Meijulia täällä taas huhuillaan!!!

Päivät mennä viuhtovat eteenpäin ja lupaamani viestin kirjoitus vain jää ja jää ja jää... no nyt sitten vihdoinkin täällä ollaan :)



Nyt sitä ollaan jo huhtikuussa ja raskausviikolla 31+5. Olo alkaa olla jo tukala :{ Painoa on tässä raskaudessa kertynyt paljon enemmän kuin esikoista odottaessani. Tällä hetkellä painoa on saman verran kuin oli edellisessä raskaudessa, kun lähdin synnyttämään. Jos sama tahti jatkuu, niin sitä ollaan melkoisen ISO-KOKOINEN kun on aika mennä synnyttämään...aa..puu..va!!!

Turvotusta on sen verran, että sormukset eivät enää sormiin mahdu. Närästystä on myöskin jokapäivä. Mutta muuten on olo ihan ok! Työt lopetin kokonaan jo pari viikkoa sitten, IHANAA!!!!!



Poika on vielä osittain tarhassa, joten saan nauttia lepäilystä vielä vähän aikaan ;) Kun sitten äippäloma alkaa, jää poika tarhasta kokonaan pois. Sitten sitä vain touhutaan päivät pitkät pojan kanssa ja odotellaan vauvan syntymää. Huiks, jännittää aika kovasti, että mitenköhän sitä sitten pärjäillään????



Mutta mitäs sinulle kuuluu? Kärsitäänkö siellä jo pahoinvoinnista? Entäs onko muita oireita ilmennyt? Nyt heräs poika, palaillaan.....



Syystuuli rv. 31+5

Jouduin eilen lopettamaan viestin aika tylysti, kun poika heräsi kesken unia aivan hysteeriseen itkuun ja raivoamiseen?!? Jonkin ajan päästä sain pojan rauhoittumaan, mutta kuinkas ollakkaan, hetken päästä sama show taas menossa. Lopulta sitten rauhoittui isukin ja äidin viereen maitopullon kanssa. Kyselin tänään neuvolassa näistä itku/raivo-kohtauksista, niin sanoivat sieltä että ovat ihan normaalia juttuja 2-vuotiailla. Tämän ikäiset näkevät jo pahoja unia, joka voi olla syy heräämiseen. Tai sitten eroahdistusta tai muuta vastaavaa?!?

No, toivotaan ettei kovin useasti tällaisia juttuja tulisi.



Sinun kuulumisiasi olisi kiva kuulla pitkästä aikaan. Toivottavasti siellä kaikki hyvin ja raskaus etenee normaalisti. Turvallista ja onnekasta masunkasvattelua sinulle.



Kevät-terkuin, " isosti" (on niin iso maha jo) halien,



Ystäväsi Syystuuli rv.31+6 ;)

Kyselit tuolla aiemmin siitä meidän esikoisen syntymästä, eli niinhän se oli, että esikoinen syntyi kuukauden etuajassa, raskausviikolla 35+6. Lääkäri sanoi myös tästä vauvasta, että voi syntyä ennen aikojaan. Eli jos näin käy, niin eihän tässä enää pitkä aika ole vauvan syntymiseen... iiks! Toivon todella, että vauva ei ennen toukokuuta aio syntyä!!!! Toukokuun puolessa välissä voisi sitten jo tullakkin... laskettuaikahan on 30.5.06.



Mutta nyt vielä saa masu kasvaa, vaikkakin olo on välillä todella tukala... saa ollakkin!!! :)



Kuulumisiin!



Jälleen kerran...Syystuuli

Minnekkäs olet kadonnut kun ei sinusta ole kuulunut pitkään aikaan mitään... Olisi kiva kuulla vähän kuulumisiasi :)



Kuinka voit, miten raskautesi etenee???? Onko kaikki hyvin?!??



T: Syystuuli rv.32+1 (kaipailee ystävää...)

