Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit miehen suhteen?
26.01.2016 |
Odotan ensimmäistä lastamme, ja ongelmana on joko nyt minun pääni, tai mies.
Onko odotusaikana normaalia:
Nukumme eri huoneissa, ei seksiä tai mitään läheisyyttä, mies ärähtää jos yritän ns. lähennellä. Ei tehdä mitään yhdessä, mies on jatkuvasti huonolla tuulella, vaikka yritän kuinka omastamielestäni ystävällisesti ja diplomaattisesti esittää jotain asioita, alkaa huutamaan että puhun hänelle kuin lapselle. Alkaa jo ahdistaa avata edes suuta. Nytkin aamulla ehdotin että jos hän on kävelemässä yhteen suuntaan tänään, olen menossa sinne päin, että jos kävellään yhdessä. Vastaus: "Kai sä nyt iteki osaat kävellä, mitä se muhun liittyy, miks sä multa kysyt??"
Harmillista jos miestä on alkanut ahdistaa, ihan kaikesta tulee riitaa nykyään: roskapussin vienti, kaupassa käynti, you name it.. Itse kuitenkin halusi pitkään lasta.
Kysyin yhtenä päivänä onko häntä alkanut kaduttaa tämä päätös, ja totesi että kyllähän tässä tulee kaikenlaisia ajatuksia päähän. Joo, ei hän ole yksin sen ajatuksen kanssa, mutta alkaa kypsyttää olla jatkuvana henkisenä roskiksena vielä odotusaikana kun muutenkin vaikeaa ihan perus liikkuminen ym ja olo itsestäkään ei ole aina niin hehkeä..
Pitäisikö siis vaan odottaa ja katsoa mitä tapahtuu, vai mitä? Voisin itse lhäteä johonkin kunnan keskustelujuttuun, mutta en jaksa aloittaa riitaa tästä aiheesta, hänellehän se ei varmasti sovi.
Kommentit (22)
Kiitos tuo onkin hyvä neuvo että voisin käydä jossain keskustelemassa. Pelkään vaan että jos menen jonkun neuvolan tms. kautta niin joudutaan lastensuojelutoimenpiteisiin, tai johonkin tarkkailuun. Yksityinen taas tosi kallis. Ja onko kellekään oikeasti ollut hyötyä jostain ulkopuoliselle keskustelusta jos yksin keskustelee?
Haluaisin keskustelussa lähinnä saada selville, mitä motivaatiota miehellä on jatkaa suhdetta. Tälläkin viikolla monta kertaa todennut, että tästä ei tule mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, meillä meni odotus ja vauva aika hyvin, mutta kun lapsi oli joku 1.5-2v alkoi akka kiukuta ihan kaikesta, naama norsunvitulla 24/7
Ei seksiä ei mitään, valokuvista näkee että parissa vuodessa vanhentunut ihan helvetisti, suunpielissä syvät juonteet alaspäin ja huulissa sellaisia pieniä ryppyjä kuin röökiä vetävillä akoilla.
Eikä ole siitä kiinni ettei saisi omaa aikaa tai etten hoitaisi lasta.
No jos mies 'erolla uhkaa', niin henkilökohtaisesti en kuuntelisi sellaista. Se on jotenkin tosi loukkaavaa, varsinkin kun olette yhdessä päättäneet tehdä sen lapsen. Onko sillä ennen ollut tapana puhua erosta tai periksi antamisesta? Onko teillä ennen ollut vakaa suhde?
Mielestäni, koska tuollaisia puhelee, on sen pakko olla valmis keskustelemaan. Jos se oikeasti haluaa luovuttaa, niin se pitää sanoa suoraan. Jos taas ei halua, niin turpa tukkoon, ettei turhaan rasita sun vointia tuollaisella. Sinuna kyllä puhuisin sille, pyytäisin keskustelemaan. Jos ei edes sitä halua tehdä niin kai siitä voi vetää johtopäätökset.
