Suomessa ja maailmalla ilmiö nimeltään uhriutumisen olympialaiset

Yhä useampi kokee itsensä uhriksi jota pitää sääliä ja ymmärtää, heidän elämäntehtävä on tehdä muiden elämästä helvettiä loputtomalla valituksella ja kitinällä.
Oletteko muut huomanneet saman, meidän täysjärkisten pitää jaksaa kuunnella tätä kitinää yhä enemmän, ammatti/muita uhriutujia tuntuu olevan niin paljon, että kukaan ei enää pysy mukana tässä menossa.

Nyt kitisin minäkin ja tein sen sentakia, että ihmiset miettisivät onko itsesäälissä rypeminen ja jatkuva valittaminen oman elämänlaadunkaan kannalta kauhean kehittävää vai voisiko edes joskus ajatella asioita positiivisemmin.

Hyvää illanjatkoa.