Lue keskustelun säännöt.
G: Pidempään yhdessä olleet parit
28.06.2008 |
Onko teillä käynyt niin, että alkuun on kaikki asiat teillä on mennyt hyvin yksiin, eli arkiset asiat, matkustushalukkuus jne. ja sitten pikkuhiljaa lapsien syntymän myötä suurinosa on muuttunut?
Meillä tuntuu nyt kolmen lapsen jälkeen( n.10v yhdessä) , että asioista (lastenhoito, ajankäyttö,matkustus, sisustus, jne.) ollaan lähinnä poikkeuksetta eri mieltä. Ollaanko ihan erilinjoilla kuin muut "vanhat" parit?
Kiitos vastauksista, erittäin mielelläni kuulen muiden kokemuksia. Meillä on mennyt tämä liitto miettimisen asteelle
Kommentit (27)
mä en kyl tolta äijältä pahemmin kysele, ehdottelen esim lomaksi muutamaa juttua ja jos ei tuu vastakaikua niin alan järkkää asioita ja ilmoitan että näin on. Mistä meillä riidellään on ihan muut, kun ei äijä siivoa vaikka pesismailalla päähän hakkais ja aina välillä " unohtuu" vanhojen kavereiden kanssa baariin puhelin kiinni. Mutta muuten on kyllä nöyrä porsas ja kehuukin mun ruokaa ja aina kyllä ilmoittaa mihin menee, pyykkiäkin pesee. Mutta muuten kyllä pyöritän ihan itsee aika pitkälle asiat miten haluan, päätän viikonlopun vietosta ( esim korkeasaari, uimaan, mummolaan, lintsille mitä vain ) vähän joskus pitää " ohjata " että se luulee keksineensä jotain itse:)
ei se nyt mikään napakymppimies ole, mutta en nyt kyllä aikonu kiertoonkaan pistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä 12 vuotta (tänään täyttyi)
Alussa oli enemmän kahnausta, miten asiat hoidetaan. Vuosien kuluessa ollaan hitsauduttu yhteen yhä tiiviimmin. Tiedän tasan tarkkaan, mitä mies tykkäis vaikka jostain sisustusjutusta tai että kiinnostaisko sitä lähteä jonnekin lomareissuun. Ja siis itsekin pääasiassa olen samoilla linjoilla, toki välillä pitää neuvotella, kun on eri mielipiteet. Noin 90% ollaan samaa mieltä, isoissa linjoissa 100%.
yhdessä jo 15 vuotta, oliko syynä se että että vanhin lapsi on vasta 3v.
siis ollaan me sillee päälinjoissa samaa mieltä että ei tuu koskaan mitään tappelua, jos esim anna lomaksi 3 vaihtoehtoa niin on semmosia mistä jo tiedän että molemmat tykätään, yleensä se vastaa että ota vähän selvää noista enemmän ja päätä sitten mikä paras:) On aika laiskan puoleinen itse tekee mitään järkkäilyä.
Mutta toki jos olen jotain esim viikonlopuks ajatellut kysyn häneltä eka ja jos vastaus on jyrkkä nyt ei jaksais, rankka työviikko tai jotain, kunnioitan toki sitä ja sitten meen joko itse lasten kanssa tai sitten ollaan kaikki kotona ja ollaan vaan. Koskaan en esim lapsille kerro mitään tulevaa ennekun ollaan miehen kanssa sovittu asiasta.
Emmä tiiä, toi on vaan tommonen harvinaisen tavallinen sohvaperuna joka on vaan iloinen että jaksan järkätä asioita.
Sisustuksen suhteen sanoo vielä vähemmän, ei ees huomaa jos on uudet verhot. Mua välillä naurattaa kun tulee töistä eikä huomaa 3n päivään et on uudet verhot ja yht äkkiä sanoo ompas kivat verhot.. ja sit on ihan nolona kun kerron et joo ostin 3pvä sitten:) mä täällä muutenkin maalailen seiniä ja vaihtelen järkkää, ei koskaan sanonu et ei saa tai ei käy, päinvastoin, tykkää et mä teen ja huseeraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan saatossa meidän eroavaisuudet on pienentyneet ja ollaan tehty ja koettu paljon asioita yhdessä mitä alkuvuosina ei oltais ikinä.
Eli kyllä paljon on muuttunut mutta meillä parmpaan suuntaan.
Vuosia yhdessä 16
10v yhdessä ja kolme lasta (vanhin 6 ja nuorin 1,5v)
Yhteisiä puheenaiheita ei juurikaan ole, yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei enää ole eikä pahemmin sitä yhteistä aikaakaan.