Täällä sitä ollaan, toivottavasti edellenkin raskaana! Viikkoja pitäisi olla nyt kasassa 9! Ultrassa kävimme vk 7 ja silloin kaikki oli hyvin, pieni möykky vastasi viikkoja ja sydänkin tykytti. Olin haljeta onnesta, on se vaan niin ihana tunne katsoa siitä ruudulta sellaista mitä on niin hartaasti toivonut!! Nyt sitten jo jännitetään 2-ultraa, joka on ensi viikon alussa. Jos siitä selvitään kunnialla, niin jokohan sitten annan itselleni jo luvan vähän relata ja uskoa että vauva tulee meillekin.



Tämä raskaus on kyllä selvästi erilainen kuin edellinen. Pahoinvointia on vähemmän ja se on lievempää. Kaikenlaisia mielihaluja mulla on kuitenkin paljon aiempaa raskautta enemmän, näen öisin tosi levottomia unia, juoksen pissalla koko ajan. Ja olen älyttömän herkkä, itku tulee todella omituisista asioista. Voitko kuvitella, minä ITKIN vuolaasti, kun MTV3:n Elixir ohjelmassa Karita Tuomola osasi laskea kaatumatta jonkun pujottelurinteen Levillä. Vähän hävetti lähteä hakemaan nenäliinaa johon niistää, posket oli ihan märkänä... :) Ja sitten tosi outo oire, kädet puutuu öisin nukkuessa. En tiedä olenko sitten ryhtynyt vaan nukkumaan niin omituisissa asennoissa, kun välillä tuntuu ettei mikään asento ole hyvä. Vatsaa turvottaa eli vähän jo pömpöttää, vaikkei mikään oikea vauvavatsa vielä olekaan.



Mutta eniten kuitenkin mietityttää tuo että pahoinvointia ei ole ollenkaan niin paljon. Yritän nyt sinnitellä sinne ultraan ja toivoa että kaikki on hyvin, mutta kyllä vaan toi keskenmeno-peikko mielessä kummittelee. En kyllä kestäisi jos tämä onni meiltä otettaisiin pois. Mutta kai ne raskaudet voi olla sitten vähän erilaisia? Onneksi ei ole ollut kuitenkaan mitään kipuja tai vuotoa, silloin olisin kyllä suunniltani huolesta. En muista että olisin esikoista odottaessani ollut näin huolissani, olin silloin niin onnellinen siitä ihka ensimmäisestä plussastani. Nyt, varsinkin kun tuota esikoista katsoo, tajuaa miten suuria ihmeitä lapset ovat, ja on jotenkin herkempi kaikille peloille ja riskeille.



Onpa kiva kuulla että sulla on kaikki hyvin ja loppusuora jo menossa. Niin se vaan raskausaika mennä hujahtaa vauhdilla (vaikka ei sitä tässä vaiheessa raskautta kyllä uskois...). Ja se että olet jo päässyt työelämän kiireestä kotiin, ihanaa kun saa olla kaikessa rauhassa ja odotella pientä syntyväksi. Kohtahan se tietysti on aikamoinen rumba pyörimässä kun on vauva rinnalla ja esikoinenkin varmaan kohta kivassa uhmiksessa! :) En nyt muista oletko kertonut, mutta jatkaako teidän poika hoidossa vai jääkö kotiin sun ja vauvan kanssa?



Halauksia sinulle ja voi hyvin! Pidetään yhteyttä. Tulen sitten kertomaan seuraavat ultrauutiset.

Meijuli rv9+0

että olipa hauskaa että oltiin kerrankin molemmat ihan yhtä aikaa langoilla!!! Halaukset ja hyvät yöt!!!

Oli pakko tulla vaan tarkistamaan että olihan ne mun viimeisimmät viestini tänne tulleet, kun tuossa toisessa ketjussa kyselit perään kukn musta ei mitään kuulu... Mutta täällä ollaan ja vaihteeksi taas pahoinvointipäivä menossa. Huomenna 2-ultra vähän jännittää! Tulen sitten kertomaan mitä siellä näkyi!

