Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä parisuhteessani tapahtuu?
Tähti
23.01.2016 |
Alan olla pikkuhiljaa kujalla parisuhteeni kanssa.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilu pari vuotta. Alussa hän oli maailman ihanin mies: huomioiva, hellä, kuunteleva, keskusteleva ja kukkiakin kantoi monta kertaa kuukaudessa. Näytti siis rohkeasti, että välitti minusta.
Pikkuhiljaa suhteen edetessä alkoi tulla ihmeellisiä tilanteita eteen. Riitoja mitä kummallisimmista asioista. Outoja vaatimuksia, välinpitämättömyyttä.
Ajattelin, että liittyy jotenkin stressiin töissä.
Mutta näitä juttuja on tullut koko ajan lisää. Hän on osoittautunut hirveän itsekkääksi omien halujensa suhteen. Hän saa tulla ja mennä miten lystää. Viina virtaa vähintään joka toinen viikonloppu. Poikien kanssa tehdään ryyppyreissuja. Kun näistä sitten sanon, on hän sitä mieltä, että olen ihme tyyppi kun valitan aina hänen elämisestään. Olen nalkuttaja ja minulla on kuulemma ihme ongelma edellä mainittujen asioiden kanssa. Hän ei millään suostu näkemään minun puoltani asiasta.
Hän on mm. laatinut jonkun ihme säännön, että hänen on PAKKO saada olla joko lauantai tai perjantai kavereidensa kanssa. Hän ei omien sanojensa mukaan ryhdy istumaan 4 seinän sisässä minun kanssani. Tottakai pahoitan moisesta mieleni, koska parisuhteessa ollessani kuvittelisin, että viikonloppu on mahdollista laatuaikaa yhdessä. Ja tottakai päästän mieheni aina silloin tällöin poikien kanssa viihteelle, mutta en haluasi sitä joka viikonloppu. Tekeekö se minusta kauhean ihmisen? Hänestä tekee.
Ongelmia on tullut lisääkin:
- hänestä en tee mitään oikein/en välitä tarpeeksi.
- hän ei jaksa harrastaa seksiä kanssani, koska hänen mielestään minun tulisi panostaa hänen viettelyynsä enemmän.
- hän on kehittänyt vihamielisyyttä äitiäni kohtaan.
- kaikki mitä sanon, on hänestä typerää.
- hän ei myönnä omia virheitänsä.
Mitä voin enää tehdä? Olen solmussa. Mikä miestäni vaivaa?
Kommentit (37)
Sanoit ap, että olet miehen kanssa, koska rakastat häntä. Osaatko luetella tähän, miksi rakastat ja mitä hänessä rakastat? Olisi mielenkiintoista kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta ei tule mitään. Varoitan, ei lapsia ainakaan kannata hankkia. Voisit ajatella ikäänkuin olevasi sinkku ja pitää silmät avoimina uusille mahdollisuuksille. Peli on menetetty hänen kohdaltaan. Ainoa toivo enää on tuo sinkku-ajatus ja siitä pikkuhiljaa miehen silmät voivat aueta, kun et ole enää kiltti kotihiiri, joka odottaa kotona häntä.
Kyseessä on riippuvuussuhde, et tiedä rakkaudesta mitään jos luulet rakastavasi tuollaista ihmistä. Onhan se kuultu ja nähty ziljoonia kertoja että vaikka millaset quspäät osaa hurmaamisvaiheessa kaikki jekut. Jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä ei ole totta.Pärjäät AP hyvin ilman tuollaista rottaa, vaikka se ei nyt siltä tunnu kun miehesi on imenyt kaikki voimasi. Miehissä on paljon tunnekylmiä ja narsismiin kallellaan olevia yksilöitä, tietäkää tämä hyvät nuoret naiset. Niitä kannattaa varoa!! Älkää olko miesten suhteen hyväuskoisia!! Eikä missään nimessä lapsia kehiin ennen kuin on riittävästi historiaa takana (senkin jälkeen miehet tuppaa muuttumaan lasten saannin myötä, eikä valitettavasti yleensä parempaan suuntaan)!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, yrittäisin sinuna saada hyvissä ajoin teidät molemmat parisuhdeneuvojan juttusille. Ensin molemmat erikseen ja sitten jonkin ajan päästä yhdessä. Suosittelen lämpimästi.
