70-luvulla syntyneet, paljonko teillä oli kouluikäisenä vaatteita?

Välikausi keksittiin kai vasta joskus vuosituhannen vaihteessa. Aikanaan toppatakit vaihdettin vapun tienoilla ohuempaan takkiin  joka oli käytössä keväästä syksyyn.

Mulla oli melko runsaasti vaatteita mutta suurin osa joltain sukulaistytöltä perittyjä. Juhliin piti aina laittaa hame/mekko. Kuudenella muistan että isoa hämmästytti aiheutti kun yksi luokkakaveri sai kaksi uutta talvitakkia saman talven aikana.

Kyllä mulla enemmän oli vaatteita, mutta nykyaikaan verrattuna tuolloin oli todella vähän. Syksyllä ostettiin koulua varten uusi pusero ja housut ja joululahjaksi saattoi saada lisää. Mun äiti oli töissä Abecitalla, joten itselläni oli pikkuhousuja riittämiin, niitä kun sai tehdä jämäpaloista.

Mun äiti ompeli n. puolet mun vaatteista. Tosi vähän ostettiin uutena, veljen vanhoja käytin aika paljon myös.

Syksyllä ostettiin ns. kouluvaatteet aina. Tärkeimmät olivat "koulukengät" -- sellaiset läskipohjaiset kävelykengät. Tämän käsitteen tietänevät vain samalla vuoskymmennellä syntyneet eli 60-luku. 

Mutta varakkaasta perheestä olen ja pitkin matkaakin sitten sai tarvittaessa uutta. Ei kuitenkaan ollut vastaavaa rättikulttuuria. Se ostettiin, mitä tarvittiin. 

Oli kyllä paljon vähemän kuin  omilla lapsilla aikanaan mutta ei nyt noin niukasti kuin ap:lla. Alusvaatteita ainakin oli useita ja collegejakin ehkä 5 kpl + pari jotain paitapuseroa.

Hyvin mahtui yhteen kaappiin mun vaatteet.

Tosin joskus teini-iässä iski sellainen päähänpisto, että käytän vaan yhtä ja samaa vaatetta koulussa. Ja niin meni koko lukukausi, paita pestiin viikonloppuna.

Farkkuja oli kahdet ja muistelen että laitoin ne pesuun vasta sitten kun olivat oikeasti likaiset. Siis oikeasti likaiset-likaiset.

En tosin oikein edes muista, mistä ne vaatteet sinne kaappiin ilmestyivät. Jotainhan mulla on päällä ollut, koska en lapsuus-nuoruus -kuvissa ole alasti.

Joskus 14v on muisto, että sain kaupassa ihan oikeasti valita, millaisia vaatteita haluan. Ai niin, ja joskus ihan skidinä käytiin Tutta-Tuotteen myymälässä! Sieltä sain ihanan froteemekon.

Paljon. Ostettiin Naperosta (käytettyjen lastenvaatteidenliike), saatiin sukulaisilta ja tutuilta ulkomailta, teetettiin ompelijalla.

Äitini rakasti vaatteita, kenkiä ja laukkuja ja niitä riitti sitten meidän tyttöjenkin elämässä pari vaatehuoneellista.

En tarkkaan muista määriä, mutta äitini sanoo, että murto-osa siitä, mitä nykylapsilla on. Ihan keskituloisia olimme. Kun katselen vanhoja koulukuviani, niin näytämme kaikki resupekoilta nykylapsiin verrattuna.

Mulla oli riittävästi vaatetta. Ehkä noin puolenkymmentä "kolitsia". Useammat housutkin. Toppavaatteita ei ollut useita käytössä, mutta vuosittain tai joka toinen vuosi vähintään sain uuden toppatakin. Syntynyt olen -76. Ei oltu rikkaita, mutta siitä pidettiin huolta, että vaatteita oli just sopiva määrä.

Meitä oli kolme penskaa, ja kyllä meillä oli useampi paita ja housut jokaisella, vaikka oltiin melko köyhiä. Köyhiä oltiin, koska faija hassas rahat itseensä.

Meidän mutsi ompeli(ja neuloi) paljon mun ja pikkusiskoni vaatteista, jopa ulkovaatteitakin.  Veli sai vaatteet kaupasta. Ehkä sen takia, että sen kulutus oli kovempaa luokkaa. Myö tykättiin mutsin ompelemista vaatteista tosi paljon.

Ulkovaatteita oli aina yksi takki/housut tai haalari per pentu, eikä monen vaatteen komeaa rivistöä niin kuin nykyisin yhdelläkin on.

Mulle ostettiin aina syksyllä kahdet housut, kaksi kauluspaitaa ja kaksi collegea joita pidin kauluspaidan päällä. Edellisvuotiset olivat varmaan jo jääneet pieniksi, en oikein muista. Olen syntynyt 60-luvulla.