Olen yrittänyt usein ehdotella miehelle jotain yhteistä tekemistä, mutta en saa ollenkaan vastakaikua ehdotuksiin. Jos lähden jotain järjestelemään omin päin niin sitten tulee valitusta kun en ole kysynyt miehen mielipidettä ja kun hänelle ei nyt vaan käy!
Olen havahtunut nykyään aika usein katsomasta nukkuvaa miestäni ja ajattelen "mitä minä tuossa olen ikinä nähnyt" "miksi järjestelin elämäni nuorena niin, että sain jäädä opiskelemaan miehen kanssa samalle paikkakunnalle..."
Aluksi meillä oli todella hyvä, mutta nyt ei enää mitään yhteistä. Tuntuu, mies on muuttunut ihan eri mieheksi. Olen minäkin tietysti muuttunut, mutta miehen muuttumisen ovat huomanneet monet muutkin, kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en kyllä ole vielä niin pitkällä että jaksaisin tosissani ruveta mitään eroa ajattelemaan tai järjestelemään.
millasia ne on?? olen itsekin pohtinut niitä, mitä siellä tehdään ja tapahtuu? Oliko Namikan Jeesus painotteinen? Olen nähnyt seurakunnan muskarissa ilmoituksia, mutta kun ei olla kovin super uskovaisia en haluaisi sinne mitään jeesustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tunnettu 11. lapsia 2 ja kolmas tulossa. Elämä on ollut tyyntä ja myrskyisää. Mutta sellaista olen odottanutkin. Eikös se kuulu ihan elämään että kaikenlaista vastaan tulee. Ja ollaan läpikäyty todella rankkoja juttuja. Miehen vakava sairaus ja siihen liittyvät asiat. Lapsettomuutta. Meidän suhteeseen kohdistuvia paineita sukulaisten puolelta. Taloudellisia ongelmia.
Mutta kaikesta ollaan selvitty ja just tossa puheltiin että vaikka rankkaa on ollu niin ei päivääkään vaihdettaisi pois. Rakastetaan toisiamme ja lapsiamme. Luottamus on molemminpuolista. Pystytään puhumaan kaikista asioista avoimesti ja raa-an rehellisesti.
Ollaan oltu namikan avioliittoleireillä ja sieltä ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä parisuhteen hoitamiseen, Ehkä suurin aasia mulle oli tajuta miten me ollaan molemmat lähtöisin erilaisista perheistä ja erilaisista kulttuureista. Ja noiden yhteensovittaminen on joskus haastavaa. Mutta antoisaa kun vain jaksaa paneutua asiaan eikä luovuttaa.
Ja toinen asia että miten mies ja nainen on erilaisia . Kun ymmärtää miehen ja naisen eroavaisuudet, niin voi ehkä hiukan paremmin käsitellä myös parisuhteeseenkin tulevia asioita ja riatiriitoja. Molemmilla voi olle erilaiset odotukset, toiveet ja vielä että miten niistä kommunikoidaan.................................
Tsemppiä meille kaikille. Toivottavasti vanhoina mummoina ja pappoina saadaan tuijotella omia kumppaneitamma syvälle silmiin ja todeta että se kaikki on ollut vaivan arvoista. Paljon antoisampaa on elää saman ihmisen kanssa kymmeniä vuosia kuin hetkellisen kyllästymisen takia luovutta ja ottaa uusi kokeiluun.
Johtuu ehkä siitä että molemmilla 2. avioliitto ja mentiin yhteen yli 35-vuotiaina. Juteltavaa ei enää riitä ihan joka hetkeksi 10 vuoden avioliiton jälkeen, mutta arvot ovat samat ja molemmat ovat kasvaneet suuntaan, jonka toinenkin voi hyväksyä. Emme tee kaikkea yhdessä ja esim. matkustamme erikseen, mutta luottamus on täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosiaan ihan samalla kaavalla ilmeisesti nuo lasten iät..meillä tosiaan yhteinen aika on nollissa ja olemme käyneet myös pariteriterapiassa vajaa vuoden.. kumpaakin mietityttää tällä hetkellä jatko, itse olen tosiaan ollut kolmen alle kouluikäisen kanssa kesälomaa viettänyt
10v yhdessä ja kolme lasta (vanhin 6 ja nuorin 1,5v)
Yhteisiä puheenaiheita ei juurikaan ole, yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei enää ole eikä pahemmin sitä yhteistä aikaakaan.Olen yrittänyt usein ehdotella miehelle jotain yhteistä tekemistä, mutta en saa ollenkaan vastakaikua ehdotuksiin. Jos lähden jotain järjestelemään omin päin niin sitten tulee valitusta kun en ole kysynyt miehen mielipidettä ja kun hänelle ei nyt vaan käy!
