Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden idealismi
31.01.2016 |
Olen kuullut sanonnan: "Jos et ole nuorena idealisti, olet vailla sydäntä." Olitko sinä nuorena idealisti? Missä iässä tulit realistisemmaksi, mikä siihen johti? Vai oletko edelleen vannoutunut idealisti?
Mitä mieltä olet idealismista? Tarpeellista vai haihattelua? Ajatuksia ja keskustelua!
Kommentit (17)
Se koko sanontahan menee: "Joka ei nuorena ole idealisti, on sydämetön ja joka ei vanhana ole konservatiivi, on typerys." Näin viisikymppisenä voin todeta omalta kohdaltani (toki pilke silmässä), että aika osuva lause :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä idealismi on tärkeää läpi elämän kun pitää vain järkensä mukana myös! Ei me koskaan keksittäisiin mitään uutta ja hyvää ilman idealismia, joka myös estää kyynistymisen. :)
Minä olin nuorena aivan idioottimaisen idealisti. Ihan hävettää kun sitä ajattelen. Reilu kakskymppisenä se sitten katosi elämänkokemuksen myötä. Nyt kolmekymppisenä olen järkevä.
En ole ikinä ollut idealisti, karu lapsuus piti siitä huolen. Kotona oli väkivaltainen alkoholisti isänä ja hissukka äiti joka käänsi pään toiseen suuntaan kun minua piestiin. Apua ei tullut mistään.
Ihmisenhän pitäisi aina olla idealisti. Suurin osa kuitenkin kyynistyy vanhetessa, aivojen kalkkeutumisen vuoksi. Se on peruuttamaton vaurio ja siihen vaikuttaa myös esimerkiksi liika lihansyönti ja fluorihammastahnan käyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla numero viisi. Kaikki näkemykset idealismista ovat tervetulleita!
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkinmoinen hiljainen idealisti opiskeluaikojeni loppupuolelle saakka eli 25-vuotiaaksi. Sitten aloin nähdä muitakin sävyjä kuin lumivalkoista ja umpimustaa. Maailman todellisuus alkoi valjeta muun muassa työelämän ja vastuuntunnon tarpeen astuttua kuvaan.
Nyt viisikymppisenä näen yhä kaikenlaisia sävyjä, mutta olen muodostanut hyvin tiukkoja mielipiteitä muun muassa siitä, miten maata pitäisi johtaa ja miten valtion varoja on järkevää käyttää. Suhtaudun erittäin kriittisesti esimerkiksi tuulivoimahaihatteluun ja luonnonsuojelijoihin, erityisesti niihin eläintensuojelijoihin, jotka tyhmyyttään aiheuttavat eläimille kärsimystä.
Idealismi kuuluu nuoruuteen. Ei se tarpeellista ole, mutta ei sitä voi välttääkään, kun hormonintäytteinen ja vähän vielä tietämätön nuori ihminen muodostaa mielipiteitä aivoillaan, jotka eivät ole vielä kasvaneet täyteen kokoonsa. Pitää vain yrittää muistaa, että kyllä ne kasvavat tuosta hihhulivaiheesta ohi. Jotkut eivät tietenkään kasva, ja heistä tulee badermeinhofflaisia ja vasemmistoliiton jäseniä. ;)
Hyvä, ettet hyväksy kärsimystä eläimille! Ethän myöskään syö lihaa, maitoa etkä munia ja hyväksy turkiksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkinmoinen hiljainen idealisti opiskeluaikojeni loppupuolelle saakka eli 25-vuotiaaksi. Sitten aloin nähdä muitakin sävyjä kuin lumivalkoista ja umpimustaa. Maailman todellisuus alkoi valjeta muun muassa työelämän ja vastuuntunnon tarpeen astuttua kuvaan.
Nyt viisikymppisenä näen yhä kaikenlaisia sävyjä, mutta olen muodostanut hyvin tiukkoja mielipiteitä muun muassa siitä, miten maata pitäisi johtaa ja miten valtion varoja on järkevää käyttää. Suhtaudun erittäin kriittisesti esimerkiksi tuulivoimahaihatteluun ja luonnonsuojelijoihin, erityisesti niihin eläintensuojelijoihin, jotka tyhmyyttään aiheuttavat eläimille kärsimystä.