Haluksin Meijuli

Olen aivan ihmeissäni näistä meidän päällekkäisviesteistä...

Sinun lähettämäsi viestisi on jäänyt minulta jotenkin ihmeellisesti näkemättä, vaikka olen useaan kertaan käynyt katsomassa tätä meidän viestiketjua. Anteeksi... (nolona) Taitaa tämä raskaus tehdä meikäläisen pään ihan hömpäksi... ;)



No mutta kuitenkin... täällä ollaan taas ja molemmat " löydetty" toisemme linjoilta :)



Hienoa että teillä huomenissa se toinen ultra ja uskon että kaikki on ultrassa niinkuin pitääkin. Nyt sinulla on viikkoja kasassa jo niin paljon, että vauva alkaa näyttämäänkin jo ihan vauvalta, on se vaan tosi hienoa!!! Tämän ultran jälkeen voit jo huokaista helpotuksesta, onhan se keskenmeno riskikin jo miltei ohitse. Niin ne viikot sinullakin vaan vierivät nopeasti eteenpäin. Ihanaa :)



Meillä juhlittiin eilen pojan 2-vee synttäreitä, (sekä äipän synttäreitä) ja täytyy kyllä myöntää, että rankkaa oli!!! Vieraita oli paljon sekä hulinaa ja melskettä. Poika oli aivan uuvuksissa jo ennen puolta kahdeksaa ja nukahti samantien kun vietiin sänkyyn. Yöllä sitten heräsi siihen, kun oksenti kaikki päivän herkut sänkyynsä!!! Aluksi luulin, että oli saanut vatsataudin, mutta ei se sitä ollut, vaan liikaa makean syöntiä. Itsekin olin aivan uuvuksissa päivän touhuista, mutta ei auttanut kuin siivota ja pyykätä keskellä yötä!!!!! Huh, huh...

Aamulla oli poika ihan kunnossa ja vein sen sitten tarhaan ja sain itse huilata tämän päivän :)



Meillä poika on tarhassa virikepaikalla vielä tämän ja ensi viikon, sen jälkeen jää sitten äipän kanssa kotiin odottelemaan vauvan syntymää. Olisin mielelläni pitänyt pojan virikepaikalla tarhassa, eli 5 tuntia päivässä 3:n päivän ajan, mutta ei se onnistunut, koska poika on ollut vuoropäiväkodissa, niin siellä ei ole mahdollisuutta virikepaikkaan. Olisi pitänyt vaihtaa päiväkotia ja sitä en pojalle halua.



Mutta nyt on kiirehdittävä siivoamaan... poika sotkee parhaillaa veden kanssa lattioita... Moro!!!



Huomiseen :)



Syystuuli rv.32+6

Ja on nimittäin aivan erinomainen aamu, sillä ultra on takana ja kaikki hyvin! Pikkuisella oli mittaa 3 cm + rapiat päälle (pääperämitta) ja vastasi reilusti viikkoja. Sydän jumpsutti ja kädet ja jalat viuhtoivat edestakaisin. Olipa ihanaa, ihan kuin olisi iso kivi vierähtänyt sydämeltä! Jospa nyt alkaisin luottaa siihen että me saamme pitää juuri tämän vauvan. Nonniin, nyt on pakko jatkaa hommia, mutta raportoidaan sitten myöhemmin lisää!



Halauksin helpottunut Meijuli rv 9+6

Täällä ollaan ja viimeisiä viikkoja puhistaan eteenpäin :)

Tänään kävin 36 viikon kontrollissa äippäpolilla ja kaikki oli niinkuin pitääkin. Vauva on kääntynyt pääalaspäin (ollut ilmeisesti jo pidemmän aikaa) ja alkaa valmistautumaan syntymiseen. Painoarvio oli noin 2700, joten kovin isoa vauvaa ei ole tulossa, hyvä niin :) Kohdun suu oli takaa? auki, mutta edestä vielä kiinni??? En oikein ymmärtänyt mitä moinen tarkoitti... mutta ei kuitenkaan ole vielä nyt syntymässä. Lääkäri epäili, että ei kuitenkaan yliaikaiseksi mene, varmaa tietoa se ei kuitenkaan ole. Joten nyt vain odotellaan....



