Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuolaamani suklaalevy jäi kaupassa hyllyyn ylipainoisen henkilön ansiosta
24.01.2016 |
Niin. Tällainen mietityttää tänään.
Olin siis kaupassa ja mieleni halajasi suunnattomasti jotain hyväskää näin niin kun sunnuntain kunniaksi. Huolimmatta siitä, että olin herkutellut varmaan joka päivä tällä viikolla. Mutta silti, olihan nyt lauantai. Ja lauantai-herkut on aina kuitenkin lauantai-herkut!
Kuolasin karkkihyllyllä Maraboun suklaalevyjä ja arvoin enttententten minkä maun ottaisin. Olin jo eilen tuhonnut yksin yhden Fazerin suklaalevyn, joten hieman huonolla omallatunnolla siinä suklaiden edessä seisoskelin ja koitin epätoivoisesti perustella itselleni miksi olisin oiketettu tällä kertaa herkuttelemaan. Kävin mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut suklaalevyn ostamisen sijaan, mutta sieltä se appelsiinikrokanttilevy vaan huuteli hyllystä!
Kunnes samalle karkkihyllylle saapui selvästi ylipainoinen nuorehko, joskin itseäni vanhempi henkilö, napaten ohimennen hyllystä hyvin tottuneen oloisesti pari karkkipussia ja mm. yhden kuolaamistani suklaalevyistä, jatkaen sitten matkaansa kohti kassoja hieman suruisen näköisenä.
Tuo henkilö katosi nurkan taakse, mutta pysähydin itse miettimään, että jossain vaiheessa mä voisin olla tuossa pisteessä tällä menolla. Siis yhtä ylipainoinen. Päivittäin herkuttelemalla. Valehtelemalla itselleen, että herkku on millon mistäkin syystä ansaittua. Iloon ja suruun. Onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Juhlaan ja arkeen. Herkku maistuu aina ja sen syömiselle löytyy aina syy, kun oikein kaivetaan. Ainakin mä löydän!
Sanotaan, että ylipaino kertyy usein salakavalasti ja että sen taustalla on arjen pienet valinnat. Tänään mun pieni arjen valinta muuttui radikaalisti terveellisempään suuntaan tuon karkkihyllylle samaan aikaan sattuneen henkilön ansiosta. Iso kiitos hänelle ravistelustani todellisuuteen. Vielä olen onnekseni normaalipainoinen ja tyytyväinen elämääni. Mutta ei se vaadi kuin hetken, kun kierre kohti ylipainoa on käynnissä, joillakin valitettavasti jäädäkseen.
Ajatuksia? Ylipainoon, painonhallintaan? Itsekuriin, itsensä tuntemiseen? Tunnesyömiseen?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laske kalorit ja syö herkkuja sen mukaan. Korvaa herkuilla oikeita ruokia. Minulla on toiminut hyvin. Jos vedät karkkipussin, niin tee se vaikka kolmelta iltapäivällä ja et sitten syö enää mitään koko päivänä. 300g karkkipussista tulee 1000 kcal, eli puolet päivän tarpeesta.
Herkkujen eteen pitää vähän kärsiä. Toinen vaihtoehto on liikkua ihan hitosti, mutta ei se tällaista laiskaa paskaa jaksa kiinnostaa.
T: Painoindeksi 19,7
Tosi terveellistä :)
Joo, miten olisi vaikka syödä ihan oikeaa ruokaa, ja syödä herkkuja hyvällä omatunnolla sitten silloin tällöin vähäsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntapamuutokset ovat yleensä hitaita, etenkin mitä tulee syömiseen. Jos ne olisivat helppoa, kaikki olisivat hoikkia. Kun klikkasin tekstisi auki, ajattelin että onko tämä taas av-tyypillinen lihavien haukkumispalsta, mutta pohditkin asiaa ihan fiksusti. Itse olen joskus ollut ylipainoinen (enkä ehkä kuitenkaan lihava muiden mielestä), ja jokaiselle tekisi hyvää olla edes joskus ylipainoinen. Ihan vain että tietäisi miltä se tuntuu, ja kuinka paljon itsekuria laihduttaminen vaatii. Hienoa että jätit suklaalevyn ostamatta :)
Hyi hitto! En osta suklaata koskaan, enkä varmasti tämän aloituksen jälkeen. Ällöttävää kun joku "kuolaa" suklaata. Siis se ajatus siitä, että jonkun lepakon sylkirauhaset yliaktivoituvat karkkihyllyn kohdalla. Hygieniahaitta ehdottomasti.