Miksi muuten nukutte eri huoneissa? Onko niin ollut aina vai vasta nyt odotuksen aikana?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuo onkin hyvä neuvo että voisin käydä jossain keskustelemassa. Pelkään vaan että jos menen jonkun neuvolan tms. kautta niin joudutaan lastensuojelutoimenpiteisiin, tai johonkin tarkkailuun. Yksityinen taas tosi kallis. Ja onko kellekään oikeasti ollut hyötyä jostain ulkopuoliselle keskustelusta jos yksin keskustelee?
Haluaisin keskustelussa lähinnä saada selville, mitä motivaatiota miehellä on jatkaa suhdetta. Tälläkin viikolla monta kertaa todennut, että tästä ei tule mitään..
Jos kuulut kirkkoon, niin hakeudu heidän palveluihin. Keskusteluapua saa sieltäkin.
Mä kyllä toisin asian esille neuvolassa, jotta tulisi rekisteröityä miehen innokkuus lapsen saamiseen heti alkuunsa. Jos eroatte, se voi vittuillakseen yrittää viedä sulta huoltajuuden tai vaatia yhteishuoltajuutta, mihin en tuollaisen tapauksen kanssa suostuisi.
Kerropa kuitenkin vähän taustatietoa:
- minkä ikäisiä olette, miten pitkä suhde takana, miten pitkään lasta harkittiin, kumman aloitteesta, oletteko naimisissa, milloin eri huoneissa nukkuminen on alkanut jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan nukuttu eri huoneissa koko odotusaika. Miehen aloitteesta lähinnä. Nyt olen jo tottunut, enkä jaksa "riidellä" siitä, pitääkö minun kanssani nukkua. Haluaa myös katsoa yksin tv:tä ym, emme oikestaan tee mitään yhdessä. Joskus syödään saman pöydän ääressä, mutta harvemmin enää sitäkän.
Lasta harkittiin/hankittiin1,5-2 vuotta. Aikuisia noin 35 v molemmat, suhde joku kolmisen vuotta. Jos tämä lapsi on nyt miehelle jotenkin herätehankinta, niin ihmettelen kun otti jo joskus esille hedelmöityshoidotkin!
En haluaisi alkaa nykertämään mieheltä oikeuksia jo nyt neuvolassa, tiedostan sen että varmasti vaikeaa tulee olemaan sopia asioista jos erotaan, mutta ollaan aikuisia ja siihen pitää sitten jotenkin vaan pystyä. En ala viemään mieheltä mahdollisuuksia yhteyshuoltajuuteen sentakia, että minä en enää kelpaa.
Tuo kirkko oli hyvä idea. Ehkä otan yhteyttä sinne. Olen miettinyt myös kahden asunnon hommaamista, mutta se taas tarkoittaa aikamoista rahanmenoa. Nyt tuntuu että en ehdi ollenkaa panostaa tähän raskauteen, en ole hommannut mitään vauvakamoja tai muuta kun aina takaraivossa että en jaksa kantaa niitä enää pois uuteen paikkaan jos ero tulee.
Miehen käytöstä voisi kuvata yhdellä sanalla: vihamielinen.
En jaksa lukea, mutta yleinen hyvä neuvo on että hommaa rakastaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sattunut jotain muuta mitä et kerro?
Haiskahtaa siltä, että epäilee onko itse lapsen isä. Moni asia tuossa viittaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet lihonnut raskausaikana etkä ole enää seksikäs miehen mielestä.
Kannattaa alkaa jo valmistautua, eli hankit asunnon ja sinne pikkuisen tavarat!
Et sä sitten enää mitään ehdi, kun hän syntyy.
Saat hoitaa vauvaa rauhassa ilman ***** ukkoa. (Kun tuolla tavalla käyttäytyy..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lihonut, ainakaan kovin paljoa.
Rakastaja oli ihan hyvä idea ;) Olen itsekin harkinnut jo asiaa.
