Lue keskustelun säännöt.
MIssä menee pettämisen raja? Mielipiteitä
29.01.2016 |
Missä menee teidän oma henkilökohtainen raja? Mitä voisitte vielä antaa anteeksi ja missä menee se ehdoton raja? Omia kokemuksia?
Tämä on varmasti jossain määrin häilyvä asia miten erilailla ihmiset käsitteen ottavat, mutta mitä voisitte puolisoltanne vielä sietää ja mitä et?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
Tällä perusteella fantasiatkin olisivat pettämistä. Eivät ne ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä voisitte vielä antaa anteeksi
Riippunee parisuhteestakin. Onko yhteistä lainaa, lapsia, onko sanottu koko suvun ja tuttavien edessä tahdon. Onko ystäviä vai jäisikö erossa täysin yksin. Saisiko enää uutta puolisoa vai onko parisuhde ollut suuren työn ja tuskan takana.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
Kliseinen vastaus, jolle nyökyttelevät vain ihmiset jotka eivät ajattela asiaa lainkaan.
Joka ihmisellä on pieniä ja suurempia asioita jotka pitää mieluummin itsellään, mutta ei niillä ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.
Minä katson aika häiriintyviä kauhuelokuvia joita en halua puolisoni näkevän ettei se katao minua kieroon, mutta ei se pettämistä ole. Joku motokerhon pahis saattaa kutoa sukkia salaa, mutta ei sekään pettämistä ole.
Myöskään naispuolisen työkaverin kanssa työlounaalla käyminen ei ole pettämistä, jos itseä se nainen ei lainkaan kiinnosta siinä mielessä. Ei vaikka se nainen olisi kuinka kaunis. Mustasukkaiseksi puoliso voisi siitä tulla, ja siksi siitä ei sille kannattaisi kertoa väkisin, mutta ei se pettämistä siltikään ole.
Jos käyttää konroomia ei ole varsinaista kontaktia tapahtunut ja näin ollen ei voi puhua pettämisestä.
Pettämistä on jo ajatuksissaan toisen himoaminen.
Etukäteen en voi sanoa, mikä olisi sellaista että se johtaisi suhteen kaatumiseen. Anteeksianto on hieno asia ja ihanne, mutta väärinkään ei saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
En voi sietää mieheni isää, mutta en kerro tätä miehelleni koska hänellä on hyvät välit perheeseensä ja tämä olisi loukkaavaa. Petän siis?
Pettämisen raja menee mulla seksissä ja alastomana kaikenlainen koskettelu.
Vaatteet päällä tapahtuva dryhumping, suutelu on valehtelua ja luo tuetysti epäluottamusta muttacei ole pettämistä. Toiseen muuten rakastuminen/ajattelu ei ole mielestäni pettämistä. Ajatuksiaan ei voi valita, mutta teot voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
Tällä perusteella fantasiatkin olisivat pettämistä. Eivät ne ole.
Tää nyt kertoo vaan siitä että parisuhteessa on jotain vikaa, jos ei voi edes fantasioistaan puolisolle kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
Tällä perusteella fantasiatkin olisivat pettämistä. Eivät ne ole.
Ohis, mutta etkö sä pysty kertomaan fantasioistasi puolisolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa parisuhteessa on omat rajansa. Itse ajattelen myös noin että se mitä ei voi kertoa puolisolle on pettämistä. Meillä tosin ollaan hyvin avoimia, ja toiselle voi puhua niin fantasioista kuin anopin ärsyttävyydestä sekä työlounaista kauniiden naisten kanssa.
Hitaiden tanssiminen. Toki ei siihen avioliitto kaatuisi mutta miksi varatun pitäisi tuota tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettynyt joskus tätä asiaa ja (ei ole siis kokemusta, joten en osaa sanoa miten oikeasti reagoisin) mutta voisin kuvitella pystyväni antamaan jonkun yhden illan jutun anteeksi. Jos siinä ei ole siis mitään tunteita mukana ja mies osoittaisi oikeasti olevansa pahoillaan ja katuisi. Toista kertaa en kylläkään antaisi enää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
Tällä perusteella fantasiatkin olisivat pettämistä. Eivät ne ole.
Ohis, mutta etkö sä pysty kertomaan fantasioistasi puolisolle?
