Mamma suuttui, kun en vapauttanut kahvilassa pöytääni

Olin viikonloppuna keskustassa pienessä kahvilassa, jossa on kuusi pientä pöytää eli aika vähän asiakaspaikkoja. Kyseessä on paikka, jossa tarjottavaa on lähinnä aikuiseen makuun ja tilaa on tosiaan niukasti. Yleensä tunnelma on rauhallinen.

No, kahvilaan pukkasi mamma kahden lapsensa kera (arviolta 6 v ja 8 v) ja alkoi valittaa äänekkäästi, kun ei ole Nella-Petterille ja Niko-Marjukalle sopivaa sitä ja tätä ja tota. Kun ei ne tykkää noista leivoksista ja leivistä. Osti sitten lopulta mehut ja keksit. Kahvilassa oli yksi pöytä vapaana, mutta mamma päättikin, että täytyy päästä juuri siihen, missä minä istuin. Olin tässä vaiheessa juuri istunut alas ja alkanut syödä leipääni ja juoda kahviani. Mamma tokaisi töykeästi: "Moi, sä voit siirtyä varmaan muualle kun me tultais lasten kanssa tähän." Vastasin kohteliaasti, että eikös tuolla ole yksi ihan samanlainen ja saman kokoinen pöytä ihan vapaana. Ajattelin ettei mamma ollut tätä huomannut. Tästä mamma kuitenkin pahastui ja alkoi nillittää, että kyllä täytyy lapsiperheille tehdä AINA tilaa. No juu, mutta en ymmärrä, miksi mammalle ei kelvannut se täysin samanlainen vapaa pöytä...

Viereisen pöydän herrasmies sitten tokaisi mammalle, että tarttee varmaan mennä muualle, jos tässä kyseisessä kahvilassa ei mikään kelpaa. Mamma suuttui lisää ja kaakatti aikansa, mutta paineli lopulta lapsineen sinne vapaaseen pöytään. Loppu ajan kuulin, kun mamma kovaan ääneen kotkotti lapsilleen, että kyllä on törkeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä täällä.

Kuka tässä oli se itsekeskeinen? Eipä tulisi itselle moinen käytös mieleenkään.