykyään ne kuitenkin löytää hyvin helposti, kun tarkistaa tietokoneelta, missä puhelin on ja sitten vaan penkomaan.
Vierailija kirjoitti:
Tahallaan rikottu ovi pitää tietenkin korvata. Ja itse ostaa uusi puhelin. Viikkoraha sellaiseksi, että puoli vuotta pitää säästää ennen kuin srn puhelimen saa ostettua. Viikkorahaa ei saa, ellei ole suoriutunut velvoitteistaan. Eli esim. oma huone pitää pitää siistinä, tarkastuspäivä lauantaisin. Tai jos lapsella on tapana kerätä huonoja merkintöjä wilmaan, niin viikkorahan saa vain, jos viikon aikana on tullut max 2 huonoa wilmamerkintää.
Keksitte siis teille sopivia rajoja, jotka ei välttämättä ole nää ehdotetut, mutta ne, mitkä on teillä tarpeen. Ja se vaikein juttu on se, että aikuiset pitää kiinni näistä rajoista, eikä anna yhtään periksi, vaikka lapsi kuinka kiukkuaa. Ja aina pitää jaksaa tarkistaa ja varmistaa, että sopimuksista on pidetty kiinni. Pakkohan nuoren ei ole totella, mutta sitten ei vain tipu rahaa. Ja ilman rahaa ei saa puhelinta. Se on sitten voivoi.
Koirakoulu toimiikin aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä olevan nuoren kanssa. Kuka sitten keksii ne rajat? Eikö niiden pitäisi olla määritelty jo lapsuudessa mitä on esim. vanhempien kunnioittaminen, perheen sääntöjen noudattaminen ja mitkä on seuraukset, jos hyppii vanhempien silmille.
Kieltämättä, kun joku mainitsi nuo päihteet ja huumeet, niin se kuulostaa kaikkein loogisimmalta selitykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahallaan rikottu ovi pitää tietenkin korvata. Ja itse ostaa uusi puhelin. Viikkoraha sellaiseksi, että puoli vuotta pitää säästää ennen kuin srn puhelimen saa ostettua. Viikkorahaa ei saa, ellei ole suoriutunut velvoitteistaan. Eli esim. oma huone pitää pitää siistinä, tarkastuspäivä lauantaisin. Tai jos lapsella on tapana kerätä huonoja merkintöjä wilmaan, niin viikkorahan saa vain, jos viikon aikana on tullut max 2 huonoa wilmamerkintää.
Keksitte siis teille sopivia rajoja, jotka ei välttämättä ole nää ehdotetut, mutta ne, mitkä on teillä tarpeen. Ja se vaikein juttu on se, että aikuiset pitää kiinni näistä rajoista, eikä anna yhtään periksi, vaikka lapsi kuinka kiukkuaa. Ja aina pitää jaksaa tarkistaa ja varmistaa, että sopimuksista on pidetty kiinni. Pakkohan nuoren ei ole totella, mutta sitten ei vain tipu rahaa. Ja ilman rahaa ei saa puhelinta. Se on sitten voivoi.
Koirakoulu toimiikin aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä olevan nuoren kanssa. Kuka sitten keksii ne rajat? Eikö niiden pitäisi olla määritelty jo lapsuudessa mitä on esim. vanhempien kunnioittaminen, perheen sääntöjen noudattaminen ja mitkä on seuraukset, jos hyppii vanhempien silmille.
Aivan loistava idea, joo, otetaanpa tuo aikakone tuosta eteisestä ja palataan ap:n teinin lapsuuteen ja aletaan tällä kertaa tekemään asiat alusta asti hyvin ja oikein. Loistava neuvo sinulta!
Ja sitten jos sinulla on ihan tähän reaalielämään soveltuvia neuvoja, niin niitäkin olisi kiva kuulla,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahallaan rikottu ovi pitää tietenkin korvata. Ja itse ostaa uusi puhelin. Viikkoraha sellaiseksi, että puoli vuotta pitää säästää ennen kuin srn puhelimen saa ostettua. Viikkorahaa ei saa, ellei ole suoriutunut velvoitteistaan. Eli esim. oma huone pitää pitää siistinä, tarkastuspäivä lauantaisin. Tai jos lapsella on tapana kerätä huonoja merkintöjä wilmaan, niin viikkorahan saa vain, jos viikon aikana on tullut max 2 huonoa wilmamerkintää.
Keksitte siis teille sopivia rajoja, jotka ei välttämättä ole nää ehdotetut, mutta ne, mitkä on teillä tarpeen. Ja se vaikein juttu on se, että aikuiset pitää kiinni näistä rajoista, eikä anna yhtään periksi, vaikka lapsi kuinka kiukkuaa. Ja aina pitää jaksaa tarkistaa ja varmistaa, että sopimuksista on pidetty kiinni. Pakkohan nuoren ei ole totella, mutta sitten ei vain tipu rahaa. Ja ilman rahaa ei saa puhelinta. Se on sitten voivoi.
