Tuleeko muille ihmeellisiä "poissaolo kohtauksia"? Vaikka yrittää keskittyä...

Kannattaa puhua lääkärille, tuohan alkaa jo haitata elämääsi ja sosiaalisia suhteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa puhua lääkärille, tuohan alkaa jo haitata elämääsi ja sosiaalisia suhteitasi.

Ja olla vaarallista, jos sattuu liikenteessä.

Juu, kuulostaa vähän epilepsialta. Osalla ilmenee vain tuollaisina lievinä poissaolokohtauksina. Ehdottomasti puhut lääkärin kanssa.

Todennäköisesti epilepsia. Kysymys, että "Pitäisikö minun puhua tästä lääkärille?" on sinänsä mieletön - tietenkin pitäisi!

minulla on kyllä kilpirauhasen vajaatoiminta joka vaikuttaa muistiin, keskittymiskykyyn jne. mutta kun tämä on näin voimakasta oireilua niin mietin, että onkohan jotain muuta taustalla. Todella sairasta jotenkin tämä kun en siihen voi itse vaikuttaa yhtään. Se vain tapahtuu ja tosiaan sekunneista kyse vain, onneksi.

Ap

Sen lisäksi tähän liittyy sellaista hyvin pientä ärsyttävää päänsärkyä. Vähän kuin kiristystä päässä ja jotenkin vituttaa usein kun turhautuu tähän olotilaansa sen verran usein.

Ap

Minulla on ollut tuollaista ongelmaa teini-ikäisestä lähtien. Olin varma että minulla on ADD (sama kuin ADHD, mutta ilman hyperaktiivisuutta). Lääkäri ja psykologi sanoivat, etten muuten vaikuta ADD-ihmiseltä (miltä ADD-ihminen vaikuttaa yleensä?).

30+ vuotiaana diagnosoitiin vaikeampien neurologisten oireiden takia MS-tauti, ja neuro oli sitä mieltä, että kognitiiviset ongelmani johtuvat MS:stä.

Olen tottunut siihen, että olen erilainen. Muita oireita ei ole eikä kognitiiviset oireetkaan ole pahoja.

Niin kuin muutkin neuvoivat, neuvon minäkin menemään lääkärille.

Pitäisi puhua lääkärille, ehdottomasti. Mun miehelle tuli vuosien ajan tuon tapaisia kohtauksia, oli ihan muissa maailmoissa hetken, oli pahoinvoivan oloinen kohtauksen aikaan ja sen jälkeen hetken. Ei uskonut kun sanoin että epilepian tapaista on. Ei uskonut vielä silloinkaan kun ajoimme kolarin tuollaisen hitusen pidemmän kohtauksen takia, onneksi ei sattunut mitään pahaa muuta kuin autolle. 

Nyt uskoo vihdoin kun sai ihan oikean epilepsiakohtauksen ja joutui sairaalaan, lääkitys ja ajokieltoa.

Tuli mieleen ku mulla tutkittiin mielenterveysjuttuja, ja siellä puhuttiin vähän dissosiaatiosta. en todellakaan tarkalleen tiedä mitä tuohon kuuluu, jne. mutta voihan siihenki tutustua. mutta todellakin kannattaa mennä lääkäriin, kyllä mullekki tulee jotain semmosia että ajatuksissa laittaa vaikka kahvikupin jääkaappiin, nuo kuulostaa vähän pahemmilta.

Mulla on samankaltaista joskus. Useammin tulee sellaista, että esim. puhun mieheni kanssa ja vaikka ihan kesken lauseen tuntuu hetken siltä, että mieheni olisi vieras/en tuntisi miestäni ja kyseisen (usein henkilökohtaisen) asian sanominen tuntemattomalle tuntuu todella oudolta ja typerältä. Joskus tutut paikatkin tuntuu hetken vierailta. Tai tuntuu jotain omituista sähköistä "säpsymisen" tunnetta, enemmän kyllä henkinen kuin fyysinen tunne, vaikea selittää kun se koko säpsäys tuntuu jossain pään takana enemmän kuin päässä. Samaten vaikka liikennevaloissa seisoessa tulee voimakas tunne siitä, että auto lipuu eteenpäin, vaikka jalka olisi visusti jarrulla ja sivulle katsoessa huomaan, että paikallaan ollaan. Olen aamusta iltaan väsynyt ja keskittyminen on yhtä painajaista (adhd diagnoosi on, en syö lääkkeitä). Pää on kuvattu ja eeg:ssä käyty kun sain tuntemattomasta syystä kouristuskohtauksen ja siihen ei ikinä löytynyt minkään valtakunnan selitystä, kuitattiin epilepsiakohtauksena ja sain ajokiellonkin. Kaikki oli testien mukaan aivan kunnossa, mitä nyt silmät ei jostain syystä käänny toiseen suuntaan ja tulee noita outoja katkoksia yms, saan paljon unihalvauskohtauksia ja muita ihmeellisiä unihäiriöitä. En jaksa mennä lääkäriin kun sanotaan vain laiskaksi luulotautiseksi ja käsketään ulkoilemaan = olen vielä väsyneempi.

Hmmm. Mulla on vilkas mielikuvitus ja vajoan monesti mietteisiini. Keskustelussa saatan myös tarttua johonkin kiinnostavaan pointtiin ja jäädä pohtimaan sitä mielessäni, jolloin muu puhe kuuluu lähinnä lapatuksena taustalla. En ole ajatellut, että minulla on jokin vakava sairaus, mutta täältähän tulikin av-diagnoosit ja passitus lääkärin pakeille. Huh.