Olen havahtunut nykyään aika usein katsomasta nukkuvaa miestäni ja ajattelen "mitä minä tuossa olen ikinä nähnyt" "miksi järjestelin elämäni nuorena niin, että sain jäädä opiskelemaan miehen kanssa samalle paikkakunnalle..."
Aluksi meillä oli todella hyvä, mutta nyt ei enää mitään yhteistä. Tuntuu, mies on muuttunut ihan eri mieheksi. Olen minäkin tietysti muuttunut, mutta miehen muuttumisen ovat huomanneet monet muutkin, kuin minä.
miehel on kuitenki joku rakastajatar ja kohta se tulee tänne itkee että miten on mahdollista.. :)
anteeks hyi mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2 alle kouluikäistä lasta, ja täytyy kyllä sanoa että nämä vuodet lapsien kanssa ovat olleet parisuhteen kannalta hankalimmat.
Pinna on tiukalla pienistä asioista, ollaan väsyneitä ja välillä tuntuu että liian eri mieltä esim. lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Nuo ap:n mainitsevat asiat sen sijaan eivät tuota ongelmia, matkustus (joka on lähellä sydämiämme) ei tuota ongelmia eikä sisustukseen jne. liittyvät asiat. Ajankäytöstä ehkä väännetään välillä kättä, tosin mies tekee osa-aika töitä joka helpottaa elämäämme.
Mutta siis: aika vaikeaa on ollut, ja ymmärrän kyllä toisaalta hyvin sen, että pienten lasten vanhemmat eroavat eniten. On tämä sen verran rankkaa, ainakin meillä =) Mutta itselläni on kaikesta huolimatta sellainen olo sydämessä, että tästäkin selvitään, täytyy vaan yrittää kestää, tehdä kompromisseja jne. Jos toista rakastaa, niin se kantaa aika pitkälle. Mutta tietty jos tuntee että rakkaus on loppu, niin en näe kauheasti järkeä olla yhdessä, ei edes lasten takia tai ei etenkään heidän takia. Sillä ajattelen että jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen vanhempaan, olivat ne vanhemmat sitten yhdessä tai eivät.
Yhteisiä vuosia reilusti yli 10 ja kolme lasta on siunaantunut ja elämä on mennyt tasaisesti samaan tahtiin koko ajan.
Voisi sanoa, että lähes poikkeuksetta olemme kaikesta samaa mieltä, lastenkasvatuksessa, rahankäytössä yms. olemme yleensä samoilla linjoilla.
Riitoja on aina silloin tällöin. Olemme molemmat räjähtäviä luonteita ja tuuletamme välillä oikein olan takaa, mutta osaamme sopia riidat ja elämä jatkuu taas entiseen tapaan. Saamme molemmat tyydytystä normaalista ja onnellisesta lapsiperhearjesta ja vietämme yleensä vapaa-ajan perheen kesken tai ystäväperheitä tavatessa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat yhtenevät ja toiveet ja haaveet siitä, miten elämä kulkee eteenpäin.
En oikeasti usko, että liittomme voisi joskus päättyä. Kaikki yhdessä kokemamme kokemukset ovat saaneet meidät tiukasti yhteen.
tuntuu ihan samalta, meillä on paljon yhteistä!
Olisi kiva jutella enemmän kanssasi![
]10v yhdessä ja kolme lasta (vanhin 6 ja nuorin 1,5v)
Yhteisiä puheenaiheita ei juurikaan ole, yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei enää ole eikä pahemmin sitä yhteistä aikaakaan.
Olen yrittänyt usein ehdotella miehelle jotain yhteistä tekemistä, mutta en saa ollenkaan vastakaikua ehdotuksiin. Jos lähden jotain järjestelemään omin päin niin sitten tulee valitusta kun en ole kysynyt miehen mielipidettä ja kun hänelle ei nyt vaan käy!
Olen havahtunut nykyään aika usein katsomasta nukkuvaa miestäni ja ajattelen "mitä minä tuossa olen ikinä nähnyt" "miksi järjestelin elämäni nuorena niin, että sain jäädä opiskelemaan miehen kanssa samalle paikkakunnalle..."
Aluksi meillä oli todella hyvä, mutta nyt ei enää mitään yhteistä. Tuntuu, mies on muuttunut ihan eri mieheksi. Olen minäkin tietysti muuttunut, mutta miehen muuttumisen ovat huomanneet monet muutkin, kuin minä.
