Lue keskustelun säännöt.
Minut jätettiin ulkopuolelle, koska mieheni on ulkomailla.
31.01.2016 |
Meillä on 8 hengen kaveriporukka, eli 4 pariskuntaa. Olemme iältämme 40-50 vuotiaita ja kaikilla jo isot lapset. Meillä on ollut tapana jo useamman vuoden viettää väh. kerran kahdessa kuukaudessa illanistujaiset jonkun pariskunnan kotona syöden ja juoden, vaihtaen kuulumisia, musiikkia kuunnellen ja vaan olemalla yhdessä ja tähän kuuluu myös paljon naurua ym ilonpitoa.
Olemme myös muutenkin tekemisissä kuin vain illanistujaisissa. Esim käyn joskus jonkun pariskunnan vaimon kanssa shoppailemassa tai kahvilla, eli ystäviä ollaan.
Viime viikon torstaina yksi näistä vaimoista pyysi minulta viestitse reseptiä ruokaan mitä olen silloin tällöin tarjonnut. Annoin reseptin sen kummempia ihmettelemättä ja hän kysyi vielä paljonko jotain raaka-ainetta tulee kun kokkaa kuudelle. Vastasin muitta mutkitta. Perjantaina kysyin viestillä toiselta ystäväjoukkomme vaimolta olisiko tämä lähtenyt seuraksi viinilasilliselle koska oli vähän yksinäistä kun mieheni on jo toista kuukautta ulkomailla töissä.
Tämä vastasi minulle, että ei pääse koska he ovat menossa perinteisiin illanistujaisiin.
Olin vähän äimistynyt ja kysyin että oliko tarkoitus minutkin kutsua niin sain vastaukseksi että he olivat ajatelleet etten halua tulla koska miehenikään ei pääse. Tuli todella surkea olo. Luulin, että olen heidän ystävä mutta ilmeisesti olenkin jotenkin hylkiö kun mieheni ei ole paikalla. No se viestittely jäi siihen, enkä ole kenestäkään kuullut mitään sen jälkeen.
Mieheni soitti skype puhelun silloin illalla ja itkuhan siinä pääsi. Kova ikävä ja sit tämä ystävien dissaaminen sai padot auki.
Olen niin loukkaantunut etten aio vähään aikaan olla tekemisissä. Täytyy kyl miettiä ystäväpiirin arvot uusiksi. Ja sit vielä se, että he herkutteli mun perinteisellä tarjottavalla.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä unohtaisin moisen "kaveripiirin"
Komppi tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit heti sanonut, että tottakai haluat tulla. Kero tämä heti jollekin porukasta ja katso sormien läpi tämän yhden ajattelemattomuutta.
Noinhan sitä käy sille, joka on kaveripiirissä viimeisenä sinkku. Pariskuntahupi on ihan erilaista toimintaa kuin sinkkuhupi. Sinkut ovat aina epäilyttäviä ja mahdollisesti vaarallisia, ja ryhmä tiedostamattaankin suojelee itseään siltä, että joukossa pyörisi niin sanottu ladattu ase.
Sinunkin statuksesi ja persoonasi palautuu ennalleen muiden silmissä sitten, kun miehesi palaa kotiin. Jos siis vielä haluat sen palautuvan.
Av-palstalla olen lukenut tällaisista tapauksista aiemminkin. Tuossa tilanteessa ainakin voi harrastaa itsereflektiota, jos joskus on ollut mukana porukassa, josta on pudottanut sinkun pois.
Johan on kaveriporukka. Onko ne alkujaan miehes ystäviä? No, nyt tiedät että eron sattuessa noi kääntäis sulle selkänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan on vielä sekin kurja puoli että mies ei taatusti ole ollut siellä ulkomailla 1,5 kuukautta käymättä vieraissa..
Ompa kurja juttu. Luulisi niiden tajuavan että mahdat tarvita nyt jopa enemmän seuraa kun miehesi on ulkomailla ja joudut viettämään monia päiviä yksin. Sinuna laittaisin suoran viestin esim. sille reseptin kyselijälle ja kertoisin, kuinka pahalta tuo temppu tuntui. Jos ei sitä ymmärrä niin suosittelen jättämään omaan arvoonsa koko porukan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi niin että ex-mies vaihtoi minut nuorempaan, minut on pidetty mukana vanhassa kaveriporukassa, mies uusine puolisoineen ei siihen enää sopinut, hassuinta porukan alkuperäisen ytimen olleen miehen kavereita.
Ajattelivat, ettet halua tulla, kun miehesi ei pääse? Täh? Mikä syy tuo nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kurja, oon pahoillani ap. :(
Kyllähän tuo kertoo siitä kuinka syvä ystävyyssuhde oikeasti on, tuo olisi ihan ok tuttavien kesken, mutta itse kyllä vaadin reilumpaa kohtelua ystäviltäni. Kuulostaa kyllä väkisinkin tarkoitukselliselta loukkaamiselta kun reseptiä sinulta pyysi? Maailma on täynnä reseptejä, mutta sinulta piti kinuta?
Ehkä sinun kannattaisi totutella ajatukseen että pidät heidät tuttavina ja sitten toisia ihmisiä lähempinä ystävinä? Tai yrität hankkia uusia ystäviä?
Olen itse eronnut ja aika hyvin nuo pariutuneet kaverit ja jopa sukulaiset ovat nollanneet minut ystäväpiiristä eron jälkeen, joten kyllä kaikenlainen halpamainen käytös naista kohtaan on mahdollista. En tiedä onko miehillä samanlaisia kokemuksia.