Siis olet jo syönyt myös ensi viikon herkut etukäteen, jos sunnuntaina ostat lauantaiherkkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko selittäjä? Aivan niin kuin olisin nähnyt tämän demissä.
Mikä hiton selittäjä.. Demittäjää tarkoitin. Saatana.
Kuka demittäjö?
Ainakaan ulkoiselle olemukselle ei saisi antaa paljoa painoarvoa omassa mielessään, jos vähänkin on taipuvainen syömishäiriöhin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi en osta ikinä enää karkkia jos niitä aikuisetkin seisoo kuolaamassa.
Hyi H*****ti, joku kuolaa suklaalevyt. Nyt loppui munkin kuolaamiset ja herkuttelut ja alkaa välitön laihdutuskuuri. Suuret kiitokset AP:lle joka repi minut takaisin todellisuuteen.
No höh. Mun mielestä AP nosti esiin ihan hyvän pointin.
Että elämä on valintoja, myös tuon painon suhteen. Voihan sitä himoita sokeria niin, että korvaa sillä jotain fiksumpaa syömistä.
Ja tämäkin kuulostaa täti-ihmisen viisastelulta, mitä se onkin, mutta olen itse aikoinaan sekoittanut aineenvahduntani totaalisesti juurikin tuolla sokerilla. Joten tässä vaiheessa elämää tyydyn elelemään pyylevänä tätinä, joka on läpikäynyt sokerivieroituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama juttu. Mitat NYT 167/65kg/ vyötärö 77cm.
kovalla työllä tähän on päästy ! Aloittaessa olin 167/72/92.
Tunnesyöjä, entinen B.E.D (.bulimian kaltainen syömishäiriö, ahmimista ilman oksentamista).
välillä kuitenkin huomaa , että homma meinaa lähteä lapasesta ! Tyyliin:
La vähän flunnsainen olo, ostan suklaalevyn. Su tuntuu vieläkin kipeältä, ostan salmiakkia. Ma tulee hyvä leffa, ostan jätskiä..
Eli olen mestari perustelemaan miksi on ostettava niitä herkkuja !
Tarvitsisin kans tuollaisen herätyksen. Vedän joka päivä ympäri vuoden suklaata, karkkia tai lakritsia. Loput "ateriani" koostuvat yleensä jogurtista tai rahkasta ja monivitamiinipilleristä. Juon myös kahvia.
Tiedän ettei tämä ole terveellistä ja ymmärrän peitellä syömistäni\syömättömyyttäni muilta. Ainoa pelkoni on että alan levitä, ennen sitä uhkaa tuskin saan pysyvää muutosta aikaan kun ei vaan ole motivaatiota syödä oikeaa ruokaa. Varmaan ihan krooninen sokeririippuvuus päällä mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisin kans tuollaisen herätyksen. Vedän joka päivä ympäri vuoden suklaata, karkkia tai lakritsia. Loput "ateriani" koostuvat yleensä jogurtista tai rahkasta ja monivitamiinipilleristä. Juon myös kahvia.
Tiedän ettei tämä ole terveellistä ja ymmärrän peitellä syömistäni\syömättömyyttäni muilta. Ainoa pelkoni on että alan levitä, ennen sitä uhkaa tuskin saan pysyvää muutosta aikaan kun ei vaan ole motivaatiota syödä oikeaa ruokaa. Varmaan ihan krooninen sokeririippuvuus päällä mulla.
Terveyshaitoista viis, kunhan ei lihoa? Siis viitaten tuohon, että ainoa pelkoni on, että alan levitä.
Huhhei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisin kans tuollaisen herätyksen. Vedän joka päivä ympäri vuoden suklaata, karkkia tai lakritsia. Loput "ateriani" koostuvat yleensä jogurtista tai rahkasta ja monivitamiinipilleristä. Juon myös kahvia.
Tiedän ettei tämä ole terveellistä ja ymmärrän peitellä syömistäni\syömättömyyttäni muilta. Ainoa pelkoni on että alan levitä, ennen sitä uhkaa tuskin saan pysyvää muutosta aikaan kun ei vaan ole motivaatiota syödä oikeaa ruokaa. Varmaan ihan krooninen sokeririippuvuus päällä mulla.
Terveyshaitoista viis, kunhan ei lihoa? Siis viitaten tuohon, että ainoa pelkoni on, että alan levitä.
Huhhei...
