Lue keskustelun säännöt.
En halua enää yhtään palautetta (opiskelu)
24.01.2016 |
Alan saada parin vuoden opiskelun loppusuoralla tarpeekseni palautteista ja itsearvioinneista. Viimeksi otin palautteen tosi raskaasti, meni koko kesäloma sitä käsitellessä. Olen terapiassa ja puhuin palautteesta monta kuukautta, osui liian syvälle persoonaani. Ensi viikolla olisi yksi arviointi, jota en halua kuulla ollenkaan. Olen jo valmiiksi defensiivinen ja vihainen. Menenkö tekohymy naamalla sinne kuulemaan, kun joku "asiantuntija" kertoo minulle, kuka olen?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin koko tutkintoni ulkomailla ja meillä oli tosi paljon vertaisarviointiseminaareja. Yhdellä kurssilla tehtäväni oli jäänyt puolitiehen, en siis saanut sitä valmiiksi deadlinen puitteissa mutta ajattelin palauttaa sen kuitenkin. (Seminaari oli pakollinen ja jos ei olisi palauttanut mitään, sen korvaaminen olisi mennyt todella hankalaksi).
Tekeleeni sai arvioitavakseen yksi kurssikaverini jonka kanssa olimme enemmänkin tekemisissä, myös vapaa-ajalla. Sanoin hänelle jo ennen seminaaria, että työni on täysin keskeneräinen ja tiedostan sen itsekin. Sanoin myös, että hävettää mennä seminaariin sen tekeleen kanssa mutta eipä voi mitään. Lisäksi istuimme yhdessä hänen ja kolmannen kurssikaverin kanssa juuri ennen deadlinea tehtäviämme tekemässä, joten hän kyllä tiesi, että minulla oli ollut vaikeuksia tehtävän kanssa.
Anyhow, seminaarissa tämä kurssikaverini sitten latasi täyslaidallisen siitä kuinka paska tekeleeni on. Kävi läpi jokaisen pikkuasiankin kohta kohdalta, kritisoi ja kyseenalaisti asioita joita olin kirjoittanut ja joissa viittasin suoraan lähdeteoksiin. (Hän ei siis ollut itse lukenut kaikkea vaadittua kirjallisuutta ja luuli suunnilleen, että keksin asioita päästäni tai olen väärinkäsittänyt ne).
Täytyy sanoa, että otin kyllä tuosta itseeni. Etenkin kun kurssikaveri tiesi, että kuinka tyytymätön itse olin työhöni ja tiesi miten hävettävältä minusta tuntui mennä sen kanssa seminaariin. Palautetta saa kyllä antaa, ei se siitä ole kiinni, mutta miten sen tekee onkin sitten jo toinen juttu. Edes kurssin opettajat ei antaneet minulle niin huonoa palautetta kuin tuo kurssikaveri eivätkä tehneet sitä niin ankarasti kuin hän.
No, tuon keissin jälkeen välit sitten viilenikin siihen ihmiseen...
Oliko myös opponointi arvioitava suoritus? Kuulostaa nimittäin siltä, että kurssikaverisi halusi suorittaa opponoinnin mahdollisimman tarkasti ja saada siitä täydet pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli myönteinen kuva terapeuteista "Terapiassa" sarjasta. Oli levyt ja katsottiin joulun aikaan perheen parissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terapiassa
Voi olla että Suomalaiset terapeutit ei ole ammattitaitoisia kun meillä on ne kansalliset rajoitteet että ei oikein mikään työ onnistu.
Sellaisiin ammateihin millä on valta antaa lausuntoja ihmisistä ja tulkita heidän käytöstä niin pitäisi ensimmäinen kriteeri olla yli 100 oleva äo.
Kun ihmisellä ei ole riittävää älykkyyttä niin häneltä uupuu terve itsekritiikki ja logiikan taju, ja hän ei kykene harjoittamaan ammattiaan niin kuin kuuluisi.