Yks mun eronnut naispuolinen tuttu taas kertoi, että kun hän meni naimisiin, hänellä oli ystäväpariskunta, joihin tutustuttanut uuden miehensä. Jonkun vuoden jälkeen ystäväni sai selville, että mies pettää häntä, joten heille tuli ero. Ennen kuin ero oli edes virallinen, tämä "ystäväpariskunta" oli kutsunut hänen miehensä kylään sen salarakkaan kanssa ja jatkanut ystävyyttä. Mutta eivät siis pitäneet enää yhteyttä alkuperäiseen ystäväänsä eli tähän naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne pelkää, että sä viet niiden miehet kun omasi ei ole mukana "valvomassa".
Kyllä minä ottaisin asian puheeksi näiden "ystävien" kanssa ja kertoisin, kuinka loukkaavaa moinen touhu on. Anteeksipyyntö heidän puoleltaan olisi vähimmäisvaatimus. Tökeröä porukkaa.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta olisi kamalaa, jos elämäni olisi noin pientä kuin ap:lla. Kaveriporukka istuu iltaa, ei sen kummempaa. Ehkä on niin, että se mies on kaveriporukalle enemmän kuin ap, jota siedetään siksi, että hänellä on kiva mies.
Jos minua ei kutsuta jonnekin, en mieti asiaa sen enempää. Minulla on kaikenlaisia kavereita, joista suurin osa ei tunne toisiaan. En ole ikinä miettinyt, että jonkun ystäväpiiri on noin pieni kuin ap:lla ja vieläpä kokonaan yhteydessä siihen, onko ap:lla miestä vai ei.
Tiedän tunteesi, noin yleensä käy, myös jos pariskunta eroaa tai puoliso kuolee, sen jälkeen olet kuin ilmaa ja kaikkien kutsujen ulkopuolella, myös vuosikymmenien ystävyyssuhteissa. En ymmärrä en ja mieleeni tulee, onko ystävyys edes ennen ollut aitoa.
Vierailija kirjoitti:
MInusta olisi kamalaa, jos elämäni olisi noin pientä kuin ap:lla. Kaveriporukka istuu iltaa, ei sen kummempaa. Ehkä on niin, että se mies on kaveriporukalle enemmän kuin ap, jota siedetään siksi, että hänellä on kiva mies.
Jos minua ei kutsuta jonnekin, en mieti asiaa sen enempää. Minulla on kaikenlaisia kavereita, joista suurin osa ei tunne toisiaan. En ole ikinä miettinyt, että jonkun ystäväpiiri on noin pieni kuin ap:lla ja vieläpä kokonaan yhteydessä siihen, onko ap:lla miestä vai ei.
On mulla muitakin ystäviä joita tapaan enemmän tai vähemmän. Tämä porukka on vaan tullut läheiseksi. Muilla ystävillä on paljon muita menoja tai pienempiä lapsia ettei aina pääse lähtemään. Omat menoni kuitenkin painottuu paljon viikonloppuihin, koska viikolla annan aika paljon työlleni.
Mä nyt annan mieleni rauhoittua tästä ja annan asioiden edetä painollaan. Kyllä joku niistä jossain kohtaa ottaa vielä yhteyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteesi, noin yleensä käy, myös jos pariskunta eroaa tai puoliso kuolee, sen jälkeen olet kuin ilmaa ja kaikkien kutsujen ulkopuolella, myös vuosikymmenien ystävyyssuhteissa. En ymmärrä en ja mieleeni tulee, onko ystävyys edes ennen ollut aitoa.
Minulle kävi näin. Erottiin miehen kanssa ja kyllä se puhelin kummallisesti hiljeni. Myöhemmin löysin nykyisen mieheni ja samoilta "kavereilta" alkoi jälleen tulla kutsuja ja puheluita. Eipä paljoa ollut enää mielenkiintoa siinä vaiheessa...
Ainniin, siskoni oli muuten yksi noista unohtajista.
Kuten muutkin vastanneet, niin erossa sen huomaa, miten käy. Olet kestinnyt ja järjestänyt sitä sun tätä, eron jälkeen ei muisteta edes joulutervehdyksellä. Yllättäviä poikkeuksiakin kyllä on, käyn edelleen miehen armeijakaverin kanssa pari kertaa vuodessa kaljottelemassa. Hänellä oli usein tapana tulle meille yöksi baarista, kun me asuimme ydinkeskustassa ja hän kauempana. Aina hänelle pedin tein ja aamiaista tarjosin. Vaikka välillä ärsyttikin herätä, niin kyllä on kiva näin jälkeenpäin nähdä edes jota kuta, jonka kanssa voi muistella ja nauraa vanhoille ajoille.
Vierailija kirjoitti:
MInusta olisi kamalaa, jos elämäni olisi noin pientä kuin ap:lla. Kaveriporukka istuu iltaa, ei sen kummempaa. Ehkä on niin, että se mies on kaveriporukalle enemmän kuin ap, jota siedetään siksi, että hänellä on kiva mies.
Onpa lapsellisen typerä kommentti.
Ap, on erittäin kurjaa, että ystäväsi päättivät puolestasi haluatko liittyä seuraan vai et. Heidän olisi ehdottomasti pitänyt kutsua sinut. Pahoitit mielesi aivan aiheesta ja mielestäni sinun tulisi kertoa, että haluat jatkossakin liittyä ystäviesi seuraan, vaikka miehesi ei olekaan paikalla. Jos nyt annat jutun vain olla, se tulee kaihertamaan jatkossa. Parasta puhua nyt saman tien, kun asia on vielä tuore. Entä jos sinä järjestäisit yksin ne seuraavat illanistujaiset...?
N51
Mä kyllä unohtaisin moisen "kaveripiirin"