Oletko joutunut muuttamaan naapurien takia?

Joskus on tehnyt mieli mutta sitten olen ajatellut, että minkälaista mahtais seuraavassa paikassa olla...

Olen. Alkoholistinaapurit tekivät elämästä helvetin.

Samassa kerroksessa asuva perheellinen mies kävi pesutuvassa päälleni. Syy, koska hänellä oli krapula ja hänen mielestä hän saa tehdä mitä haluaa. Eli pesi vuorollani pyykkiä ja mainitsin hänelle asiasta. Hän myös suositteli minulle muuttoa, kun en sopeudu kerrostaloon ja hänen sääntöihinsä. Olin asunut kerrostalossa tuolloin jo 15 vuotta.

Olen muuttanut, yläkerrassa asui aivan pimeä miespari jotka huudattivat musiikkia täysillä arkiyö toisensa perään ja kun siitä meni asiallisesti keskustelemaan, meinasi tulla turpaan. Pahinta oli kuitenkin isännöitsijä, joka oli sitä mieltä että "poikien" (neljäkymppisiä miehiä!) pitää asua jossain. Niin, mitäs meistä, lapsiperheestä...muutettiin pois aika vauhdilla.

Jouduin muuttamaan kun eräs vanhempi rouva ylemmästä kerroksesta teki elämästäni helvettiä tehtailemalla perättömiä ilmoituksia minusta isännöitsijälle, poliisitkin kerran soitti ja keskellä yötä jouduin avaamaan niille yövaatteissa oven kun oli kuulemma kuulunut meteliä, vaikka olin nukkumassa. No se oli sitten viimeinen niitti ja muutin suosiolla pois. Eipä ole sen jälkeen ollutkaan häirikkönaapureita, onneksi.

En. Yläkerrassa oli tosin lapsiperhe, jonka muksu sai juosta ja kiljua keskellä yötäkin. Perheen isäkin osallistui leikkeihin tömistelemällä ympäriinsä ja karjuen. Niillä oli pianokin, mitä ne hakkasi öisin. Kummallinen perhe. Mutta kyllä sen kesti.

Nyt asun opiskelijakämpässä Itä-Helsingissä, ja täällä on ihanan rauhallista. Ei kuulu pihaustakaan. Toi lapsiperhehelvetti oli trendikkäällä hipsterialueella keskustan tuntumassa.