Koirakoulu toimiikin aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä olevan nuoren kanssa. Kuka sitten keksii ne rajat? Eikö niiden pitäisi olla määritelty jo lapsuudessa mitä on esim. vanhempien kunnioittaminen, perheen sääntöjen noudattaminen ja mitkä on seuraukset, jos hyppii vanhempien silmille.
Aivan loistava idea, joo, otetaanpa tuo aikakone tuosta eteisestä ja palataan ap:n teinin lapsuuteen ja aletaan tällä kertaa tekemään asiat alusta asti hyvin ja oikein. Loistava neuvo sinulta!
Ja sitten jos sinulla on ihan tähän reaalielämään soveltuvia neuvoja, niin niitäkin olisi kiva kuulla,
Vastaa sinä ensin kuka ne rajat keksi...
Valitettavasti mullekin tulee päihteet mieleen, ja on ihan omakohtaista kokemusta ... :(
Meillä nuori hukkasi just puhelimia, sit oli jotain "lainapuhelimia" välillä ja pari sim - korttiakin löysin, selvisi sitten myöhemmin että hän oli jo välittäjänäkin toiminut :(
Kalliit puhelimet meni maksuvälineenä päihteisiin, sit lähti kaikki (oma) arvotavara vaatteista lähtien, onneksi ei myynyt muiden eli meidän tavaroita .. joku tolkku .. olemus muuttui ja sitten sellaste älyttömät mielialanvaihtelut josta tuo oven rikkominenkin kertoo ..
Jahas, me lähdemmekin sitten huumeseuloihin kunhan pääsee koulusta ja rahat takavarikkoon kunnes tulokset tulee. Kuinka nopeasti ne saa?
Ap
Tuo, että myy tavaroitaan saadakseen rahaa esim. päihteitä varten on ihan varteenotettava teoria.
Mutta, jos asia ei ole noin, niin en ymmärrä kyllä sitä, että ostat teinille mukisematta aina uuden kalliin tavaran kadonneen tilalle. Ei kai teini tuolla lailla koskaan edes opi pitämään tavaroistaan huolta, kun tietää, että äiti ostaa kuitenkin uuden jos jotain katoaa.
Laita marjanpoiminnalla tienaamaan se phone, niin oppii.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, me lähdemmekin sitten huumeseuloihin kunhan pääsee koulusta ja rahat takavarikkoon kunnes tulokset tulee. Kuinka nopeasti ne saa?
Ap
Mitäs jos ensin istuisitte alas keskustelemaan? Miten hön esittää sen, että tavarat hukkuu?
Tuleeko asia ilmi kun joku alkaa kyselemään, vai kertooko oma-aloitteisesti näistä tapauksista?
Ootko käynyt läpi hänen huoneensa, jos sieltä löytyisi jotain päihteiden käyttöön viittavaa?
Viimeistään nyt lopetat rikottujen tavaroiden korvaamisen uusilla. Halpaperusluuri riittää, ensi vuonna saa paremman, jos onnistuu pitämään ehjänä ja tallessa perusmallinsa.
Huumeita ja tai kiristystä minäkin epäilisin. Jos hukkaa niin silloinkin kyseessä on sairaus joka täytyy selvittää, esim. Adhd.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, me lähdemmekin sitten huumeseuloihin kunhan pääsee koulusta ja rahat takavarikkoon kunnes tulokset tulee. Kuinka nopeasti ne saa?
Ap
Tehkää raskaus ja sukupuoli testit myös. Onko sinulla ihan oikeasti varaa olla noin lapsellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, me lähdemmekin sitten huumeseuloihin kunhan pääsee koulusta ja rahat takavarikkoon kunnes tulokset tulee. Kuinka nopeasti ne saa?
Ap
Tehkää raskaus ja sukupuolitautitestit myös. Onko sinulla ihan oikeasti varaa olla noin lapsellinen?
Mihin hävisi tauti tuosta välistä :D
Oletteko paikantaneet puhelimet katoamisen jälkeen?
Tahallaan rikottu ovi pitää tietenkin korvata. Ja itse ostaa uusi puhelin. Viikkoraha sellaiseksi, että puoli vuotta pitää säästää ennen kuin srn puhelimen saa ostettua. Viikkorahaa ei saa, ellei ole suoriutunut velvoitteistaan. Eli esim. oma huone pitää pitää siistinä, tarkastuspäivä lauantaisin. Tai jos lapsella on tapana kerätä huonoja merkintöjä wilmaan, niin viikkorahan saa vain, jos viikon aikana on tullut max 2 huonoa wilmamerkintää.
Keksitte siis teille sopivia rajoja, jotka ei välttämättä ole nää ehdotetut, mutta ne, mitkä on teillä tarpeen. Ja se vaikein juttu on se, että aikuiset pitää kiinni näistä rajoista, eikä anna yhtään periksi, vaikka lapsi kuinka kiukkuaa. Ja aina pitää jaksaa tarkistaa ja varmistaa, että sopimuksista on pidetty kiinni. Pakkohan nuoren ei ole totella, mutta sitten ei vain tipu rahaa. Ja ilman rahaa ei saa puhelinta. Se on sitten voivoi.