Supisteluja on aina silloin tällöin, välillä kivuliaita ja välillä ei. Yöt ovat rankkoja, koska molemmat kädet puutuvat sormista kainaloihin asti, joten nukkuninen on aivan mahdotonta kovan pakotus-kivun vuoksi. Turvotusta on jaloissa ja käsissä!!!! Viime yönä heräilin 10 minuutin välein ja vasta 5:n aikaan nukahdin kunnon uneen. Ja sitten jo 7:ltä ylös poikaa hoitamaan...



Tällaista täällä, entäs siellä????



Keväisin terveisin Syystuuli rv. 36+0 (puhisten ja puhkuen...)

ja anteeksi kun tunkeudun pinoonne...on vaan niin kiva seurata kun syystuuli olet ihan samoissa kuin siskoni. eilen vaihtui vk 36.

sisko tekee kolmatta. mähän olen vaan täällä lueskelemassa muiden kuulumisia kun takana 2 ÌVF ja ei tulosta. oonkin käyny näitä kotkan alueen juttuja täällä kyselemässä välillä sekä hoitoihin liittyviä juttuja. ennen oli toinen nimimerkkikin käytössä...

siskolla myös eilen aika koksin äippäpolilla. kohdunkaula oli jo poissa ja vauva nyt 2400g. turvotusta kovasti ja äsken juuri soitteli että vatsa löysällä yms. oireet mitä aiemmin ollu just ennen lähtöä laitokselle. vielä ei kuitenkaan tarvisi tulla...

lykkyä loppuraskauteen! :)

Kamalassa kiireessä laitan pari riviä ja jatkan myöhemmin paremmalla ajalla. Tärkeimmät asiat kuitenkin tähän eli kaikki hyvin, vatsa pyöristyy ja pienokainen voi hyvin, ainakin np-ultran mukaan, joka on siis myös jo onnellisesti takana. Olen ollut muutenkin aika levollisella mielellä, en vain ole jaksanut stressata tai murehtia asioista. Eipä sitä tätä arjen tohinaa pyörittäessä ehdi liikaa omaa napaa mietiskelemäänkään. :-) Kirjoitan joku ilta tosiaan muutaman rivin vielä lisää, mutta nyt on pakko mennä!



Voi hyvin!

Meijuli rv 13+3

Täällä sitä vielä ollaan " yhdessäkoossa" ison masun kanssa. En olisi ikinä uskonut, että näin pitkälle mennään tämän raskauden kanssa. Nyt on viikkoja kasassa 38+5, eikä vauvan syntymästä ole tietoakaan... plääh :(



Viimeiset 5 yötä olen saanut nukuttua hyvin, ei ole supistellut eikä issias vaivannut. Sitä ennen meni siten, että joka toinen yö valvottiin ja joka toinen yö nukuttiin. Mutta nyt siis kaikki ok! Närästystä on, mutta siitä selviää renniellä, (yöks!... useampi laatikko on jo popsittu) ja puudutusta/ pistelyä käsissä on enimmäkseen aamuisin. Vointi on kohtalaisen hyvä. Mutta voisi se vauva jo syntyä.... en jaksaisi enää tätä mahaa kantaa, koska kävely on aika vaivalloista! Vauva vaan ei halua vielä syntyä... Mistään limatulpasta ei ole tietoakaan, eikä kipeistä supisteluista. Tai välillä jos on vähän kivuliaampia supistuksia ollut, niin kyllä ne siihen muutamaan ovat jääneet. Ei siis auta kuin odottaa vaan!!!!!!



