Lue keskustelun säännöt.
Erosin turvattomasta miehestä, mistä saa sisäistä turvallisuutta?
30.01.2016 |
Olen opiskelija, ja opintoni sekä oikeastaan kaikki elämäni osa-alueet ovat menneet noin kaksi vuotta alamäkeen, kun olin parisuhteessa.
Miehellä oli päällä ehdollinen väkivaltatuomio useisiin miehiin kohdistuneesta väkivallasta kun tapasimme. Menin lankaan, ja sain kärsiä henkisestä väkivallasta etenkin viimeisen vuoden. Kuukausi sitten jätin hänet, ja nyt pääsin muuttamaan tutun taloon toistaiseksi. Samalla vaihtui paikkakunta.
Mistä ihmeestä minun kannattaa alkaa rakentamaan elämääni alusta? Tuntuu, etten pysty ajattelemaan mitään tai tekemään mitään, kun tunnen itseni niin heikoksi, avuttomaksi ja pieneksi. Minua itkettää pienimmätkin asiat. En tunne tältä paikkakunnalta paljon ketään, mutta tuttujen näkeminen on vähän piristänyt. Tukikuukaudet tulevat loppumaan ennen kuin saan opintoni tehtyä, eikä opintoihin ei ole motivaatiota.
Jossain takaraivossa kolkuttaa että pitäisi yrittää löytää töitä ja asunto. Tunnen vain itseni henkisesti ja psyykkisesti niin väsyneeksi ja heikoksi etten pysty kuvittelemaan miten selviäisin alani töissä. Opiskelen alaa, joka vaatii vahvaa itsetuntoa ja mielenterveyttä(ironista kyllä, opiskelen mielenterveyspuolella).
Nyt tuntuu, että ala on ensinnäkin väärä, koska mielenkiinto alaan taisi kummutakin omista ongelmistani.
Neuvoja, kanssasisaria? Mitä mun kannattaisi tehdä?
Kommentit (6)
Tiedän tunteen. Itse erosin myös hyvin dominoivasta ja kontrolloivasta miehestä, tosin 20 eikä 2 vuoden jälkeen, ja alkuun oli hyvin avuton ja tyhjä olo kun se päsmäri ei ollut määräämässä kaikesta. Olin kai sopeuttanut itseni kynnysmaton rooliin niin hyvin, että 'vapaudessa' tuntui aluksi siltä etten henkisesti pärjäisi yksin. Mutta aika parantaa! Usko se. Ennen pitkää totut hakemaan lohdun itseltäsi, ja sinä nimenomaan pystyt sen itsellesi antamaan. Et sinä tarvitse ketään pompottamaan itseäsi - itse tiedät parhaiten mikä sinusta on kivaa! Kuulostat nuorelta vielä, ja varmasti löydät vielä mukavaa miesseuraakin jos pidät silmät auki ja kiinnostusta siihen olisi. Itse en enää halua ketään kiusaamaan arkeani, yksin on oikeasti aika ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, ihan ensin haet tietysti itsellesi apua ja tukea. Esim terveyskeskuksesta, sieltä saa keskusteluapua. Ei mielenterveystyö vaadi vahvaa itsetuntoa tai hyvää mielenterveyttä vaan sitä, että tulet tietoiseksi omista ongelmistasi. Kai teillä on opinnoissakin henk.koht terapiaa? Ilman omien asioiden käsittelyä ei oikeasti voi auttaa muita. Pelkkä teoriapohja ei auta. Ja aika monella ihmisellä on henkkoht ongelmia, että kiinnostuu alasta. Ne omat asiat pitää käydä läpi, silloin niistä tulee voimavaroja työhönkin. Eli, hanki apua itsellesi, se on ensimmäinen askel. Miksi sun pitäis olla onnellinen, aika erikoinen oletus?
3, miksi onnellisuus pitäis olla "erikoinen oletus"? Tarkotatko että eron jälkeen vai?
Aloittajalle, tylsää sanoa mutta aika parantaa. Ja avun hakemisesta voisi olla hyötyä, jos tuntuu että voimat ei riitä jatkossakaan?
Kristinuskosta. Mene seurakuntaan. Tulee sisäistä turvallisuutta.
Unohtui sanoa vaikka piti sanoa ihan aluksi, että päällimmäisin tunne on älytön turvattomuus, vaikka erosin nimenomaan turvattomasta suhteesta. Minunhan pitäisi olla nyt onnellinen?
Ap