Idealismi kuuluu nuoruuteen. Ei se tarpeellista ole, mutta ei sitä voi välttääkään, kun hormonintäytteinen ja vähän vielä tietämätön nuori ihminen muodostaa mielipiteitä aivoillaan, jotka eivät ole vielä kasvaneet täyteen kokoonsa. Pitää vain yrittää muistaa, että kyllä ne kasvavat tuosta hihhulivaiheesta ohi. Jotkut eivät tietenkään kasva, ja heistä tulee badermeinhofflaisia ja vasemmistoliiton jäseniä. ;)
Hyvä, ettet hyväksy kärsimystä eläimille! Ethän myöskään syö lihaa, maitoa etkä munia ja hyväksy turkiksia?
Tykkään kunnon pihvistä ja rakastan maustamatonta jogurttia. Munia nyt tulee joidenkin ruokalajien mukana melkein väistämättä. Ihmiskunta saa puolestani käyttää vanhat turkiksensa loppuun, mutta teollinen turkistuotanto pitäisi ennen pitkää saada loppumaan.
Nuorena olin monella tapaa idealisti, mutten silloinkaan vegaani, en edes poikkeusluvalla kalaa syövä vegetaristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkinmoinen hiljainen idealisti opiskeluaikojeni loppupuolelle saakka eli 25-vuotiaaksi. Sitten aloin nähdä muitakin sävyjä kuin lumivalkoista ja umpimustaa. Maailman todellisuus alkoi valjeta muun muassa työelämän ja vastuuntunnon tarpeen astuttua kuvaan.
Nyt viisikymppisenä näen yhä kaikenlaisia sävyjä, mutta olen muodostanut hyvin tiukkoja mielipiteitä muun muassa siitä, miten maata pitäisi johtaa ja miten valtion varoja on järkevää käyttää. Suhtaudun erittäin kriittisesti esimerkiksi tuulivoimahaihatteluun ja luonnonsuojelijoihin, erityisesti niihin eläintensuojelijoihin, jotka tyhmyyttään aiheuttavat eläimille kärsimystä.
Idealismi kuuluu nuoruuteen. Ei se tarpeellista ole, mutta ei sitä voi välttääkään, kun hormonintäytteinen ja vähän vielä tietämätön nuori ihminen muodostaa mielipiteitä aivoillaan, jotka eivät ole vielä kasvaneet täyteen kokoonsa. Pitää vain yrittää muistaa, että kyllä ne kasvavat tuosta hihhulivaiheesta ohi. Jotkut eivät tietenkään kasva, ja heistä tulee badermeinhofflaisia ja vasemmistoliiton jäseniä. ;)
Hyvä, ettet hyväksy kärsimystä eläimille! Ethän myöskään syö lihaa, maitoa etkä munia ja hyväksy turkiksia?
Tykkään kunnon pihvistä ja rakastan maustamatonta jogurttia. Munia nyt tulee joidenkin ruokalajien mukana melkein väistämättä. Ihmiskunta saa puolestani käyttää vanhat turkiksensa loppuun, mutta teollinen turkistuotanto pitäisi ennen pitkää saada loppumaan.
Nuorena olin monella tapaa idealisti, mutten silloinkaan vegaani, en edes poikkeusluvalla kalaa syövä vegetaristi.
Aikamoinen julmuri siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat ja katkerat ihmiset jotka pitävät itseään niin maailmallisina ja viisaina ja realistisina ja omahyväisenä naureskelevat sille minkä tulkitsevat idealismiksi ovat ehkä inhottavimpia ihmisiä sivistyneissä maissa.
Olin nuorena idealisti monessakin asiassa ja olen yhä. Tottakai mukaan on tullut enemmän ymmärrystä siitä, että aina asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ja olen yhä. En halua olla kyyninen (Huom! Realismi ei ole kyynisyyttä). Haluan katsoa maailmaa avoimin silmin, mutta en turhan sinisilmäisesti. Haluan antaa jokaiselle mahdollisuuden, vaikka pettyisinkin. Minusta ihmisyyttä arvostetaan liian vähän. Tieteitä, taiteita. Joku voi kokea ne turhiksi, kun on jo antibiootit ja Abba. Niin, tiede ja taide on tullut päähänsä? Ei ole enempää? Tiedoksi vain, että joka päivä tehdään uusia tieteellisiä löytöjä ja keksintöjä ja uutta taidetta.
