Mielipiteitä paritalossa asumisesta? Olemme muuttamassa okt -> paritalo

Tällä viikolla olisi tarkoitus. Taloissa on asetettu kylppärit ja keittiöt vastakkain, joten äänien ei pitäisi ihan kantautua kovin hyvin. Autokatokset ovat toisen naapurin puolella, joten me kävelisimme heidän ovensa ohi omalle asunnolle. Minusta parempi näin kuin toisin päin.



Nykyinen okt:mme on kahden talon ja kahden tien ympäröimä, joten mistään yltiöpäisestä " omasta rauhasta" emme nauti nytkään ;) Katselemme usein terassiltamme naapurin grillailuja rajalla ;) (pensasaita ei ole vielä kasvanut korkeaksi).



Yksinkertaistettuna dilemmamme on " uusi paritalo hyvältä sijainnilta vs. vanha okt huonommalla sijainnilla" . Uuteen okt:oon hyvällä sijainnilla meillä ei ole varaa. Joutuisimme ostamaan (jälleen) kohteen, jota pitäisi rempata ja rempata mieluiseksi. Nykyisen piti olla sellainen, mutta ei tähän mitenkään järkevästi saa lisää huoneita, ei millään.. Eikä muutenkaan haluttaisi nyt rakentaa tai rempata, kun lapset ovat pienet. Ehkä sitten 5-10 vuoden päästä...

Teidän kohteessa on kaksi mahdollista ongelmaa, yhtiö ja seinänaapuri.



Pienessä as.oy:ssä helposti joku klikki alkaa pitää valtaa ja temmeltää kaiken oman mielensä mukaisesti. Yhtiön rahoilla hankitaan heitä hyödyttäviä vempaimia tms ja toisilta kielletään ihan älyvapaita asioita.



Seinänaapuri taas pahimmillaan voi olla tosi ääliö (ja sitten tietysti vielä taloyhtiön pj jne), ja koska te olette ainoa, jota ongelma koskee, jäätte ongelminenne yksin. Ääliömäisyydet voivat liittyä esim. meluun eri vuorokaudenaikoina, pihan käyttöön, oman tai vieraiden auton säilyttämiseen.



Vastapainoksi parialoasumisessa on tietysti rutkasti potentiaalista hyvää. Lähes omakotimaista asumista ilman omakotiasumisen huolta, jos siis käytetään huoltoyhtiötä. Jos kaikki hommat on tarkoitus tehdä omin voimin, voi ansa olla pahempi kuin omakotitalo - jossa sentään saa itse päättää, viitsiikö tänään työnnellä nurtsin vai ei.

Tuossa on muuten tarkkaan merkitty kunkin talon katospaikka JA pistokepaikka. Niistä ei pitäisi tulla kränää. Miehen kanssa ollaan aika ahkeria leikkaamaan nurmikkoa ja tekemään lumitöitä, rivarissa asuessakin me olimme yleensä ne, jotka homman tekivät (meille se on tilaisuus ulkoilla). Lisäksi kunkin oma piha on selkeästi eroteltu aidoin ja pensain.



Mutta melu tietysti voi olla ongelma ja meneehän siinä moooonta vuotta ennen kuin pensasaidat todella peittävät (nykyisessäkään ei olla vielä päästy siihen pisteeseen).



Just selailtiin kaikki myytävät okt:t läpi, joihin meillä olisi varaa ja tilaa olisi tarpeeksi. Yksikään ei tyydyttänyt molempia. Näillä näkymin päädytään siihen, että nyt paritaloon ja mietitään remppaamista ja rakentamista joskus toiste.

jaettu piha

asioita joista tapella riittää, jos ku*ipää naapuriksi sattuu:

melu teiltä tai heiltä (bileet joka vkl?/koira haukkuu/lapset karjuu)

lumityöt

grillaus

ruohonleikkuu

aidan maalaus/leikkuu

lapset, pysyykö just rajan tällä puolen..



mä en keksi ainakaan yhtää plussapuolta kun vertaa omakotitaloon.

Me olemme saaneet aivan ihanat naapurit, joiden kanssa ei tule riitaa yhtään mistään ;-) Mutta emme itsekään ole pilkunviilaajia emmekä riidan haastajia. Asumme siis paritalossa, jossa on hallinnanjakosopimus eikä muita paritaloja. Naapurit ovat aika paljon töissä mutta heidän vanhin poikansa on meillä usein leikkimässä. Me leikkaamme melkein aina yhteisen alueen nurtsin mutta sitten saamme siitä jotain korvausta...



Eli yhtälailla se on teistä itsestä kiinni kuin tietysti niisä muistakin. Turhista ei kannata niuhottaa ja kannattaa muista, että vähän erilaista se on kuin omakotitalossa asuminen.

Kaikista löytyy hyviä ja huonoja puolia, mutta siihen vedän rajan että jos en jostain syytä voisi asua omakotitalossa, niin rivari olisi seuraava vaihtoehto. Paritaloon en muuttaisi! Omaa rauhaa ei ole samalla tavalla kuin omakotitalossa.

olette saaneet yhtä fiksuja naapureita kuin itsekkin olette.



mutta kun näitä on paljon joita häiritsee savun haju, ja lumitöiden ääni (ei siis millään lingolla)..