Mies vaatii kyllä isyystestiä.. ehkäpä sitten tosiaan epäilee että onko isä vai ei. (ei ole kylläkään syytä)
Tai sitten tullu vaan eri aatoksiin ja lapsiperhearki / minä ei olekaan mitä haluaa. Ei tämäkään tavatonta ole.
t. ap
Jos miehesi on niitä, jotka eivät pysty harrastamaan seksiä, kun on vauva mahassa ja sitten on kuitenkin äkäinen, kun elää ilman seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lihonut, ainakaan kovin paljoa.
Rakastaja oli ihan hyvä idea ;) Olen itsekin harkinnut jo asiaa.
Mies vaatii kyllä isyystestiä.. ehkäpä sitten tosiaan epäilee että onko isä vai ei. (ei ole kylläkään syytä)
Tai sitten tullu vaan eri aatoksiin ja lapsiperhearki / minä ei olekaan mitä haluaa. Ei tämäkään tavatonta ole.
t. ap
No ei vahvalta näytä tuo sinunkaan sitoutuminen suhteeseen, jos nyt jo rakastajaa harkitset. Jos olet raskaana, niin et ole ollut seksittä vielä vuottakaan. Aika monella seksielämä on jäissä vuoden tai kaksi jokaisen lapsen kohdalla. Ja tiedät kyllä itsekin miten suhtaudutaan mieheen, joka pettää raskaus- tai vauva-aikana. Nyt suunnittelet itse samaa.
Ettet vaan olisi heittäytynyt raskauden takia avuttomaksi prinsessaksi, joka ei itse jaksa edes kauppakassia kantaa? Ei ole tarkoitus syytellä, mutta tuota tapahtuu hirmuisen paljon.
Se rakastajajuttu oli vähän niinku vitsi.....
En ole avuton prinsessa, olen täysipäiväisesti töissä ja en ole pyytänyt apua yhtään mihinkään. Itse kannan kassit ja isot paketit ym. Kerran piti pyytää apua kun en liitoskivuilta päässyt sängystä ylös, mutta sitten kehitin uuden tekniikan.
Mies kyllä huutaa välillä, että "kaipaatko sinä jotain huomiota, sitäkö tämä on??". No en teidä kaipaanko, mutta en ole ainakaan saanut :D Eikä kukaan muukaan raskaanaoleva varmaan haluaisi mitään "huomiota!" tässä tilanteessa..
Onpa mulkku äijä. Kannattaisi varmaan lähteä kälppimään. Kyllä miehen pitää arvostaa naista, joka kantaa hänen jälkeläistään.
Ihanko tosissaan aiot katsella tuollaista miestä? Joko nostat kissan ihan kokonaan pöydälle ja kysyt että mikä vittu sua äijä vaivaa? tai sitten lähdet menemään. En käsitä kuinka joku alistuu tuohon! En jumalauta hyväksyisi noin vihamielistä käytöstä mieheltä jonka lasta kannan. Jo ihan normaali kunnioitus toista kohtaan tuntuu puuttuvan.. Teidän on tulevan lapsenne takia pakko pystyä puhumaan asiat halki suuntaan tai toiseen.
Parasta lähteä karkuun nyt kun vielä voi. Jos mies saa raivareita raskaana olevan naisen olemassaolosta, mieti mitä se tekee kun vauva huutaa yöt läpeensä. Sinuna muuttaisin pois.
En osaa neuvoa, mutta tsempit sinne anyway! Kuulostaa ilkeältä ja ajattelemattomalta, sulla kun on jo hormonien takia varmasti 'raskaampaa' ja silloin toivoisi toisen tukevan sua.
Huolettaakohan sitä miten pärjäätte kun on lapsi perheessä vai mitä.. Voithan yksinkin kai mennä puhumaan johonkin? Saisit purettua ajatuksia eikä ainakaan miehen kanssa tule siitä riitaa..