Mitäs sinulle kuuluu? Jokos rakenne-ultrassa olet käynyt? Olenko aivan väärässä, kun muistelisin, että alkaisit olla puolessa välissä raskautta? Jokos olet vauva-vaatteita alkanut hypistelemään? ;)



Tulehan kertoilemaan kuulumisia, kun vain ehdit :)



Alkukesän terveisin, isomahainen Syystuuli rv. 38+5

Vitsit kun sullahan on todellinen loppusuora jo päällä! Itsekin muistan kun esikoisen laskettu aika oli jo käsillä eikä supistuksista tietoakaan eikä mitään muitakaan merkkejä jotka ennakoisivat että kohta se tulee. Mutta kyllä se lähtö sinne laitokselle tulee ennen pitkää, ei yksikään vauva ole sinne vatsaan jäänyt, hih! Mutta ymmärrän kyllä miten tukalalta tuntuu ison vatsan kanssa, tossa vaiheessahan sitä on jo yleensä TOSI ISO, mitkään vaatteet ei enää sovi päälle, mikään asento ei (etenkään nukkuessa) hyvä ja pissalla saa juosta koko ajan. Ja sulla vielä päälle nuo närästykset ja issiakset!



Ja sitten sanotaan että nainen on raskaana ollessaan hehkeimmillään. Ei varmasti ainakaan viimeisillään jos on kaikki vaivat niskassa ja takana huonosti nukuttuja öitä. Heh! Ja sitten kun vauva syntyy ja itse on aivan hikipäissään on uupunut silmälasit huurussa, niin eiköhän mies räpsi valokuvia eestä ja takaa albumiin, jotta jälkipolvetkin muistavat äidin kauneuden! Ainakin omat kuvat oli sellaisia Lordi-kuvia että huh huh... :-D



Omaan napaan kuuluu hyvää. Viikoissa mennään jo niinkin pitkällä (tai no, pitkällä ja pitkällä...) kuin 16+1. Rakenneultra taitaa olla vasta kolmen viikon päästä eli tosi pitkä aika. Mutta olen kyllä ihan levollisilla mielillä enkä jaksa murehtia turhia. Muutamia pikkuhipaisuja olen ollut parina viime päivänä tuntevinani ja epäilen vahvasti että meidän pikkuinen se siellä potkii mammaa. Se tuntui kyllä ihanalta. Jospa pian päästäisiin siihen että pikkuisen olemassaolosta saa varmuuden monta kertaa päivässä potkujen muodossa! Ja hei, just nyt alkoi taas tuntumaan sellaista pikkuista värinää!!



Olo on hyvä ja vatsa jo kivasti pömpöttää. Jotenkin kyllä tuntuu että esikoisesta oli kyllä isompi vatsa näillä viikoilla, mutta en kyllä muista tarkalleen. No kiloja on ainakin tullut vähemmän kuin viime raskaudessa tähän mennessä, oliskohan nyt vasta +2 kg tullut lisää (esikoisesta olin varmaan tässä vaiheessa jo 5 kg pulskistunut). Ehkä olen nyt syönyt terveellisemmin vaikka onpa nuo herkutkin ihan hyvin maistuneet. Tai sitten vaan kulutan enemmän kun juoksen tuon esikoisen perässä... :)



Toivottavasti vauvasi syntyy pian ja synnytys menee hyvin! Käyn täällä palstoilla päivittäin kurkkimassa joko sinä olet jakautunut ja miten kaikki meni. Tulethan sitten kertomaan kuulumiset. Käyn kyllä vakoilemassa tuolla teidän Kotkan mamma-ketjussakin, että viesti tavoittaa minut myös sitä kautta... :)



Lämpimät halaukset ja olet kovasti ajatuksissani lähiviikkoina!

