Hyvämaineisia elokuvia ja tv-sarjoja jotka eivät olekaan niin hyviä

Twin Peak täälläkin

Tunnit (Nicole Kidman leffa). J ä r j e t t ö m ä n pitkäveteinen.

Frendit ja Rillit Huurussa.  Kumpikaan ei napannut.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut katsoa loppuun:

-Vertigo

-Hyvät, pahat ja rumat

-Batman - Yön ritari

Minä sinnittelin tuon Batmanin loppuun vain Heathin loistavan Jokerin takia! Ainoa valopilkku koko surkeassa leffassa.

Game of Thrones. Olen yrittänyt monta kertaa katsoa, mutta väkivaltaisuus yököttää.

Seinfeld sekä ihan kaikki Tarantino-leffat.

Orjattaresi. Hehkutettiin kaikkialla, mutta en saanut siitä mitään irti parin jakson jälkeen. Ehkä olen vain liian tyhmä tuon tason psykologisille jutuille.

Inception. Pikkunäppärä ja teeskentelevät elokuva. Tekninen osaaminen näkyi, mutta minkäänlaista sielua tai sydäntä elokuvassa ei ollut. En katsoisi uudestaan.

The Revenant. Tässä oli kai yritystä, mutta välillä oli kumma olo, että katsoo jotain miljoona-budjetin Monty Phytonia. Pohjimmiltaan todella typerä elokuva.

Yön ritarin hehkutusta en myöskään ole koskaan ymmärtänyt. Todella tavanomainen genrensä edustaja. Ledger oli hyvä, mutta ei se nyt koko elokuvaa pelasta. Tulee sellainen olo, että koko leffa ratsastaa Ledgerin kuolemalla.

Sanon myös Orjattaresi eli Handmaid's tale. Jäi pariin jaksoon. Ne kohtaukset vanhasta maailmasta oli hyviä, mutta muuten tossa ei ollu mitään järkeä. Pidän itseäni aika fiksuna ja tuossa oli ihan liikaa epäloogisuuksia. Ei vanha kirja kyllä mun mielestä ihan sellaisenaan taivu nykymaailmaan. Luin kirjan ja siitä jäi jotenkin tyhjä olo, joten kun sarja ei iskenyt niin en tuhlannut siihen enempää aikaa. Mun mielestä taiteen tehtävä on jotenkin kohottaa ja antaa toivoa eikä tuossa ollut siitä pilkahdustakaan.

Mad Max. Ajetaan paikasta A paikkaan B tappaen hirveästi rumia ihmisiä, todetaan että ei me tänne haluttukaan ja ajetaan takaisin tappaen vielä hirveästi lisää rumia ihmisiä. 

The Walking Dead. No pari kolme ekaa kautta oli hyviä mutta sitten lähti taso laskemaan kun fokus siirtyi selviytymisestä ihmissuhdevatvomiseen.

Eyes Wide Shut. Minä odottelin, että jotakin alkaa tapahtua, mutta sitten elokuva loppui. Oli ajantuhlausta pahimmasta päästä.

Luokkakokous,

Ei kiitos.

Silkkaa 2mielisyyksiä ja seksiä ja pettämistä leffat täynnä

Remeber me

Fifty shades of grey vai mikä onkaa.

Uudet Batmanit. Hirmuinen hypetys mutta eihän niitä enää vakavalla naamalla pysty katsomaan.

Simpsonit. Joo, onhan se yleissivistykseen kuuluva, mutta katsooko sitä muka muut kuin lapset? 

Eilen katsoin sen bird box -elokuvan ja siitä tuli mieleen, tykkäävätkö ihmiset oikeasti näistä katastrofielokuvista, joissa ei juonellisesti tapahdu mitään muuta kuin ihmiset pelkäävät ja yksi toisensa perään kuolevat ja lopussa "jännitetään" parin räjähdys/  kamppailu/ taistelukohtauksen jälkeen, miten se sarjan päähenkilö sitten lopulta pelastuu (koska pelastuuhan se). Näitä elokuvia (kuten tätä bird boxiakin) mainostetaan aina trailereilla, joissa näytetään sitä alkuelokuvan sekasortoa, mutta kahden tunnin elokuvasta 1 h 50 min on sitä huokailua, itkemistä, tunteilua, pähkäilyä (joka ei johda mihinkään) ja turhautumista. 

Ehkä jotkut tykkäävät tästä genrestä, mutta aina kerta toisensa jälkeen huomaan katsovani saippuadraamaa vaikka halusin katsoa salaliittoteorioita, mysteerejä ja jännitystä. 

Downton Abbey. Pari ekaa kautta oli hyviä ja uskottavia, mutta sitten meni pelkäksi ihmissuhdedraamailuksi ja epäuskottavaksi omalle ajankuvalleen. Jopa AV:n provot on uskottavampia.

Salkkarit. Joo, ei ehkä hyvämaineinen, mutta katsojalukujen ja elinkaaren perusteella luulisi hyväksi sarjaksi. Enkä moiti lapsellisia juonenkäänteitä tai genreä yleensä, vaan se toteutus on niin uskomattoman laadutonta. Epäuskottavaa ja kömpelöä dialogia, huonoja näyttelijöitä (ja todennäköisesti ohjaajakin on ihan onneton), omituinen miljöö ja lavastus jne. Niin kuin katsoisi jotain ala-asteen näytelmäkerhoa. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon myös Orjattaresi eli Handmaid's tale. Jäi pariin jaksoon. Ne kohtaukset vanhasta maailmasta oli hyviä, mutta muuten tossa ei ollu mitään järkeä. Pidän itseäni aika fiksuna ja tuossa oli ihan liikaa epäloogisuuksia. Ei vanha kirja kyllä mun mielestä ihan sellaisenaan taivu nykymaailmaan. Luin kirjan ja siitä jäi jotenkin tyhjä olo, joten kun sarja ei iskenyt niin en tuhlannut siihen enempää aikaa. Mun mielestä taiteen tehtävä on jotenkin kohottaa ja antaa toivoa eikä tuossa ollut siitä pilkahdustakaan.

Muuten samaa mieltä, mutta taiteella (tai viihteellä) on muitakin tehtäviä, kuin kohottaa ja antaa toivoa.