Samaan tyyliin näytti menevän kavereillakin. Eli sun yhdet kamppeet 70-luvulla on selkeästi vähemmän.

Ihan samaa settiä. talvet kuljettiin kesätakissa ja purkkareissa ja paleltiin.

Olishan noilla varaa ollu ostaa edes talveksi lämpimiä vaatteita, mutta vanhemmilla oli isompi kiire tapella ja harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita, kuin pitää huolta meistä lapsista. Arvaa olenko enää vuosiin ollut kummankaan kanssa missään tekemisissä... eivät ole muuten lastanikaan nähneet.

En ole kostamassa sitä kaltoinkohtelua, vaan en todellakaan halua nähdä tai kuulla heistä! En ole koskaan pitänyt heistä, enkä enää uhraa omaa hyvinvointiani koittaessani miellyttää noita omaan napaan tuijottavia narsisteja.

Minulla oli kai aika paljon vaatteita, mutta suurin osa niistä oli veljeni, serkkuni tai naapurin 3 vuotta minua vanhemman tytön vanhoja. Äiti myös ompeli ja neuloi paljon. Jossain vaiheessa kuljettiin monta vuotta isän työpaikan logolla varustetuissa takeissa, olisikohan työntekijät saaneet niitä ilmaiseksi tai edullisesti. Verkkarit olivat urheiluseuran. Alusvaatteet, kengät ja talvivaatteet ostettiin uusina (toki muutakin vaatetta joskus, mutta nämä aina), tosin nekin alelaarista. Ja kaikkiin mitä ostettiin uusina otettiin "riittävästi" kasvunvaraa, että sai käyttää ainakin pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kouluikäisenä tosi vähän vaatteita. Joka syksy ostettiin 1 uusi "kolitsi" paita. Sitä sai käyttää vaan koulussa. Koulun jälkeen vaihdettiin aina vaatteet ja käytettiin pieneksi jäänyttä paitaa. Mulla oli vaan yhdet jotkut ns. paremmat housut samettihousut. Niitä kaytettiin vaan kylässä tai koulussa valokuvauspäivänä. Muuten kuljettiin aina verkkahousuissa. Eikä mulla ollut mitään välikausitakkia, silloin käytetiin sitä verkkapuvun takkia. Ainiin, pikkuhousujakin oli vaan kahdet.

Olen miettinyt että elettiinkö muilla näin? vai köyhäiltiinkö meillä?

Itse olen 60-luvun alussa syntynyt urospuolinen ja minulla kyllä oli mielestäni koulikäisenä ja sitä ennenkin ihan riittävästi vaatteita. Olin duunariperheen lapsi, joten ei sitä rahaa perheessämme todellakaan liikaa ollut, mutta en muista kokeneeni puutetta koskaan mistään. Muistan toki, että lapsena esimerkiksi sukat parsittiin ja se oli ihan yleistä 60-luvun lopulla ja vielä 70-luvun alussakin. Tietenkään en saanut aina kaikkea mitä olisin halunnut ja kyllä esim vaateostokset aina harkiten tehtiin, mutta jo yli 12 vuotiaana sain aika paljon vaikuttaa siihen, minkälaisia vaatteita ostettiin.

70-luvullahan farkut oli aivan keskeinen vaate nuorisolla ja niiden mukaan myöskin leimauduttiin. Eli merkkifarkut (Beavers, Falmers, Lee jne) piti olla, että oli uskottava. Jos taas oli jotkut halpa-hallin laredot, tai ricalevikset, niin automaattisesti kuuluit alempaan kastiin. Itse sain ensimmäiset kunnon merkkifarkut joskus 12 vuotiaana (Beaversit) ja sen jälkeen ei enää ripulimerkkeihin ollut paluuta. Minä olin Beaversin "miehiä" ja minulla olikin parhaillaan sekä Beaversin farkut, farkkutakki, että farkkuliivi. Eihän tuolloin tietenkään monia farkkuja kerralla ollut, vaan yhdet pidettiin loppuun ja sen jälkeen sai vasta uudet.

Kyllä meillä vähän enemmän vaatteita oli kuin ap:lla, mutta ei tosiaan niitä määriä, mitä nykylapsilla. Tuo on tuttua, mitä moni kertoo, että ennen koulun alkua elokuussa mentiin kaupoille ja ostettiin farkut ja "kolitsi" ja ehkä uudet kengät jne. Äiti piti kyllä aina huolen, että meillä oli siistit asianmukaiset vaatteet ja juhlavaatteet. Sama meininki oli muillakin, rajatusti oli vaatteita kaikilla.

Yritän pitää kohtuutta omilla lapsillakin ja ostan vain sen, mitä tarvitaan. Käyttävät kuitenkin eniten niitä lempparivaatteitaan.