Meijuli ja pikkupömppö rv 16+1

Sylin täydeltä onnea plussasta!!!! Minä olin ihan varma, että nyt te onnistutte, oli vaan semmoinen tunne!!! Kävin " salaa" lukemassa teidän viestiketjua lapsettomien puolella ja olit mielessäni koko ajan. Täällä tsempattiin hengessä mukana, vaikka en mitään viestitellytkään sinne ketjuun. Se, mikä sai minut vakuuttuneeksi sinun onnistumisestasi, oli se kun kirjoitit, että lugeja laittaessa kohdun suu tuntuu jotenkin erilaiselta, kuin ennen. Minullakin se on ollut varma merkki onnistumisesta, molempien raskauksien kohdalla. :)



Vielä kerran miljoonasti onnitteluja, isojen halauksien kera. Kyllä se nyt on niin, että nyt tulee teillekkin se kauan ja hartaasti odotettu pikkukakkonen :) Onnea, onnea rakas palsta-ystäväni!!!!!!!!!



Täällä puhistaan päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt olen taas sairaslomalla ja töihin olisi tarkoitus mennä 14.3, mutta saas nähdä menenkö... ei enää huvittais ollenkaan!!! Suonikohjut vaivaavat tosissaan, mutta muuten raskaus etenee hienosti. Vauva potkii välillä aika kovastikin ja lievää supistelua (vaaratonta) aina silloin tällöin. Närästys on jokapäiväistä, mutta sen kestää lääkkeellä. Ensi keskivikkona on taas neuvola ja vähän hirvittää tuo paino... nyt on nimittäin painoa tullut ;] Esikoista varttuessani olin paljon pidemmällä raskaana näissä lukemissa...



Tällaista täällä, entäs siellä? Pikaista ajan kulumista sinulle, että pääset nopeasti ultraan, niin ja minulle... että pääsen pian äitiyslomalle ;)



Jätti rutistuksin, lämpimästi halien,

Ystäväsi Syystuuli rv. 27+5



PS. Milloin on laskettuaika???

...jos vaikka Meijuli sattuisi olemaan " kuulolla" :)



T: Syystuuli rv. 28+1

Kiitos onnitteluista, kyllä tuntuikin ihanalta saada se plussa vihdoin viimein! Ja nyt tietysti pukkaa epätietoisuus päälle, kun haluaisin hirveästi että olis oireita, mutta eipä ole. No, esikoisestakin oireet alkoi kunnolla vasta alku-ultran jälkeen, joten ei kai tästä voi muuta odottaa. Ehkä vähän nännejä aristaa - jos niitä oikein ronklaa ;0) - ja janottaa vähän normaalia enemmän. Mutta siinä se. Milloin sulla alkoi oireet?



Vastauksen epätietoisuuteen saa kuitenkin vasta kahden viikon päästä alku-ultrassa. Täytyykin muistaa varata aika! Voi kun kaikki olis masussa hyvin ja päästäisiin pian näkemään pieni katkarapu jolla sykkisi sydän *haaveilee*.



Joo ymmärrän kyllä hyvin että työt ei enää hirveästi nappaa. Jaan tuon tunteen, vaikka mulla on kyllä vähän pidempi odotteluaika tässä ennen kuin pääsee vapaalle... :0) Kyllähän sitä jo luontaisesti tossa vaiheessa haluais jo jäädä kotiin valmistautumaan pienen tuloon. Joten toivonpa siis että saisit sitä sairaslomaa vaikka vähän lisääkin (mitään vaivoja en kuitenkaan sulle toivo)! Ja pianhan se äitiysloma jo alkaa! Olikos se niin että esikoisenne syntyi vähän etuajassa? Jos tämä pikkumussukka seuraa yhtään isoveljensä jälkiä, niin ihan pian olet sinä taas vaihtamassa pikkuruisia vaippoja!



Laskettu aika olis mulla joskus marraskuun alkupuolella, 8.11. sanoi joku laskuri. Kävin juuri laskemassa tuon ja tulipa siitä hyvä mieli! Nyt on jotain mitä odottaa ihan virallisesti. No pari " pikkuetappia" tässä tietysti matkan varrella, joista tärkein se alku-ultra parin viikon päästä... Ja taas alkoi jännittämään.



Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle ystävä! Silitä masua minun puolestani!



