Anopin uusi mies, *oksetus*
Viisikymppinen anoppi on löytänyt uuden miehen, kaksikymmentä vuotta itseään nuoremman, oman poikansa parhaan kaverin. Anoppi hehkuttaa, että nyt on tosi kyseessä ja että jos hän olisi edes kymmenen vuotta nuorempi, hän haluaisi yhteisen lapsen tämän elämänsä rakkauden kanssa. En voi mitään sille että yököttää. Ensinnäkin ikäero ja sitten se että anoppi on tuntenut "elämänsä rakkauden" lähemmäs 25 vuotta, ihan pikkupojasta.
Kommentit (28)
Hyi. Ämmä on tainnut jaella torttuaan auliisti ympäriinsä. Onko mies vähän ressukka, jonka on pakko ottaa äitinsä ikäinen vanheneva ämmä?
Ööö.. viisikymppinen tuntenut pojan 25 vuotta eli pikkupojasta?.. mistä lähtien 25v on pikkupoika?
Älä murehdi. Todennäköisesti tuo loppuu jossain vaiheessa, jos on loppuakseen, ja voit unohtaa koko jutun. Ja jos se ei lopu, vaan kestää heidän koko elämänsä, niin eikö se sitten ole hyvä ja kiva juttu, että uskalsivat yrittää.
Oli minunkin vaikea oppia ymmärtämään siskoni aviomiesvalintaa (23 vuotta vanhempi). En vieläkään ymmärrä, ja ajatus tuntuu omituiselta, mutta hyväksynyt olen alusta asti. Ei sillä, että he hyväksyntääni kaipaisivat, vaan sillä, että asia ei kuulu minulle.
No onhan tuo erikoinen kuvio, mutta ei siitä kannata ongelmaa tehdä. Voisi olla asiat huonomminkin.
Sehän on sen anopin mies ei sinun. Suomeksi: Vittuaks siinä kyyläät!
Vierailija kirjoitti:
"Kiva" juttu meidän lapsellekin, kun kummisetä yks kaks meneekin yhteen mummon kanssa.
ap
No mitä se lapsesi elämään vaikuttaa? Toki ajatus on varmaan vähän hullunkurinen, ja sitä tulee hetken aikaa sulateltua, mutta eivät lapset jää tuollaisia märehtimään. Toki lapsi voi jäädä miettimään ikäeroa, jos äiti kovaan ääneen meuhkaa mummosta vanhana irstaana hämähäkinseittirömpsänä, mutta ei lapsi tuota suhdetta henkilökohtaisena loukkauksena ota. En keksi, millä tavalla se vaikuttaisi negatiivisesti lapsen elämänlaatuun ja arkeen.
Vierailija kirjoitti:
"Kiva" juttu meidän lapsellekin, kun kummisetä yks kaks meneekin yhteen mummon kanssa.
ap
Miksi se lapsia häiritsee?
"Keskity omaan elämääsi." ym kommentit. Teillekö vastaava olisi ihan pikkujuttu? Olisiko miestenne helppo hyväksyä paras kaverinsa isäpuolen asemaan?
ap
Vierailija kirjoitti:
"Keskity omaan elämääsi." ym kommentit. Teillekö vastaava olisi ihan pikkujuttu? Olisiko miestenne helppo hyväksyä paras kaverinsa isäpuolen asemaan?
ap
Oli tai ei, mutta minkäs teet? Kannattaa ottaa aikuinen asenne, eikä paisutella juttua suuremmaksi kuin se onkaan. Olkaa onnellisia toisten puolesta, kun hekin ovat.
Mieti miten Ne tekee SEN nenällä. Aina kun kuulet siitä miehestä mieti miten sen Nenä on haistellut anoppisi alatorttua.. LURPS!
