Lue keskustelun säännöt.
Jäin kiinni herkkujen syömisestä ja mies lähti!!
03.02.2016 |
Mulla on jonkinasteinen ongelma, eli vedän herkkuja ym ihan liikaa välillä. Ja ei todellakaan pitäisi syödä sellaisia, koska painoa on liikaa. Peruin treffit tapailemani miehen kanssa ja sanoin olevani flunssassa, vaikka oikeasti katsoin kotona leffoja ja vedin suklaata ja kakkua ja pitsaa.... No mies päättikin yllättää ja tuli "hoivaamaan" minua, mikä on ihanaa sinänsä, mutta olin niin häpeissäni kun mies näki pitsalaatikon, suklaalevypaperit ja muut. Olen luvannut olla herkuttelematta. Mies muuttui kummalliseksi ja sanoi lähtevänsä lenkille, nyt ollut siellä jo tunnin ja pelottaa mitä tässä käy?? :(
Kommentit (31)
Viisasta voisi toki olla hakeutua asiantuntijan juttusille, koska jos syöminen rajoittaa sinua tuolla tavalla, kyseessä on jo paljon isommasta asiasta kuin vähän lipsahtaneesta herkuttelusta. Mutta näin muuten keittiöpsykologian kannalta: mitä sinä näin muuten syöt, herkuttelun lisäksi? Jos esim. tapaat syödä muuten hyvin niukasti herkuttelun vastapainoksi, ruokarytmin viilaaminen tasaiseksi ja aterioiden koostaminen kasvisvoittoisesti ja tarpeeksi monipuolisesti voisi auttaa (kun herkuttelun taustalla ei ole esim. pantattua nälkää). Ja ehkä tosiaan kannattaa tehdä syväluotaavaa ajatustyötä sen suhteen, mikä ajaa sinut herkuttelemaan. Jokin ikävä tunne? Pinttynyt tapa, jota syyllisyys vielä lietsoo?
Mutta en usko, että täyskielto herkkujen suhteen auttaa, koska sinulla kuulostaa olevan muutenkin aika kohtuuton syyllisyys herkuttelun suhteen (koska sitä pitää tehdä piilossa muiden katseilta). Miten olisi, jos sinulla olisi viikossa vaikka kaksi herkkupäivää, jolloin saat ottaa jonkin maltillisen herkun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provolta vahvasti haiskahtaa mutta vastaan kuitenkin.
"Jonkinasteinen ongelma" on kyllä vähättelyä. Kuulostaa pahemmansorttiselta ongelmalta jos peruu treffit ja valehtelee jotta voi jäädä kotiin mättämään herkkuja!ää Lisäksi on kyllä normaalia herkutella vaikka kerran - pari viikossa, mutta ei tuollaisia määriä! Hae apua itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jonkinasteinen" ongelma? Sinä olet sekaisin kuin Haminan kaupunki.
No minusta on ihan normaalia että välillä herkuttelee, esim. 1-2 kertaa viikossa. Mieheni mielestä ei pitäisi herkutella kuin juhlatilanteissa. Yritän olla miehen mieliksi herkuttelematta mutta välillä vaan tekee mieli herkkuja. -ap
Pizzaa ja kakkuja ja suklaata kaksi kertaa viikossa ei ole normaalia, jos haluaa pysyä hoikkana. Vaihda miestä sellaiseen, joka hyväksyy sut lihavana.
Minun BMI:ni on 19 ja syön keskimäärin paketillisen jäätelöä ja levyllisen suklaata päivässä. Joka päivä. Monta vuotta. Joo, en ole timmi, mutten läskikään. Ihan huttua tuollainen "sallittu määrä" herkkuja viikossa.
Onko sulla hampaat?
Kyllä minäkin vakavasti harkitsisin haluaisinko olla suhteessa syömishäriöisen kanssa. Miehen reaktio on siis hyvin ymmärrettävä.
Itse en oikein ymmärrä tuota koko "herkuttelun" käsitettä. Onko jotain "herkuttelua" mättää sisäänsä suuria määriä teollisesti valmistettua erittäin kaloripitoista roskaa?
Oma käsitykseni herkuista on jotain ihan muuta kuin tuollainen rasvasuolasokerilisäainemättö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon että mies oli tulossa luoksesi. Sinä annoit pakit. Jos tuossa olisi roolit toisinpäin, niin huomaisit ettei sinun kanssasi haluttu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jonkinasteinen" ongelma? Sinä olet sekaisin kuin Haminan kaupunki.