Nimim. paritalosta omakotitaloon siirtynyt...

Ihan hyvin on mennyt, vaikka alussa olikin totuttelemista. Rivarissa asumisessa on omat hyvätkin puolensa, vaikka tietysti omasta rauhasta ja isosta pihasta on joutunut tinkimään.

Asuntojen ovet ovat talon eri sivuilla, joten emme näe naapurin liikkeitä, eivätkä he meidän. Meillä on sikäli erikoinen tilanne, että meillä on molemmilla omat tontit ja tontin raja kulkee talon keskeltä. Eli mitään pihaongelmia ei ole.



Hyviä puolia on myös halvat asumiskustannukset. Onhan lämmitys paljon halvempaa, kun yksi seinä on jo valmiiksi lämmin =)



Ääniä ei ole naapurista juurikaan kuulunut, eli ei meillä ole hajuakaan, onko naapurit kotona vai ei. Meiltä kyllä varmasti lähtee enempi melua, mutta sen he tiesivät jo muuttaessaan naapuriimme.



On silti aina tuurista kiinni, millaisen naapurin saa. Voihan sen unelmaomakotitalon naapuriinkin joku kuspää muuttaa...

Me olemme asuneet nyt kolme vuotta paritalossa ja olen ollut todella tyytyväinen: molemmilla omat sisäänkäynnit talon eri päistä, omat suljetut pihat yms. eli ihan kuin omakotitalossa asuisi! Lisäksi meillä on todella mukavat naapurit, joten ei mitään ongelmia. Täytyisihän sitä rivitalossakin sopia, miten pihatyöt tehdään tai yhteiset tilat siivotaan jne. ja ainakin meillä nämä ovat sujuneet täysin ongelmitta, yhdessä keskustellen. Itse koen, että yhden naapurin kanssa on helpompi tulla toimeen kuin useamman, jolloin joukkoon varmasti sattuu aina ainakin se yksi tosi hankala tapaus.



Asuminen sinällään lienee siis samaa luokkaa kuin muissakin asumismuodoissa! Suosittelen itse lämpimästi!

Eipä moitittavaa kummassakaan. naapuristahan kaikki riippuu, joko tullaan toimeen tai sitten ei.Ja jos ei tulla niin riitoja saa aikaiseksi mistä vaan. Meillä ihan ok naapurit, ei ollenkaan samantyyppisiä muttei kuitenkaan olla riidelty mistään.

Olen itse koko lapsuuteni asunut paritalossa ja meille ei ainakaan seinän läpi kuulunut mitään. Tultiin hyvin toimeen keskenämme ja oltiin samassa elämäntilanteessa (lapset samanikäisiä). Nyt asumme kolmen asunnon As Oy:ssä joka on aivan P:stä, taloyhtiö ei tule koskaan toimimaan joten olemmekin muuttamassa sieltä pois, kuten myös ainakin yksi toinen osakas. Ostimme juuri paritaloasunnon koska kaikki muut asiat siinä oli kunnossa, tuntuu että vaatimukset naapurin suhteen ei ole enää liian korkealla, kunhan jollain tavalla tulee toimeen niin ok. Koska tiedän että paritaloasuminen voi olla ihan ok jos henkilökemiat on jotenkuten kunnossa uskallan vielä kokeilla tätä. Periaatteessa meinasimme kyllä muuttaa omakotitaloon mutta sijainti, koko ja hinta asian viimein ratkaisi. En minä halua muuttaa ihan korpeen vain jotta pääsee seinänaapureista eroon. Jos me ei viihdytä paritalossa niin ainahan sieltäkin voi muuttaa pois. Alustavasti ainakin kaksi edellistä asukasta kehuivat naapureita joten eiköhän me nyt siellä jotenkuten pärjätä...



Onnea muuttoon :-)

Tosin eipä siinä neuvottelemista, kun sen kerran vuodessa nipsasen siistimmäksi ;) Pitäiskö lupa kysyä?

Älkää koskaan ikinä muuttako paritaloon tai pieneen osakeyhtiöön. Kokemusta on paritalosta. Ostimme mukavan tuttavapariskunnan kanssa paritalon, kummallekin pariskunnalle siis oma puolikas talosta. No. Niinhän siinä kävi ettei tuttavapariskuntaa sitten kiinnostanutkaan mitkään talon asiat,ei pihatyöt, ei mikään. Aiemmin olimme siis asuneet vuokralla samassa taloyhtiössä,jossa oli talohuolto.

Nyt kävi niin,että minä vaimoni kanssa jouduttiin talohuollon asemaan. Ei auttanut keskustelu nätisti eikä rumasti. Naapuri käyttäytyi sikamaisesti. Antoi nurmikkonsa kasvaa takapihalla 30 centtiseksi, jätti lumityöt tekemättä,ajoi autonsa rappustemme edestä kouhottaen siten, että sai aina pelätä lapsen puolesta. Yhteisten laskujen ja asioiden hoito oli vaikeaa. Onneksi puolisolleni ja minulle tuli ero muista syistä 10 v yhteiselon jälkeen ja vielä suuremmalla onnella oma asuntomme meni nopeasti kaupaksi. En koskaan ikinä enää vastaavaa riskiä ota.