Rempseät ihmiset ovat sietämättömiä
Ihmiset jotka sanoo olevanva rempseitä on hirveitä: mukahauskoja juttuja, karmeaa kailotusta, kuvittelevat olevansa hyvää seuraa vaikka ovat enimmäkseen piinallisia. Mutta olenko yksin? Tykkääkö joku ihan oikeasti rempseistä ihmisistä? Miksi? Perustelut?
Kommentit (58)
En ole rempseä, mutta mun mielestä taas ujot vässykät on kamalinta mahdollista seuraa.
Jos ihminen on yhteiskuntaan sitoutunut ja pääosin hyväntahtoinen muita kohtaan, mulle on melko lailla ihan sama millainen hän on persoonaltaan. Ollaan kuitenkin hänen kanssaan samassa veneessä, koetetaan tulla toimeen sekä tässä elämässä että toistemme kanssa. Jokainen niistä omista lähtökohdistaan. Joten suulaat ja hiljaiset, rempseät, ujot ja ujouttaan rempseydellä peittävät, tänne vaan, mun seuraan mahtuu aina. :)
Minä en suhtaudu negatiivisesti muihin ihmisiin.
Kolmonen kyllä puhuu viisaita. En ole itse tullut ajatelleeksi asiaa ap:n näkökulmasta. Vaan nimenomaan näin, että siedän kyllä hyvin erilaisia ihmisiä, jos eivät ole ilkeitä. Henkisesti toisia runnovia keskustelijoita siedän myös huonosti. Mutta eri tyylien kanssa olen hyvin sopeutuvainen.
Mutta kun ap nyt otti puheeksi, niin kieltämättä nuo rempseät eivät ole minun lempparityyppiä. Ujot vässykät esimerkiksi ovat minusta viehättäviä ja kiinnostavia, mutta ymmärrän senkin, että jollakin muulla loppuu kärsivällisyys niiden kivirekien kanssa paljon aikaisemmin.
Miksi vihaat rempseitä ihmisiä niin paljon? Tuoko se sinulle mieleen jonkun alakoulun kiusaajan tai luokan suosituimman pellen, jota salaa kadehdit? Haluaisitko itse paremmat sosiaaliset taidot ja rohkeutta esiintyä ja tuoda mielipiteitäsi esiin? Koetko, että nämä rempseät ihmiset vievät aina sinun suunvuoron?
Mun mielestä kaikki ääripäiden ihmistyypit ovat ärsyttäviä. Yhtä paljon ärsyttää sellainen ujo hissukka, jota tekisi mieli ravistella ja sitten kiusaantuu ihan itsekin, kun toinen on niin vaikea. Ja sitten nämä äänekkäät jokapaikan höylät, jotka eivät paljoa mieti, mitä suustaan päästävät tai missä kontekstissa. Muita ääripäitä on esim.sellainen mielistelijä-tyyppi, eli "kaikkien kaveri", jolla ei ole mitään omia mielipiteitä, vaan koittaa tehdä kaikki muiden mukaan ja heittäytyy marttyyriksi ja tuomitsee muita ihmisiä suvaitsemattomuudesta, epäkohteliaisuudesta tms. Ja neljäs tyyppi on se, joka on aina hiljaa eikä pyri osallistumaan mihinkään tai ylläpitämään ihmissuhteita, mutta arvostelee sitten aina kaikkia muita rankalla kädellä selän takana tai nonverbaalilla viestinnällä (mökötys, eristäytyminen, piikikäs sarkasmi ja ennakkoluulot, "ernuilu").
Ujoista vässyköistä ei sentään ole haittaa, vaan heidät voi jättää omiin oloihinsa. Rempseys on päällekäyvää ja kuluttavaa. Jos joku remahtaa rempseäksi samassa huoneessa, siltä on mahdoton suojautua poistumatta paikalta.
Jos ihminen on aidosti rempseä kuten esim Duudsonit, niin sit ei haittaa. Mukahauskailu ja helvetillinen kälätys sen sijaan on sietämätöntä.
Juu ja ovat yleensä myös "kaikelle naurajia". Koko ajan julmettu isoääninen kotkotus raikaa. Se nyt on ok, että nauraa hauskoille jutuille mutta kun kaikkien lauseiden jälkeen pitää kotkottaa! Vie välillä raivon partaalle..