[/quote]
Enpä jaksa uskoa.
Tuskin miehellä toista naista on, en ymmärrä millä ajalla ehtisi sellaista tapailla.
Olen vain sattunut löytämään sielunkumppanin, joka kaikeksi onneksi on vielä täydellinen (ainakin lähes) isäkin.
t. 19
miehel on kuitenki joku rakastajatar ja kohta se tulee tänne itkee että miten on mahdollista.. :)
anteeks hyi mua.
Googlaa hnmky avioliittoleiri. Sieltä saat paljon tietoa.
Eli me olleen oltu Muutaman kerran Pieksämäellä perheleirillä. Leiri kestää viikon. Viikon aikana on aviopareille ja lapsille omat leirit. hoitoa pienimmille ja vanhemmille lapsille oma leirinsä ikäryhmittäin.
Päivä alkaa aamupalalla. Sitten lapset viedään hoitoon jonka aikana vanhemmille on alustus esim aiheesta miehen ja naisen eroavaisuudet. Alustuksen pitää aina avioppari joka on muutenkin mukana avioliittotyössä. Kun alustukset loppuu mennään ryhmiin. Ryhmät koostuun. 3-4:stä avoiparista. Yksi pari on ryhmänvetäjä. Sama ryhmä on koko leirin ajan. Ryhmissä keskustellaan yhdessä ja avioparien kesken alustuksen aiheesta ja omasta parisuhteesta, itsestä, lapsuudesta ym... Kaikki mitä ruhmissä puhutaan on luottamuksellista ja pysyy ryhmien sisäällä.
Sitten ruoka ja päivälepo. Iltapäivällä uusi alustus, ryhmät ja lapsille leiri. Ja taas syömään. Illat on vapaata mutta järjestettyä ohjelmaakin löytyy halukkaille. leiri on suuri.
Jos oikein muistan niin osallistujia siis pareja on n. 500-600 + lapset ja henkilökunta. Namikalla on tosi pitkä kokemus leirien järjestämisestä. 30 vuotta? Jos muistan oikein. Mutta sinne päin. Eli varmasti saatte rahoillenne vastinetta. Leirin hinnalla lentää koko perhe ulkomaille viikoksi. Mutta se kannattaa.
Namika on kristillinen yhdistys ja kaikki opetus pohjautuu raamattuun. Mutta ei ole Jeesustelua tai raamatulla päähän lyömistä, opetus on raa-an rehellistä. Avointa,arkipäiväistä ja tavallistakin. Ei mitään kiljumista ja kielilläpuhumista.Tiedän että siellä on paljon sellaisiakin pareja jotka eivät ole uskovaisia tai käy kirkossa tmv. Eli mielestäni ilmapiiri on vapaa ja avoin.
Omalla lailla leiri voi olla rankkakin jos esiin nousee omia, puolison tai avioliittoon kohdistuvia luurankoja. Mitta siellä on hyvä ja tervallistakin niitä läpikäydä kun on ammattitaitoisia ihmisiä ympärillä. Itselläni viimeinen leiri oli rankka kokemus. Pinnalle nousi asioita mitkä liittyivät mieheni sairauteen ja meidän suhteeseen. Itkin varmaan kolme n ryhmän ajan. Mutta se kannatti.
Eli tämän sekavan sepustuksen jälkeen .....suosittelen kaikille aviopareille. Ei ole väliä miten kauan olette yhdessä olleet. Siihen leiriin voi kyllä jäädä koukkuun. Tiedän monia ketkä on käyny leireillä jo joka kesä kymmenen vuoden ajan.
Ja vielä sellainen juttu....On olemassa ME leiri myös. Eli mennään eteenpäin leiri. Se on suunnattu erityisesti vaikeissa parisuhdeongelmissa oleville pareille.... On kuulemma pelastanut monta haaksirikolle joutuvaa liittoa.
moni mies tapailee muita vaikkeit sitä uskoisikaan! Kamalan moni suomalainen nainen on niiiin naivi ja sinisilmäinen
Enpä jaksa uskoa.
Tuskin miehellä toista naista on, en ymmärrä millä ajalla ehtisi sellaista tapailla.
Olen vain sattunut löytämään sielunkumppanin, joka kaikeksi onneksi on vielä täydellinen (ainakin lähes) isäkin.
t. 19miehel on kuitenki joku rakastajatar ja kohta se tulee tänne itkee että miten on mahdollista.. :)
anteeks hyi mua.
Silloin harvoin, kun kaksin ollaan, puhutaan poissaolevista lapsista ja mietitään mitähän niille kuuluu (lapset 3v ja 2v)