Oireita toivoen,

Meijuli rv 5+1

(kuulostaa vähän naurettavalta noin vähäiset viikot, mutta laitan ne nyt joka tapauksessa)

Kirjoitin sinulle piiiitkän viestin, ja se katosi jonnekkin maailman ääriin... ai että harmittaa ja rankasti!!!!!



Tämä on nyt vain tällainen pikainen viesti, koska kello on jo miljoonan ja minun pitäisi olla jo nukkumassa... Niistä raskaus-oireista, meinaan ennen plussaa... rinnat olivat vähän kipeät ja lämmöt 36,7-37,2. Ainoa varma oire oli se, että se kohdunsuu tuntui erilaiselta kuin ennen raskautta. Oireet katosivat kun lopetin luget! Kunnon oireet alkoivat sitten raskausviikoilla 6-7. Ääretön väsymys ja julmettu pahoinvointi, jota kesti sitten viikolle 12 asti. Se oli kamalaa, mutta niin ihanan POSITIIVISTA! :) Rinnat eivät kipeytyneet, eivätkä ole olleet koko raskausaikana mitenkään erityisen kipeät, ehkä vähän arat ja jonkin verran suurentuneet.



Nyt on pakko lähteä nukkumaan, mutta kirjoittelen nyt lähipäivinä sinulle paremman viestin. Kuulumisiin,



Syystuuli rv. 29+3

Juuri kun tulin kurkkailemaan tälle puolelle, niin eikös täällä odottanutkin ihan henkilökohtainen viesti! Mukavaa!!



Meillä onkin hoito päällä oikein kunnolla. Punktio oli eilen, tuloksena oli 12 munasolua. Hyvin meni ja tänään on olo aika normaali. Tänään sitten kuultiin, että 10 soluista oli kypsiä. Miehen simpat oli taas mitä oli laadultaan, mutta neljä munasolua niillä suostui hedelmöittymään. Ja siirto on siis huomenna!



Huijui kun jännittää että jaksavatko nuo 4 alkiota lähteä jakautumaan, yleensä kun on aina joku alkio hyytynyt siirtoon mennessä. Toivottavasti olisi kuitenkin jotain siirrettävää huomenna. Olemme pyytäneet kahden alkion siirtoa. Johan tässä olisi jo korkea aika tärpätä. Kaikki tsempitykset otetaan kiitollisuudella vastaan, etenkin kun taas on alkamassa ne hermoja kiristävät piinapäivät.



Olen nyt aktivoitunut sen verran, että palstailen tuolla lapsettomuus-puolella IVF/ICSI vko 7 -ketjussa, sieltä voit lukea tarkempia kuulumisia.



Voi himskatti että sinun raskaus on jo pitkällä! Ihanaa että kaikki on hyvin. Tottakai pieniä vaivoja tulee, mutta ihan niin kuin sanoitkin, se on pieni hinta lapsen saamisesta. Kohtahan sulla alkaa jo viimeinen kolmannes, wow! Milloin jäät äitiyslomalle? Jokos olet alkanut hiplailemaan pikkuruisia vauvanvaatteita? Voihan hyvin ja taputtele masua minunkin puolestani!



Ollaan yhteyksissä,

Meijuli

...Pakko tulla heti hehkuttamaan....



Eli plussa tulla pamahti!! Olen aivan ällikällä lyöty. Kotitestin tein eilen pp13, selkeä viiva tuli heti, ja tänään veritesti vahvisti asian. Tämä olikin kaiken kaikkiaan 7. siirto pikkukakkosen yrityksessä. Huhhuh en oikein tahdo tätä todeksi uskoa!



Nyt on pitkä matka edessä, toivottavasti kaikki menis hyvin ja saisimme tästä lapsenalusta sen pitkään toivotun pikku sisaruksen esikoiselle. Viikon päästä soittelen klinikalle ja kerron mikä on silloin tilanne ja varataan sitten aika alku-ultraan. Se olis siis noin kolmen viikon päästä (toooosi pitkä aika)...



Mitäs sinulle kuuluu?



Iloisin tervesin,

Meijuli