Mitä mieltä olet työpaikkasi HARJOITTELIJOISTA?

Jos ei harjoittelijoita kestä, kannattaa valita työpaikka jossa heitä ei ole tai on huomattavan vähän.

Kyllähän he saattavat "tiellä" olla, mutta parempi sekin kuin ettei harjotteluja olisi - mieti, jos vaikka tulevilta lääkäreiltä poistettaisiin harjoittelut, etteivät ole tiellä?

Tykkäisin muuten, mutta aikaa ei ole ohjata. Olen sairaanhoitaja ja pyrin siihen, että kun minulla on opiskelija ohjattavana niin hän tekisi ja itse ohjaan vieressä. Se on todella hidasta. Esim. aamuvuorossa jää oma lounastauko yleensä pitämättä, kun opiskelija menee tiettyy aikaan lounaalle niin silloin täytyy aivan hirmu nopeasti alkaa tekeen hommia, jotta saa sen ajan kurottua. Eli aamuvuoron lääkärinkierto voi loppua vasta klo 11.30. Sen jälkeen pitää tehdä lääkärin määräämät lääkemuutokset ja hoidot ja ne tehdään opiskelijan kanssa. Sitten yleensä opiskelija lähtee lounaalle, mutta sitten pitää alkaa tekemään niin montaa asiaa siinä eli puhelinsoittoja sinne tänne  ja hoitotoimenpiteitä. Yksin kun ei voi antaa tehdä tai jos antaakin niin kaikki pitää tarkistaa. Paljon aikaa menee kun kertoo asioita ja kyselee opiskelijalta. 

Hototy

90% on täysin hyödyttömiä notkujia, mutta siinä jäljelle jäävässä 10% on todellisia helmiä, joista on aidosti hyötyä.

Meille tulee vaan harjoittelijoita jotka jäävät töihin. Tulevia työkavereita, mahtavaa porukkaa ja mielellään heitä opetan kun saan vielä opetuslisän palkkaani :)

Aika laiskoja ja pihalla työelämän säännöistä. Ärsyttäviähän ne on, mutta myönnän että olin valitettavasti itsekin silloin 14-17 vuotiaana samanlainen...

Riippuu, mistä harjoittelijoista on kyse.

Tet-porukasta vai esimerkiksi korkeakouluharjoittelijoista?

Viimeksi mainitusta on esimerkiksi meillä vain positiivisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

90% on täysin hyödyttömiä notkujia, mutta siinä jäljelle jäävässä 10% on todellisia helmiä, joista on aidosti hyötyä.

Onko opiskelijasta oltava siis heti hyötyä? Eikö hän ole siellä oppimassa?

Vierailija kirjoitti:

90% on täysin hyödyttömiä notkujia, mutta siinä jäljelle jäävässä 10% on todellisia helmiä, joista on aidosti hyötyä.

Tämä varmaan tarkoittaa, että alan työntekijöistä ylipäätään 90% on täysin hyödyttömiä notkujia ja 10% tekee sitten ne työt.

Heistä ei ole hyötyä varsinaisesti, heitä ei saa käyttää hyödyksi, koska he tekevät kaiken tekemänsä ohjaajan "piikkiin", joten heitä ei jätetä yksinään hetkeksikään. Jotkut ovat tosi kivoja ja nohevia, jotkut ärsyttäviä. Kaikenlaisia ihmisiä, kuten me vakkaritkin ollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aika laiskoja ja pihalla työelämän säännöistä. Ärsyttäviähän ne on, mutta myönnän että olin valitettavasti itsekin silloin 14-17 vuotiaana samanlainen...

Keitä harjoittelijoita nyt tarkoitat? Ton ikäsistä suurin osa taitaa olla ihan työelämään tutustumassa vasta. Hieman eri asia kuin joku parikymppikinen korkeakouluharjoittelija :D 

Olen ollut päiväkodissa töissä nyt 12 vuotta, ja lähes jatkuvasti meillä on opiskelijoita. Yksi kerrallaan tosin vain, koska meillä on pieni päiväkoti. Meillä on ehkä käynyt tosi hyvä tuuri, mutta vain pari kertaa on sattunut täysin perässä vedättäviä tai itsestään ihan liikoja kuvittelevia. Yleensä ovat olleet hyvin motivoituneita, innokkaita osallistumaan ja oppimaan.

No jotkut ovat tosi hyviä ja oppivat nopeasti ja heitäonmukavaa opettaa, ovat kiinnostuneita. Mutta ei herranjestas niitä muita. Yksikin tuli kerran kännissä töihin! Mitä tähän voi enää sanoa..

