Menisitkö töihin, jos ei olisi (taloudellisesti) tarvetta?

En varmastikaan, harrastaisin taidetta ja liikuntaa, elämä olisi varmaan samankaltaista kuin nytkin paitsi että ei olisi rahahuolia! Voisihan sitä jotakin yrittääkin.

En tekisi töitä ainakaan tällä hetkellä, jollei olisi pakko. Olen vähän alle nelikymppinen kahden lapsen äiti, mieskin löytyy talosta. Molemmilla vaativat työtehtävät, jotka seuraavat kotiin. En mina silloin nuorena ihanteellista työtehtävää tavoittelevana idealistina osannut ajatella, millaista on yhdistää ura ja perhe. No, nyt on molemmat ja olen ihan poikki. Jättäisin työnteon, jos voisin.

Tekemistä keksisin kyllä. Onhan nuo lapset, niiden kanssa riittää puuhaa. Jatkaisin kutomista, jota en ole enää vuosiin tehnyt, alkaisin lukea aktiivisemmin, kävisin päivällä jumpassa/uimassa/jalkahoidossa/kampaajalla/kaupassa/virastossa jne asioilla tai harrastuksissa, jotka nykyisin hoidan töiden jälkeen, jos jaksan (yleensä en jaksa). Matkustelisin. Sitten, kun lapset ovat kasvaneet ja jos mieli halajaa jotain "oikeaa työtä", voisin perustaa nettifirman ja myydä vaikka lastenvaatteita/tarvikkeita tms. myyntihommaa, joka on hyvin kaukana nykyisistä asiantuntija tehtävistä.

Suomessa ei tueta lainkaan perheiden jaksamista. Esim. Sveitsissä on ihan normaalia, että äiti tekee 40 tai 60% työviikkoa. Täällä saa hetken tehdä 80%, mutta kun lapsi kasvaa, on pakko palata 100% tai menettää työnsä. Ei ihme, että on väsyneitä vanhempia.