Vierailija kirjoitti:
Miksi vihaat rempseitä ihmisiä niin paljon? Tuoko se sinulle mieleen jonkun alakoulun kiusaajan tai luokan suosituimman pellen, jota salaa kadehdit? Haluaisitko itse paremmat sosiaaliset taidot ja rohkeutta esiintyä ja tuoda mielipiteitäsi esiin? Koetko, että nämä rempseät ihmiset vievät aina sinun suunvuoron?
En usko kenenkään kadehtivat koulukiusaajaa tai "luokan pelleä". Lähinnä säälivän.
Vierailija kirjoitti:
Minä en suhtaudu negatiivisesti muihin ihmisiin.
Hei Jeesus, kannattaisi rekisteröityä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on yhteiskuntaan sitoutunut ja pääosin hyväntahtoinen muita kohtaan, mulle on melko lailla ihan sama millainen hän on persoonaltaan. Ollaan kuitenkin hänen kanssaan samassa veneessä, koetetaan tulla toimeen sekä tässä elämässä että toistemme kanssa. Jokainen niistä omista lähtökohdistaan. Joten suulaat ja hiljaiset, rempseät, ujot ja ujouttaan rempseydellä peittävät, tänne vaan, mun seuraan mahtuu aina. :)
Eli työtön ei pääse kaveriksesi. Aika kapeanäköistä, vaikka jotain muuta yrititkin esittää.
Löpölöpö. Normaalilla tavalla rempseät ovat mukavia.
Äärimmäisyydet taas ovat asia erikseen, rasittavia, olivat nyt sitten mihin suntaan tahansa
Sellainen hauskuus ja rentous on ihan ok, mutta jos se menee siihen, että koko ajan täytyy olla äänessä niin no no. Jotkut rempseät on myös sellaisia, ettei niitä hävetä esim. röyhtäillä ihmisten ilmoilla. Mua hävettää niiden puolesta ja on tosiaan rasittavaa jos liikaa tuodaan itseä esiin.
Ylitsepursuavan rempseätä vastenmielisempi on ainoastaan tyyppi, joka selittää kaikenlaiset draamakohtauksensa ja käytöstavattomat kilahduksensa luonteensa tempperamentilla.
Yleensä tosiaan mm. syöminen tehdään myös rempseästi suu auki ja maiskuttaen, samoin haukottelu ilman että peitetään suu kädellä ja muut saavat katsoa heiluvia rempseitä kitarisoja. Osa näistä ihmisistä myös kuuluu ryhmään "minä sanon vaan suoraan ja rehellisesti" eli laukovat mitä sattuu kuin moukat.
Jos rempseän ihmisen vastakohta on takakireä, niin valitsen kyllä rempseän koska tahansa. On eri asia olla rento kuin hemmetin ärsyttävä hölöttäjä, joka ei suhtaudu mihinkään vakavasti.
Mä tykkään rempseistä ihmisistä, ehkä sen takia että olen itse niin ujo ja hiljainen. Rempseät, puheliaat ja paljon nauravat ihmiset saavat minut paremmin ulos kuorestani kuin toinen ujo ihminen. Rempseiden ihmisten kanssa en itse joudu huomion keskipisteeksi, joten saan olla tavallaan "luvan kanssa" hiljaa, sen sijaan että joutuisin olemaan itse se joka yrittää kaivaa jotain jutun juurta. Asia erikseen on tietysti ne ihmiset, joiden rempseys menee tungettelevuuden, ilkeyden tai töykeyden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Juu ja ovat yleensä myös "kaikelle naurajia". Koko ajan julmettu isoääninen kotkotus raikaa. Se nyt on ok, että nauraa hauskoille jutuille mutta kun kaikkien lauseiden jälkeen pitää kotkottaa! Vie välillä raivon partaalle..
Palstalla on aika paljon kotkottajia peukuista päätellen :) Kuvailetteko mielessäne itseänne tyyliin "minulla on helkkyvä nauru" tai "minä olen tällainen savolainen nauravainen ihmistyyppi, aina positiviinen ja hersyvän ihana". Miettikää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen hauskuus ja rentous on ihan ok, mutta jos se menee siihen, että koko ajan täytyy olla äänessä niin no no. Jotkut rempseät on myös sellaisia, ettei niitä hävetä esim. röyhtäillä ihmisten ilmoilla. Mua hävettää niiden puolesta ja on tosiaan rasittavaa jos liikaa tuodaan itseä esiin.
Näinpä. Jos on hyvät jutut ja antaa muillekin tilaa, niin sellaisen seurassa viihtyy. Jatkuvaa kovaäänistä kälätystä ja älämölöä en jaksa.
Et ole yksin, olen kanssasi täysin samaa mieltä.