Loisia ja mikrobeja yläkerrassa, ja paljon! Olette varmaan miettinyt miksi suu vaahtoaa epilepsiakohtauksessa joillekin? Se vaahto on peräisin vetyperoksidista, jota elimistön immuunipuolustus tuottaa joskus isojakin määriä, kun "RAIDataan" mikrobeja. Se muuttuu sitten vedeksi ja hapeksi. Itsekin heitin joskus vahingossa pienen määrän 35% vetyperoksidia käsienpesualtaaseen jossa oli vähän likaa, tuli aivan hullu höyrypatsas, ja kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä ja lämmintä vaahtoa muodostui altaaseen :D

Jaa, mä oon aina luullut että tuollainen on ihan normaalia. Mulla on koko nuoruus- ja aikuisiän ajan ollut jatkuvasti tuollaisia hetkiä, että olen muissa maailmoissa enkä rekisteröi mitä ympärillä tapahtuu. Joskus vajoan ajatuksiini tai päiväunelmiin, joskus vain "poistun" hetkeksi ilman mitään erityisiä ajatuksia, ja sitten havahdun siihen että mitä tässä nyt olikaan meneillä. Mä olen luullut että kaikilla käy noin. 

Mä olen kyllä myös sairastanut pitkän masennuksen ja mulla on (kai) edelleen traumaperäinen stressihäiriö, joten mulla toi voi olla siihen liittyvää dissosiaatiota. Häiritseehän toi kieltämättä kun pitäisi pystyä keskittymään opiskeluun tai keskusteluun, mutta oon kai jo niin tottunut olemaan tällainen tyhjäpää, etten ajatellut että moista pitäisi edes erikseen lääkärille mainita. ADD-juttuja olen joskus miettinyt, mutta mulla on sellainen mielikuva ettei lääkärit edes ota todesta aikuista, jolla ei ole ylivilkkausoireita. 

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Mulla on vilkas mielikuvitus ja vajoan monesti mietteisiini. Keskustelussa saatan myös tarttua johonkin kiinnostavaan pointtiin ja jäädä pohtimaan sitä mielessäni, jolloin muu puhe kuuluu lähinnä lapatuksena taustalla. En ole ajatellut, että minulla on jokin vakava sairaus, mutta täältähän tulikin av-diagnoosit ja passitus lääkärin pakeille. Huh.

Huoah. Aloittaja kertoo saavansa poissaolokohtauksia, ja ne tuntuu jatkuvan aika pitkäänkin. Kerroin tässä tuosta dissosiaatiosta, että se voisi olla yksi. Sun esimerkki on ihan normaalilta. Must ap:n kertoma taas ei. En tiedä miks pitää heti ottaa tommonen "NO OON VISSIIN KANS IHA SAIRAS"-asenne. Tässä ote täältä sivulta http://traumajadissosiaatio.fi/dissosiaatio-yleiskatsaus/

"

Ilmiöitä, jotka usein nähdään normaalina dissosiaationa

Lasten mielikuvitus- ja roolileikit sekä kuvitellut leikkikaverit

Tilapäinen ympäröivän maailmaan ”unohtaminen”

Päiväunelmointi

Maantiehypnoosi, jossa henkilö äkkiä havahtuu ja huomaa, ettei muista ajaneensa matkan viimeisiä kilometrejä

Asiaan uppoutuminen; elokuvan intensiivinen katsominen tai kirjan maailmaan vaipuminen niin syvällisesti, että havahtuminen tapahtuu vasta jonkun koskettaessa henkilöä

Kahden tai useamman asian yhtäaikainen tekeminen

Henkilö, joka keskustelee, selailee sanomalehteä sekä hörppii kahvia yhtäaikaisesti

Tunteiden tietoinen piilottaminen tai unohtaminen uhkaavassa tilanteessa

Lääkärin keskittyminen vakavasti loukkaantuneen lapsen elvyttämiseen

Poliisin rationaalinen ja asiallinen käytös onnettomuustilanteessa"

tietenki jos olet apn tavoin huolestunut asiasta, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Kyllä mua ainaki pelottais vähän noin pahoja kohtauksia saada. 

t-9

Minä en menestynyt koulussa koska en pystynyt keskittymään tunneilla kunnolla. Usein olin omissa maailmoissani opettajan kysyessä jotakin ja havahduin todellisuuteen kuullessani nimeni. Samaa on jatkunut läpi elämäni. Tehdessäni jotakin fyysistä työtä pystyn keskittymään paremmin, joskus jopa niin, että olen omissa maailmoissani samalla tavoin kuin oppitunneilla lapsena.

Joskus katsellessani televisiota vaimoni ja pyytäessä minua katsomaan säätiedotuksen päätän, että katson ja keskityn siihen loppuun saakka. Viimeistään puolivälistä eteenpäin olen taas miettinyt omiani enkä muista katsomastani tuon taivaallista.

Onneksi harvoin unohdan autolla liikkuessani mihin olen menossa mutta muistan sen lähes saman tien, sensijaan määränpään muuttuessa joudun tutussakin paikassa joskus miettimään jonkin aikaa jopa sitä minne päin pitää lähteä.