Ei tässä mitään parisuhdeneuvojaa tarvita, vaan sitä että mies miettää ajankäyttönsä uusiksi. Onko tosiaan on niin, että hän on menossa aamusta iltaan jokaisena arkipäivänä? Jos teillä ei todellakaan ole MITÄÄN yhteistä aikaa, edes tuntia arkena vain vaihtaa kuulumisia niin kyllä sitten jo ihmettelen miksi miehesi on edes parisuhteessa.
Mutta kun se ongelma on siinä, että mies pitää saada ymmärtämään, että jos näin jatkuu niin se johtaa ennen pitkää eroon. Parisuhdeneuvonta auttaa siinä, usko pois. Mies uskoo vasta kun joku joku ulkopuolinen riittävän kokenut ja luotettu taho joka on nähnyt riittävän monta tapausta kertoo miten tulee käymään jos hän ei muutu.
Jos mies ei tajua ilman parisuhdeneuvojaa, että suhteella on huonot tulevaisuudennäkymät yhteisen ajan puuttuessa, niin noin terävän kynän kannattaisi jättää seurustelematta......
Miehellä on narsistisia piirteitä. Kerrot ap rakastavasi miestä. Muistat varmaan hyvin suhteen alun hyvät hetket ja edelleen mies ajoittain kohtelee hyvin ja on ihana? Näillä keinoilla narsisti pitää toisen otteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, yrittäisin sinuna saada hyvissä ajoin teidät molemmat parisuhdeneuvojan juttusille. Ensin molemmat erikseen ja sitten jonkin ajan päästä yhdessä. Suosittelen lämpimästi.
Ei tässä mitään parisuhdeneuvojaa tarvita, vaan sitä että mies miettää ajankäyttönsä uusiksi. Onko tosiaan on niin, että hän on menossa aamusta iltaan jokaisena arkipäivänä? Jos teillä ei todellakaan ole MITÄÄN yhteistä aikaa, edes tuntia arkena vain vaihtaa kuulumisia niin kyllä sitten jo ihmettelen miksi miehesi on edes parisuhteessa.
Mutta kun se ongelma on siinä, että mies pitää saada ymmärtämään, että jos näin jatkuu niin se johtaa ennen pitkää eroon. Parisuhdeneuvonta auttaa siinä, usko pois. Mies uskoo vasta kun joku joku ulkopuolinen riittävän kokenut ja luotettu taho joka on nähnyt riittävän monta tapausta kertoo miten tulee käymään jos hän ei muutu.
Jos mies ei tajua ilman parisuhdeneuvojaa, että suhteella on huonot tulevaisuudennäkymät yhteisen ajan puuttuessa, niin noin terävän kynän kannattaisi jättää seurustelematta......
Ehkäpä kannattaisi, mutta olen nähnyt aika monta tapausta jotka olisi minusta voitu järjestää vielä, jos mies olisi ymmärtänyt ajoisssa eikä ollut niin jääräpäinen.
En ole itse jääräpäinen mies, mutta tunnistan sen piirteen miehissä kyllä. Miehet eivät aina ymmärrä että on tosi kyseessä ennen kuin on jo sitten liian myöhästä ja ero käsillä, siinä vaiheessa on sitten hyvin vaikea enää saada luottamusta aikaan.
No luepa itse tämä ketju uudestaan ja mieti. Kyllä se valaistuminen sieltä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei tule mitään. Varoitan, ei lapsia ainakaan kannata hankkia. Voisit ajatella ikäänkuin olevasi sinkku ja pitää silmät avoimina uusille mahdollisuuksille. Peli on menetetty hänen kohdaltaan. Ainoa toivo enää on tuo sinkku-ajatus ja siitä pikkuhiljaa miehen silmät voivat aueta, kun et ole enää kiltti kotihiiri, joka odottaa kotona häntä.
"Varoitus parisuhteessa liikkujille Uudellamaalla, lapsia ei kannata hankkia. Toistan, varoitus parisuhteessa liikkujille Uudellamaalla, lapsia ei kannata hankkia. Kuulutus on päättynyt."
