Olenko ainoa jonka mielestä Oneiron on ärsyttävä kirja?

Helpottavaa kuulla. Minulla tutkinnossani myös kirjallisuuden opintoja ja pitkäaikainen lukemisharrastus, mutta Oneiron kaikesta yleisestä hehkutuksesta huolimatta oli itselleni vastenmielinen kirja. Kirja tuntui niin laskelmoidusti tehdyltä, se jätti kylmäksi. Siinä ei ollut imua.

Onnea kuitenkin kirjailijalle palkinnosta. Uskon kuitenkin, että kirjan ylistäjät ovat vilpittömiä; kaikkien ei tarvitse innostua samasta.

Oli se myös ärsyttävä, mutta minusta kirjailijan tiedot istuivat lopulta kirjaan hyvin. Kannattaa se lukea loppuun asti.

No ehkä vähän. Kirjan ensimmäistä puoliskoa lukiessani kehuin miehelle kirjan olevan kansanvälistä tasoa. Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että se oli monella tapaa hyvä ja naisten tarinat  ja jotkut kohtaukset jäivät voimakkaasti mieleen. Silti loppu oli pettymys - olisin odottanut jotain muuta tai ylipäänsä jotain. Tuntuu, että jotain suurempaa pedattiin, mutta sitä ei tullutkaan. Kirja oli makuuni vähän itsetietoisen älyllinen, jokin puuttui.

Nyt olen lukenut Hilary Mantelin Cromwell-kirjoja, ja olen niihin aivan rakastunut. En osaa yhtään eritellä, miksi Mantelin kirjat mielestäni kertovat jostain, tavoittavat jotain josta haluan lukea enemmän, mutta Oneiron ei.

Oneironista tulee mieleeni Siri Huvstedt tai Jonathan Safran Foer, tai joku muu amerikkalainen älykkökirjailija, joka tuntuu niin kovin älykkökirjailijalta aihepiirejä ja tapahtumapaikkoja myöten. Ihan sujuvasti lukee, mutta lukeminen tuntuu enemmän johonkin klaaniin liittymiseltä kuin aidolta lukukokemukselta. Saatan olla vähemmistössä tämän tunteen kanssa:)

Vierailija kirjoitti:

Helpottavaa kuulla. Minulla tutkinnossani myös kirjallisuuden opintoja ja pitkäaikainen lukemisharrastus, mutta Oneiron kaikesta yleisestä hehkutuksesta huolimatta oli itselleni vastenmielinen kirja. Kirja tuntui niin laskelmoidusti tehdyltä, se jätti kylmäksi. Siinä ei ollut imua.

Onnea kuitenkin kirjailijalle palkinnosta. Uskon kuitenkin, että kirjan ylistäjät ovat vilpittömiä; kaikkien ei tarvitse innostua samasta.

Kirjallisuusihmiset varmaan tietävät, mikä on "keisarin uudet vaatteet" ilmiö.

Sama ilmiö on Harry Pottereissa ja Sinuhe egyptiläisessä esim.

Luin Oneironia muutaman kymmenen sivua ja sitten piti jättää kesken. En yksinkertaisesti päässyt eteenpäin tämän kirjan kanssa. Tämän jälkeen aloitin saman kirjailijan esikoisteoksen ja kesken jäi sekin. Nämä ei vaan olleet minulle sopivaa luettavaa. En päässyt tarinaan mukaan, henkilöt jäivät etäisiksi ja juoni oli kummallinen.

Hassua, itse lukaisin Oneironin yhdeltä istumalta. Ei se mikään paras lukemani kirja kautta aikojen ollut, mutta mukanaan se vei.

Taustatiedoilla brassailua siinä oli ehkä jopa vähemmän kuin tällä hetkellä näyttää ainakin suomalaisessa kirjallisuudessa olevan muotia. Pahin ehkä tuossa tiedoilla brassailussa oli Väisäsen Terminaali, joka kerta kaikkiaan alkoi menemään komiikan puolelle kaiken mahdollisen tietämisellään. Toinen hirveys samaa lajia oli He eivät tiedä mitä tekevät (mieskirjailijan sekin). Ilmeisesti veroviranomaisia varten pitää kirjassa näkyä kaikki mitä kirjailija on tehnyt, syönyt, missä matkustanut ja mitä lukenut viimeisen viiden vuoden aikana - tällöin saa kaikki menonsa verovähennykseen "taustaselvitystyön" nimissä.

Pidän muuten Dostojevskistä, Doris Lessingistä, Kate Atkinsistä ja Margaret Atwoodista. Suomalaisista Waltarista ja Meriluodosta. Myös Sofi Oksaselta odotan vielä jotain parempaa, tähänastinen kiinnostaa jo kovasti.

(Sitä en ymmärrä mitä kirjallisuuden tutkinnot tai niiden puuttuminen vaikuttavat tähän asiaan... mutta humanisteilta ei kenties vaadita loogista ajattelua? Sitä olen aina epäillytkin, kun olen niitä campuksilla tarkkaillut.)

Vierailija kirjoitti:

Hassua, itse lukaisin Oneironin yhdeltä istumalta. Ei se mikään paras lukemani kirja kautta aikojen ollut, mutta mukanaan se vei.

Taustatiedoilla brassailua siinä oli ehkä jopa vähemmän kuin tällä hetkellä näyttää ainakin suomalaisessa kirjallisuudessa olevan muotia. Pahin ehkä tuossa tiedoilla brassailussa oli Väisäsen Terminaali, joka kerta kaikkiaan alkoi menemään komiikan puolelle kaiken mahdollisen tietämisellään. Toinen hirveys samaa lajia oli He eivät tiedä mitä tekevät (mieskirjailijan sekin). Ilmeisesti veroviranomaisia varten pitää kirjassa näkyä kaikki mitä kirjailija on tehnyt, syönyt, missä matkustanut ja mitä lukenut viimeisen viiden vuoden aikana - tällöin saa kaikki menonsa verovähennykseen "taustaselvitystyön" nimissä.

Pidän muuten Dostojevskistä, Doris Lessingistä, Kate Atkinsistä ja Margaret Atwoodista. Suomalaisista Waltarista ja Meriluodosta. Myös Sofi Oksaselta odotan vielä jotain parempaa, tähänastinen kiinnostaa jo kovasti.

(Sitä en ymmärrä mitä kirjallisuuden tutkinnot tai niiden puuttuminen vaikuttavat tähän asiaan... mutta humanisteilta ei kenties vaadita loogista ajattelua? Sitä olen aina epäillytkin, kun olen niitä campuksilla tarkkaillut.)

Tämän humanistin logiikka meni näin: tutkinto kirjallisuudesta = olen lukenut kaikenlaista, jopa raskaampaakin kirjallisuutta (Shakespeare esim) = en ole lukenut pelkästään harlekiineja = vastenmielisyyden tunne ei johdu siitä etten ole tottunut "oikeaan kirjallisuuteen". Ap

Niin ja vielä: tottunut analysoimaan tekstejä. Ap

Musta se oli vaan yksinkertaisesti tylsä. Odotin, että se jossain vaiheessa veisi mukanaan. Ei vienyt.