Rikosdekkaristi Camilla Läckberg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Camilla on puuma, se on 41-vuotias ja sillä on 27-vuotias poikaystävä. Camilla on saanut tästä paljon julkista v*ttuilua osakseen Ruotsissa. Pari odottaa ensimmäistä lasataan.

Tienaa joka tapauksessa maltaita kirjoillaan, eikä poikaystävääkään tarvitse hävetä.

Sorry, kuva jäi pois. http://gfx.aftonbladet-cdn.se/image/19348862/1047/imageColumn/ca7f5aee6…

luin juuri uusimman " leijonankesyttäjä" niin nyt se Poliisin vaimo Erica sai katsoa rikosnauhoja jossa kidutettiin nuoria tyttöjä. Ihan kiva et kotirouvaa tutkii tämän tason rikoksia.

Myös tuon alati " Patrik mietti miten kaunis Erica on" " Patrik ajatteli kuinka kiitollinen oli, että hänellä oli noin kaunis vaimo peräti 3 synnytyksen jälkeen" niin alkaa kyllästyttämään.

Kirjassa takautumakohtaukset ovat parasta.

Tuo Jonin joutava lässytys ja Camilla Läckberg selvästi kuvastaa itseään tuolla Ericalla jota myös kehutaan.

Ei enään jatkoon.

Mua riipii se Erican dumlen mussutus joka pirun kirjassa. Takaumaluvut ovat parhaita. Ilman niitä en jaksaisi kyseisiä kirjoja loppuun asti lukea.

Kate Atkinson on todella nerokas kirjailija. Opiskellut kirjallisuutta ja se näkyy siinä, että osaa oikeasti kirjoittaa koukuttavaa ja hienoa tekstiä. Läckbergiä olen lukenut pari ensimmäistä ja sitten alkoi tuntumaan, että nämä on niin nähty. On todella paljon samantapaisia kirjaijoita nähty matkan varrella.

J

Vierailija kirjoitti:

Muita dekkarikirjailijoita? Joita siis kannattaa lukea eli niissä tapahtuu muutakin kuin pullansyöntiä? :D

Pitäisiköhän minun ruveta? Olisi aihekin valmiina ensimmäiseen dekkariin. Oknko kotimaisella naisdekkaristilla kysyntää?

Jaahas, ajattelin jatkaa vanhaa ketjua kun täältä sellainen löytyi, mutta ilmeisesti kommenttia ei julkaista, jos se sisältää sanan v a st aan o t to k e s kus 😄 Noita-kirjasta siis kyse.

Periaatteessa tykkään Läckbergin kirjoista, mutta välillä ne ovat hieman pitkiä. Välillä tuntuu ettei tarina etene ja samoja asioita toistetaan.

Camilla kirjat on semmosia että ihan kun lukis sen saman tarinan aina uudestaan ja niistä ei jää mitään mieleen. Ja nyt nää uusimmat on ihan höpö höpöä, en jaksanut lukea edes loppuun. Alas on mennyt kun lehmän häntä. Olen nyt varannut Mari Jungstedtin uusimman kirjan mutta en tiedä onko hänessä tai siis hänen kirjoissaan vähän samaa vikaa että alas mennään

Kirjoissa huvittaa se, että joukko poliiseja tutkii ja pähkäilee rikosta, mutta sitten Erica keksii aina ratkaisun yhtäkkiä suunnilleen kesken kahvinjuonnin.

Lukekaa Camilla Greben kirjoja jos haluatte lukea hyvää. Ei sorru kliseisiin ja on todella laadukas kirjoittaja, ei silti mikään hienostelija ettei ymmärrä puoliakaan hienoista lauseista. Kannattaa lukea järjestyksessä, sillä vaikka on aina eri tarina on samat päähenkilöt joille sattuu ja tapahtuu. On myös kirjoittanut siskonsa kaanssa, nämäkin kirjat hyviä. Camilla Grebe on voittanut palkintoja Ruotsissa kirjoistaan.

Lisää hyviä kirjailijoita on Helene Flood: Terapeutti, ilmestyy suomeksi lokakuussa, Katarina Wennstamin kirjat.

Olikohan se tämän Läckbergin kirja missä nainen raahasi kuollutta poikaansa mukanaan?

Se nainen oli siis itse vahingossa ampunut sen, kun tarkoitus oli ampua miehensä, joka oli nukkumassa. Lapsi oli piilossa peiton alla ja kuoli siinä yhteydessä.