No minusta on ihan normaalia että välillä herkuttelee, esim. 1-2 kertaa viikossa. Mieheni mielestä ei pitäisi herkutella kuin juhlatilanteissa. Yritän olla miehen mieliksi herkuttelematta mutta välillä vaan tekee mieli herkkuja. -ap
Pizzaa ja kakkuja ja suklaata kaksi kertaa viikossa ei ole normaalia, jos haluaa pysyä hoikkana. Vaihda miestä sellaiseen, joka hyväksyy sut lihavana.
Minun BMI:ni on 19 ja syön keskimäärin paketillisen jäätelöä ja levyllisen suklaata päivässä. Joka päivä. Monta vuotta. Joo, en ole timmi, mutten läskikään. Ihan huttua tuollainen "sallittu määrä" herkkuja viikossa.
Olen periaatteessa samaa mieltä. Itse asiassa minulla on tämä "sallittu/kielletty" asennoituminen herkkujen suhteen ollut juuri se, joka on ajanut herkuttelemaan tämän tästä ja kerralla enemmänkin. Kun on ollut ainoastaan vaikkapa yksi herkkupäivä viikossa, sitä odottaa ihan eri asenteella kuin silloin, kun herkutella voi silloin, jos siltä (oikeasti) tuntuu. Saati, jos tuohon yhdistää vielä sen, että niinä kuutena muuna päivänä syö raivopuritaanisesti ilman pienintäkään "syntiä". Tuosta parivaljakosta oikeastaan tulee se toisiaan ruokkiva oravanpyörä: syöt todella minimaalisesti, että voit herkutella enemmän --> herkuttelet enemmän, ja sitten syöt todella pieniä annoksia ruoskien itseäsi itsekurin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä tuota koko "herkuttelun" käsitettä. Onko jotain "herkuttelua" mättää sisäänsä suuria määriä teollisesti valmistettua erittäin kaloripitoista roskaa?
Oma käsitykseni herkuista on jotain ihan muuta kuin tuollainen rasvasuolasokerilisäainemättö.
Joillekin on... ja veikkaan, että jos siihen herkutteluun jo itsessään sisältyy sellainen asenne, että sitä ei saa tehdä kuin hyvin harvoin ja tosi vähäisin määrin, lataus tähän kiellettyyn hedelmään on jo niin iso, että sortuminen noihin mättöruokiin on pikemminkin psykologista kuin varsinaista "herkuttelua". Kun eihän tuollaisesta mättämisestä tule edes hyvää oloa: on kauhea ähky ja paha mieli kaupan päälle.
Ymmärrän miestäsi hyvin. Hän tuli sinua hoivaamaan, mutta flunssan sijasta sinulla oli herkkuhetki. Olit valehdellut flunssasta, jotta voit lempata miehen siksi illaksi. Hyvin loukkaavaa toista ihmistä kohtaan.
Toinen asia. Kyllä ihminen saa herkutella ihan vapaasti. Ei ole oikein, että toinen sanelee siitä. Se, että herkuttelee noin painavilla mätöillä ei ole hyväksi kropalle, mutta tämän pitää ihminen itse tiedostaa. Muutos parempaan pitää lähteä ihmiseltä itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin vakavasti harkitsisin haluaisinko olla suhteessa syömishäriöisen kanssa. Miehen reaktio on siis hyvin ymmärrettävä.
Minusta tuntuu, että suurin osa suomalaisista on nykyään syömishäiriöisiä. Mm. kaikki ylipainoiset ovat sitä. Jos on pakonomainen tarve päivästä toiseen mättää järkyttäviä määriä ruokaa napaan, on häiriintynyt. Myös kaikki sosiaaliset pakot, esim. "pitää syödä jokaista lajia pöydässä vaikka tulee huono olo, jottei emännälle tule paha mieli", ovat sairaita. Myös ruoan "ansaitseminen", sillä lohduttautuminen ja palkitseminen ovat sairaita tapoja. Ylipäätään täällä kiinnitytään ihan liian tarkkaan vain painon ja ruoan ympärille niin ettei aivoissa kellään muuta pyörikään.
Minun BMI:ni on 19 ja syön keskimäärin paketillisen jäätelöä ja levyllisen suklaata päivässä. Joka päivä. Monta vuotta. Joo, en ole timmi, mutten läskikään. Ihan huttua tuollainen "sallittu määrä" herkkuja viikossa.