Riippuu lapsuudesta oliko ja onko ihminen idealisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evoluutio hoitaa idealismiongelman. Samoin afrikan nälkäiset. Eri lajien kehittyessä osa joukosta häviää esim. Ruuan tms puutteen takia pois pitkän aikavälin kuluessa. Olosuhteet muuttuvat. Muutaman sadan vuoden päästä kuivilla alueilla tuskin asutaan ennää. Kysymys kuuluukin, muuttivatko he sieltä pois vaiko vain hävisivät? Kehitysavun mielekkyyttä ontodella syytä pohtia. Sillä esim pelstettiin vaikka 1000 ihmistä, jotka onnistuivat lisääntymään ja seuraavan kuivuuden koittaessa näiden lapset kärsivät samasta ongelmasta. Sitten kuolevia onkin jo moninkertinen määrä. Järkevää toimintaa?
Evoluutio.hoitaa kirjoitti:
Evoluutio hoitaa idealismiongelman. Samoin afrikan nälkäiset. Eri lajien kehittyessä osa joukosta häviää esim. Ruuan tms puutteen takia pois pitkän aikavälin kuluessa. Olosuhteet muuttuvat. Muutaman sadan vuoden päästä kuivilla alueilla tuskin asutaan ennää. Kysymys kuuluukin, muuttivatko he sieltä pois vaiko vain hävisivät? Kehitysavun mielekkyyttä ontodella syytä pohtia. Sillä esim pelstettiin vaikka 1000 ihmistä, jotka onnistuivat lisääntymään ja seuraavan kuivuuden koittaessa näiden lapset kärsivät samasta ongelmasta. Sitten kuolevia onkin jo moninkertinen määrä. Järkevää toimintaa?
Mielestäni aina pätee se ohje, että kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Länsimaissa jaksetaan jauhaa köyhien maiden lisääntymisongelmasta, mutta isoin peikko taitaa olla länsimaalaisten oma kulutushysteria. Oikeasti molemmat ongelmat pitäisi saada tasapainoon. Onkin suuri kysymysmerkki, että miksei ole jo saatu. Miten ihmiset voi olla niin tyhmiä? Missä on suuri ja viisas johtaja, joka turvaisi kaikkien elon ja olon?
Niin miksi ei ole saatu?
Evoluution takia.
Jotkut pärjää ja toiset karsiutuu. Sitähän se on oli laji mikä vaan.
Surullisen kuuloista, mutta et voi ottaa tuhatta nälkäistä kotiisi syömään jos haluat elää itse.
Ihmiset ovat taistelleet resursseist kun populaatio on kasvanut liiaksi.
Hyvä olisi jos väkimäärä ei ennää, eikä tiko kulutuskaan kasvaisi.
Pallo ei kestä. Ei oma eikä maapallo.
Olin jonkinmoinen hiljainen idealisti opiskeluaikojeni loppupuolelle saakka eli 25-vuotiaaksi. Sitten aloin nähdä muitakin sävyjä kuin lumivalkoista ja umpimustaa. Maailman todellisuus alkoi valjeta muun muassa työelämän ja vastuuntunnon tarpeen astuttua kuvaan.
Nyt viisikymppisenä näen yhä kaikenlaisia sävyjä, mutta olen muodostanut hyvin tiukkoja mielipiteitä muun muassa siitä, miten maata pitäisi johtaa ja miten valtion varoja on järkevää käyttää. Suhtaudun erittäin kriittisesti esimerkiksi tuulivoimahaihatteluun ja luonnonsuojelijoihin, erityisesti niihin eläintensuojelijoihin, jotka tyhmyyttään aiheuttavat eläimille kärsimystä.
Idealismi kuuluu nuoruuteen. Ei se tarpeellista ole, mutta ei sitä voi välttääkään, kun hormonintäytteinen ja vähän vielä tietämätön nuori ihminen muodostaa mielipiteitä aivoillaan, jotka eivät ole vielä kasvaneet täyteen kokoonsa. Pitää vain yrittää muistaa, että kyllä ne kasvavat tuosta hihhulivaiheesta ohi. Jotkut eivät tietenkään kasva, ja heistä tulee badermeinhofflaisia ja vasemmistoliiton jäseniä. ;)