Vierailija kirjoitti:

Heistä ei ole hyötyä varsinaisesti, heitä ei saa käyttää hyödyksi, koska he tekevät kaiken tekemänsä ohjaajan "piikkiin", joten heitä ei jätetä yksinään hetkeksikään. Jotkut ovat tosi kivoja ja nohevia, jotkut ärsyttäviä. Kaikenlaisia ihmisiä, kuten me vakkaritkin ollaan. 

Olen harjoittelussa korvannut kaksi vakituista työntekijää, jotka olleet saikulla. Ja toimin muutenkin loppuharjoittelun yksin. En opiskele lääkäriksi kumminkaan :D Työpaikalle annoin näytöt kyseisistä paikoista ennen yksin oloa. Kauhulla odotan seuraavaa harjoittelua, kun tuntuu että en omasta alasta kovin ole kärryillä. Viime harjoittelu tuolla paikassa meni hyvin.

Oma kokemus on, että haroittelijoita käytetään paikkaamaan työntekijäpulaa, sääliksi käy kun pitäisi vasta olla opettelemassa ja heitetään suoraan suunnilleen yksin oikeisiin töihin. Hyvää kokemusta siitä tietty saa ja kuvan siitä, millaista työskentely alalla ja kyseisessä työpaikassa on. Mutta kyllä se aika paljon harkkarilta vaatii. Itse tosin oon päässyt nykyiselle uralleni nimenomaan harjoittelun kautta eli puolensa siinäkin.

Mukava näin opiskelijana lukea näitä juttuja. 90% todennäköisyydellä minuun tullaan suhtautumaan vihamielisesti ja pelkkänä aika- ja kulueränä. Ei se silti ole minun vika, että tuollaisia harjoitteluita on laitettu... pakko käydä jos haluaa valmistua. En kyllä itsekkään ymmärrä miksi opetusvastuu sysätään yrityksille/laitoksille. Taino ymmärrän... monien koulujen opetus on niin paskaa ja työelämän tarpeista vieraantunutta, että ainoa tapa saada opiskelijat oppimaan edes jotain hyödyllistä on pakottaa ne menemään ilmaiseksi tai nälkäpalkalla yrityksiin notkumaan.

Minulla on kaksi ammattitutkintoa ja molemmissa on ollut harjoitteluja/työssäoppimisia. Pakko sanoa, että vaikka alat eroavat toisistaan hyvin paljon, on minua molempien alojen harjoittelupaikoissa kohdeltu todella paskamaisesti. Joko ohjaaja on ollut aivan pihalla tai muut työkaverit kohdelleet huonosti.

Jälkimmäisessä pääsin harjoittelun jälkeen yritykseen töihin eli olen aina suorittanut harjoitteluni hyvin, mutta hammasta purren. Harjoittelun jälkeen minua alettiin kohdella kuin normaalia ihmistä. Sitä ennen kohtelu oli alentavaa ja vähättelevää.

Pääsääntöisesti minusta on kiva ohjata harjoittelijoita ja ovat puolestani tervetulleita. Suurin osa heistä onkin ollut mukavaa, reipasta ja nohevaa porukkaa, jotka ovat halunneet oppia ja ottaneet kaiken irti harjoittelujaksosta.

Pari tosin on ollut sellaisia, että on käynyt sääliksi. Erittäin arkoja ja sosiaalisesti estyneitä. Hyvä kun ovat uskaltaneet suutaan aukaista. Ala kuitenkin 95% asiakastyötä ja heitä katsoessa olen vain pohtinut, että mahtavatkohan olla oikealla alalla jos suunnilleen pelkäävät asiakkaita ja suunsa aukaisemista. Noh, ehkä ikä tuo itsevarmuutta... Kyse korkeakouluopiskelijoista.

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäisessä pääsin harjoittelun jälkeen yritykseen töihin eli olen aina suorittanut harjoitteluni hyvin, mutta hammasta purren. Harjoittelun jälkeen minua alettiin kohdella kuin normaalia ihmistä. Sitä ennen kohtelu oli alentavaa ja vähättelevää.

Sama kokemus itselläni omasta korkeakouluharjoittelusta. Olit harjoittelun ajan kuin kilo paskaa ja et osannut toisten mielestä edes tiskata kahvihuoneen astioita oikein, mutta yllätys, yllätys, heti, kun sai työpaikan samasta talosta, ongelmat katosivat kirjaimellisesti yhdessä yössä ja jokaisesta simputtajasta tuli mukava työtoveri.

Mulla on jäänyt harjoitteluista aina huono maku suuhun ja kauhea epävarmuus mikä vaivaa vieläkin. Nuo harjoittelut olivat naisvaltaisella alalla, peruskoulututkinto. Nyt opiskelen korkeakoulussa ja harjoittelua on taas edessä. Arvostelu ja empatiakyvyttömät ohjaajat jättää kyllä arvet.

Tästä varmaan johtuu, että joka paikkaan menen jo valmiiksi anteeksipyytävällä asenteella.