Niin. Ei mulla mene kovin hyvin enkä osaa sanoa syönkö huonosti koska olen onneton vai olenko onnettomampi koska syön huonosti. Mutta vielä surkeampaa olisi jos lihoisin, koska ulkonäkö on mulle vielä tärkeä. Eikö ole hyvä että on jonkinlainen raja olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen keskustelu löytyy täältä: http://www.demi.fi/keskustelut/syvalliset/kuolaamani-suklaalevy-jai-kaupassa-hyllyyn-ylipainoisen-henkilon-ansiosta#comment-19226237
Kun niin moni ihmettelee miksi lauantaiherkuista vauhkottiin sunnuntaina, niin se johtunee siitä että jotkut saavat näköjään kiksejä toisten aloittamien keskustelujen kopsaamisesta muille keskustelupalstoille.
Respect.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tällainen mietityttää tänään.
Olin siis kaupassa ja mieleni halajasi suunnattomasti jotain hyväskää näin niin kun sunnuntain kunniaksi. Huolimmatta siitä, että olin herkutellut varmaan joka päivä tällä viikolla. Mutta silti, olihan nyt lauantai. Ja lauantai-herkut on aina kuitenkin lauantai-herkut!
Kuolasin karkkihyllyllä Maraboun suklaalevyjä ja arvoin enttententten minkä maun ottaisin. Olin jo eilen tuhonnut yksin yhden Fazerin suklaalevyn, joten hieman huonolla omallatunnolla siinä suklaiden edessä seisoskelin ja koitin epätoivoisesti perustella itselleni miksi olisin oiketettu tällä kertaa herkuttelemaan. Kävin mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut suklaalevyn ostamisen sijaan, mutta sieltä se appelsiinikrokanttilevy vaan huuteli hyllystä!
Kunnes samalle karkkihyllylle saapui selvästi ylipainoinen nuorehko, joskin itseäni vanhempi henkilö, napaten ohimennen hyllystä hyvin tottuneen oloisesti pari karkkipussia ja mm. yhden kuolaamistani suklaalevyistä, jatkaen sitten matkaansa kohti kassoja hieman suruisen näköisenä.
Tuo henkilö katosi nurkan taakse, mutta pysähydin itse miettimään, että jossain vaiheessa mä voisin olla tuossa pisteessä tällä menolla. Siis yhtä ylipainoinen. Päivittäin herkuttelemalla. Valehtelemalla itselleen, että herkku on millon mistäkin syystä ansaittua. Iloon ja suruun. Onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Juhlaan ja arkeen. Herkku maistuu aina ja sen syömiselle löytyy aina syy, kun oikein kaivetaan. Ainakin mä löydän!
Sanotaan, että ylipaino kertyy usein salakavalasti ja että sen taustalla on arjen pienet valinnat. Tänään mun pieni arjen valinta muuttui radikaalisti terveellisempään suuntaan tuon karkkihyllylle samaan aikaan sattuneen henkilön ansiosta. Iso kiitos hänelle ravistelustani todellisuuteen. Vielä olen onnekseni normaalipainoinen ja tyytyväinen elämääni. Mutta ei se vaadi kuin hetken, kun kierre kohti ylipainoa on käynnissä, joillakin valitettavasti jäädäkseen.
Ajatuksia? Ylipainoon, painonhallintaan? Itsekuriin, itsensä tuntemiseen? Tunnesyömiseen?
Hyvä että tiedostat tuon herkkujen "oikeutuksen" ongelman ja mahdollisen tunnesyömisen ajoissa.Itse olin nuorena normaalipainoinen,mutta sen jälkeen kun muutin omaan kotiin ja aloin itse vastata kaupassa käynnistä paino on salakavalasti hiipinyt koko ajan ylöspäin.Kauhea ristiriita,kun toisaalta tiedostan että tunnesyöminen on hirveän huono tapa,ja toisaalta tekee aina mieli makeaa kun tulee vastoinkäymisiä,herkuttelen syyllisyydentunteesta huolimatta koska herkut lohduttavat hetkellisesti.Toivon,että löydän joskus paremman keinon käsitellä murheita.
Alue: Aihe vapaa
Nelikirjain lähti kuulemma lenkille saavuttamaan timmiä kroppaa toisessa aiheen keskustelussa, mutta emmeköhän me ennen pitkää saa kuulla osamme läskidenialismista. ;)
Mutta joo... ehkei niihin herkkuihin kannata suhtautua kuin ilmestyskirjan petona. Mitä kielletymmäksi niitä tekee, sen varmemmin niihin tulee sellainen himon- ja kauhunsekainen fiksaatio. Minä ainakin ostin hyvällä mielellä pienen suklaalevyn, enkä ahmi sitä siinä pelossa, että seuraavaa suklaalevyä ei saa ostaa määrättömän pitkiin aikoihin. :)