Vierailija kirjoitti:
"Keskity omaan elämääsi." ym kommentit. Teillekö vastaava olisi ihan pikkujuttu? Olisiko miestenne helppo hyväksyä paras kaverinsa isäpuolen asemaan?
ap
Ei se ihan pikkujuttu olisi, ja erityisesti miehen asemassa tuntuisi vaikealta. Jos ei minulla kuitenkaan olisi syytä uskoa, että nämä kaksi olisivat aloittaneet suhteensa tarkoituksenaan nimenomaisesti loukata minua, en kokisi olevani oikeutettu puuttumaan asiaan. Tuollainen tilanne vaatii kärsivällisyyttä molemmilta "osapuolilta". Miehesi tarvitsee aikaa ja tilaa asian käsittelyyn, ja on luonnollista, jos hän haluaa nyt pitää jonkin verran etäisyyttä äitiinsä ja ystäväänsä.
Eikö sun miestä ärsytä, kun paras kaveri panee sen mutsia? :D
Vierailija kirjoitti:
Eikö sun miestä ärsytä, kun paras kaveri panee sen mutsia? :D
Mitäs luulisit?
ap
No joo, ihmiset ei aina voi määrätä sitä keneen rakastuu. Jos yhtään lohduttaa, mun setäni on myös isäpuoleni, eli äiti meni naimisiin mun isän veljen kanssa. Oli kuulkaa melko mielenkiintoiset hääjuhlat :D
Minkä helevetin takia näistä ainba nähdään vaivaa.Antakaa ihmisten rakastua ja ihastua minkäikäiseen vaan .Kerron tässä oman sukuni tarinan näistä asioista,lyhyestiyritän.Muistutan ihan alussa ettei kyse ollut pakkoliitoista vaan ihan vapaaehtoisista kahden ihmisen suhteista.
Olen nyt 56.Isäni sisko avioitui sota-aikana itseään yli 30 vuotta vanhemman miehen kanssa.Mies oli vanhempi kuin edesmennyt appensa eli vaarini.Morsian oli 17-syntynyt ja Eemil jotain 1880-luvulla.Mummokin luuli ensin tyttären naivan rahaa,mutta totuus oli toisenlainen.Heille syntyi rakkauslapsi 1943.Tämä serkkuni on itse minulle kertonut,tunsi vanhempiensa tarinan hyvin.Nuori rouva kuoli kuitenkin kurkkumätään pian sodan jälkeen.Tyttö varttui isänsä hoivissa maatalossa ja sai vielä sisaruksia,kun isä meni naimisiin kolmannen kerran ja sai uusia lapsia.Ensimmäinen vaimo ja lapset olivat kuolleet keuhkotautiin joskus 20-luvulla.
Äitini puolelta enoni meni sota-aikaan naimisiin 15-16 vuotta vanhemman naisen kanssa.Enoni oli viinuri ja rouva hovimestari.Avioliitto oli niinikään onnellinen liitto,he olivat yhdessä työssä ja vapaa-ajassa.Lapsia eivät enää hankkineet,rouva oli jo yli 40 avioituessaan.Enoni kuoli aivoinfarktiin 46-vuotiaana.Leski eli vielä pitkään.Hän oli "vanhan ajan"tyylikäs huoliteltu rouva harsohattuineen ja turkkeineen.Enoni oli poikamaisen oloinen ja hyväntuulinen mies.
Näitä kumpaakaan paria en ennättänyt tuntemaan.Itse avioiduin vuonna 84 itseäni 25 vuotta vanhemman miehen kanssa.Isäni aluksi vastusti,mutta ei siksi kuin luulette.Hän vain taikauskoisesti pelkäsi minulle tapahtuvan jotain,kun suvussamme se nuorempi osapuoli aina kuoli jättäen vanhemman leskeksi.Kun sain hänet uskomaan,ettei tuollaista karmaa tarvitse pelätä,kaikki sujui hyvin.
Isäni ja äitini valitettavasti kuolivat aika pian,tyttäremme jäi muutaman vuoden vanhaksi kun isovanhemmat kuolivat.Mutta onneksi me elämme edelleen.
Tämän opetus.Älkää puuttuko muiden lemmenasioihin.
En hyväksyisi omalle kohdalle. Joko uus jätkä lähtee tai suhteet katkaisi. Joku järki oltava nyky.yli.suvaitsevassa ilmapiirissäkin.
"Kiva" juttu meidän lapsellekin, kun kummisetä yks kaks meneekin yhteen mummon kanssa.
ap