Kai kuka vaan pystyisi mutta ei erinäköisistä syistä halua, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollaan myös avoimia. Eli se mitä ei voi kertoa on pettämistä. Minulle on ok jos mieheni halaa tai tanssii toisten naisten kanssa. Miesten kanssa hän saa halailla, tanssia, kosketella ja suudella. Panemisesta olen vähän vielä kahdenvaiheilla. Jos kyseessä olisi joku minun "hyväksymä" kumppani ja asiasta etukäteen sovittu, niin varmaan sekin olisi ok. Älkää kysykö miksi eri säännöt eri sukupuolille, en osaa/jaksa selittää. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.
Tällä perusteella fantasiatkin olisivat pettämistä. Eivät ne ole.
Ohis, mutta etkö sä pysty kertomaan fantasioistasi puolisolle?
Kai kuka vaan pystyisi mutta ei erinäköisistä syistä halua, ja hyvä niin.
No ei se fantasioista vielä pettämistä tee. Ei niitä omia fantasioitaan kukaan varmaan kauhean yksityiskohtaisesti kuvaile puolisolleen, mutta kyllä niistä normaalissa parisuhteessa pystyy yleisellä tasolla puhumaan. Tietää suunnilleen millaisia fantasioita omalla puolisolla on, mitä hän toivoisi sängyssä jne.
Pettämisen käsite on "häälyvä" ainoastaan pettäjille.
"Eihän nussiminen oo pettämistä jos ei oo tunteet mukana......."
Sanoisin että semmoinen jonkun toisen kanssa tehty asia jota pitää salailla ja ei voi kertoa kumppanille.
Pettämistä on kahta laatua, henkistä ja fyysistä.
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, eikä toisen ajatuksia voi omistaa. Myös ihastuminen toisiin on täysin luonnollista pitkissä parisuhteissa, enkä sitä pidä pettämisenä. Henkistä pettämistä on mielestäni se, jos kertoo tunteistaan ihastuksensa kohteelle. Kyllähän se toinen saattaa aistia ihastuksen esimerkiksi jännittyneestä käytöksestä eikä sille mitään mahda. Mutta on eri asia, jos tieten tahtoen puhuu tunteistaan ihastuksen kanssa, ja täten pyrkii "lietsomaan" ihastustaan, tai tiedustelemaan, saako vastakaikua (sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, jos aikoo pysyä uskollisena). Päänsisäisessä ihastuksessa ei ole minusta mitään pahaa, kunhan se pysyy päänsisäisenä.
Selkeä fyysisen pettämisen raja menee minusta suutelemisessa tai käpäilyssä. Halata saa, tanssia saa (mutta tanssiessa ei kourita tai hinkata itseä toista vasten). Maalaisjärkeä voi käyttää. Jos täpötäydessä baarissa halaa kaveria, niin siinä ei mitään erikoista ole, mutta jos pitää toista naista/miestä kainalossaan koko illan, asettaa puolisonsa kiusalliseen asemaan, kun parisuhteen tilasta aletaan juoruta kylillä ja puoliso alkaa saada tutuilta sääliviä katseita.
Mitäkö sitten pystyisin antamaan anteeksi... No, olen itse naimisissa ja yhteisiä vuosia takana reilut 10. Vaikeinta olisi antaa anteeksi salasuhde tai systemaattinen pettäminen (etsitään "tarkoituksella" pettämiskumppaneita deittipalstoilta tai baarista, tai lähdetään reissuun pettämistarkoituksella). Helpompaa olisi antaa anteeksi "yksittäinen vahinko", kuten vaikkapa ajautuminen humalassa jonkun puolitutun kanssa sänkyyn. En tietenkään sitäkään hyväksyisi, enkä ole varma, pystyisinkö sitäkään antamaan anteeksi, mutta pidän moista kuitenkin edellämainittuja "lievempänä" rikkeenä. Luultavasti pystyisin myös suudelman antamaan anteeksi, vaikka totta kai sekin satuttaisi. Pettäminen horjuttaa aina vakavasti parin välistä luottamusta, ja on usein paljon työstämistä vaativa kriisi. Mutta aika tolkutonta on sekin, jos antaa jonkun humalaisen pusun särkeä vuosikymmenten mittaisen hyvän liiton tuosta vaan, ilman yritystä selvittää asioita.
Kaikki, mitä ei voi kertoa puolisolle.