Eukko tuli sitten hulluksi ja kuvitteli pojan eläväksi, syötti ja puki ja käytti uimassa sitä haisevaa raatoa. Välillä vähän ihmetteli miksi poika on niin vähäpuheinen. Oliko se juuri tämä Erica, joka löysi ne jostakin saaresta?

Välillä tulee luettua näitä ruotsalaisia naisdekkaristeja vaikken erota niitä toisistaan, ja kaikki ovat huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Muutama meni, toistavat itseään. En ole enää uusimpia jaksanut lukea. 

Kokeilkaapa muuten Karen Fossumia, jos ei ole ennestään tuttu. Kirjoittaa kirjojaan vaihtaen näkökulmia ja tosi erilaista tuotantoa, kuitenkin tyylinsä tunnistaa. 

Täältä myös ääni Fossumille.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan se tämän Läckbergin kirja missä nainen raahasi kuollutta poikaansa mukanaan?

Se nainen oli siis itse vahingossa ampunut sen, kun tarkoitus oli ampua miehensä, joka oli nukkumassa. Lapsi oli piilossa peiton alla ja kuoli siinä yhteydessä.

Eukko tuli sitten hulluksi ja kuvitteli pojan eläväksi, syötti ja puki ja käytti uimassa sitä haisevaa raatoa. Välillä vähän ihmetteli miksi poika on niin vähäpuheinen. Oliko se juuri tämä Erica, joka löysi ne jostakin saaresta?

Välillä tulee luettua näitä ruotsalaisia naisdekkaristeja vaikken erota niitä toisistaan, ja kaikki ovat huonoja.

Muistaakseni Läckbergin Majakanvartija-kirjasta nämä tapahtumat.

Erica ryntää aina (tai ainakin joskus) syyllisen keksittykään oikopäätä ties millaisen mielipuolen luo kansalaispidätystä tekemään. Luulisin, että aika harva oikeasti toimisi noin, vaan soittaisi sen sijaan poliisille. Varsinkin äitinä luulisi miettivän onko pakko lähteä yksin johonkin kellariin syyllistä kiinniottamaan.

Läckbergistä pidin alkuun, mutta kirjasta toiseen toistuvat juonenkäänteet alkoivat tympiä! Viimeiseksi jäi Perijä, joka oli uskomattoman sekava ja vaikealukuinen kirja. Kirjasta oli tehty leffa, joka katsottiin ja molemmat ihmeteltiin, että kukamissämitämilloin! Jossain vaiheessa tajusin, että tämähän on Perijän pohjalta tehty.

Lukutoukka kirjoitti:

Kate Atkinson on todella nerokas kirjailija. Opiskellut kirjallisuutta ja se näkyy siinä, että osaa oikeasti kirjoittaa koukuttavaa ja hienoa tekstiä. Läckbergiä olen lukenut pari ensimmäistä ja sitten alkoi tuntumaan, että nämä on niin nähty. On todella paljon samantapaisia kirjaijoita nähty matkan varrella.

Niin on - Kate Atkinson on ihana! Samoin Åsa Larsson.

Kirjoissa on usein mukana aika paljon henkilöitä, joiden elämää käsitellään. Se tuntuu aiheuttavan sen, ettei tarina etene, kun koko ajan kerrotaan mitä kukaan tekee. Joskus nämä kuvaukset toistavat koko ajan samaa kaavaa, esimerkiksi Noita-kirjassa Helenin ja Samin pelko miestään ja isäänsä kohtaan ovat ihan samaa jorinaa koko ajan ilman, että mitään tapahtuu. Kirjassa on lähes 700 sivua, joten erityisesti sen takia tällainen toistu tuntuu pitkältä ja turhauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Erica ryntää aina (tai ainakin joskus) syyllisen keksittykään oikopäätä ties millaisen mielipuolen luo kansalaispidätystä tekemään. Luulisin, että aika harva oikeasti toimisi noin, vaan soittaisi sen sijaan poliisille. Varsinkin äitinä luulisi miettivän onko pakko lähteä yksin johonkin kellariin syyllistä kiinniottamaan.

Joo, ja tätä edeltää se että jos ehtii, niin Erica soittaa Patrikille joka ei tietenkään vastaa, mutta kuuntelee myöhemmin Erican viestin ja ”kiroaa mielessään ja hälyttää kaikki poliisit paikkaan x”.

Martinia on kuvattu pelimieheksi joka on käynyt läpi suunnilleen kaikki Fjällbackan naiset, mutta sitten jossain kirjassa sanotaan koko ajan, miten Martin punastui kaikkien naisten kohdalla niin että naama oli samanvärinen kuin hiukset.