Olen ollut samanlaisessa suhteessa, rakastin miestä mutta olin samalla onneton. Yritä jutella asiasta miehesi kanssa, jos hän ei muuta tapojaan parempaan suuntaan niin kannattaa erota ihan suosiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko tuo vapaa meneminen ja tuleminen vain miestä itseään, vai saatko sinäkin mennä miten haluat? Jos et tiedä koska et ole kokeillut, suosittelen kokeilemaan. Jos tulee sanomista ja rajoittamista, ota jalat allesi.
Olen huomannut ettei hänellä varsinaisesti ole mitään minun menemisiäni vastaan... kunhan vaan toteutan menemiseni sellaisella ajalla, että hänellä itselläänkin on silloin jotain sovittua menoa.
Hän ei nimittäin yksin voi kotiin jäädä.
Eli hän yksin päättää menoistanne ja aikatauluistanne. Miltä tuo kuulostaa omaan korvaasi?
Lähde jo pois tuommoisesta ns suhteesta. Ei hän sinua rakasta eikä edes välitä. Eli lähde äläkä ikinä mene takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin ahdistaisi olla suhteessa miehen kanssa, joka ei anna minun olla ystävieni kanssa.
Kuulostaa ihan ex mieheltäni. Olimme 10v. yhdessä. Kunpa olisin tajunnut jättää hänet aiemmin niin olisin säästynyt suurimmilta murheita. Suhde päätyi hänen pettämiseen ja heitin hänet kodista pihalle. Itse olisi halunnut jäädä, enhän minä ollut hänelle tehnyt mitään muuta kuin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama homma. Niin kauan annoin anteeksi, koitin ja yritin saada miestä muuttumaan parempaan ja ymmärtämään miltä minusta tuntuu, kun hän ei ikinä pidä lupauksiaan, suuttuu mitä turhimmista seikoista tai useinkin tyhjästä minulle, kuinka hän saisi mennä ja tulla silloin kun häntä haluttaa, mutta ootas kun itse yritän samaa, niin kolmas maailmansota taattu. Silti hän aina kertoi rakastavansa minua ja että olen se oikea, mutta jokapäiväinen riitely monista huomautuksista huolimatta, asiat ei muuttuneet parempaan, vaikka kuinka yritin :(
Eilen sitten lopetin suhteen, en kerennyt mitään siinä sanomaan kun mies sanoo "kiva" ja lähtee, sekä estää minut kaikkialla. Huoh, tuntuu pahalta vaikka tiedän että näin parempi, en jaksanut enää sitä jatkuvaa vihaisuutta ja riitoja. Silti kaipaan miestä, hänen hyviä puoliaan, suhteemme hyviä puolia, sitä kuinka toivoin kaiken kääntyvän parempaan, toivoa että kyllä hän muuttuu, kyllä joku päivä riidat loppuu ja sitten kaikki on pelkkää hyvää keskuudessamme. Olen rikki, koska ei siinä niin käynyt, eikä tuntunut tulevan käymäänkään enää vaikka kuinka toivoisin ja haluaisin. :(
Rakkauden takia mä siinä roikuinkin niin kauan. Kiinnyin anteeksiantoihin, kiinnyin läheisyyteen. Mikään ei tunnu paremmalta kuin se, että sä tiedät että sulla on se joku, joka on sulle kanssa siinä päivän loppuessa, päivän alkaessa. Annoin riidat, valehtelut, petetyt lupaukset aina anteeksi, koska halusin olla hänen kanssaan. Mut joskus se on vaan tajuttava ettei ansaitse tuollaista kaltoinkohtelua, vaikka lähteminen sattuukin maanperkeleesti, kun toista silti rakastaa.. Tukiverkko, ystävät, perhe ovat tärkeitä. voimia ken kullekin samaa kokeneelle ja kokevalle :/
Sitä ei uskalla lähteä, kun on niin kiintynyt toiseen vaikka tuleekin huonosti kohdelluksi. Tyhmintä on vielä, kun ite tajuaa ettei ansaitse sellaista paskaa, mutta ei lähde kuitenkaan vaikka pitäisi, koska pelkää miten pärjätä edes seuraavana päivänä tai myöhemmin tulevaisuudessa, kun ei sitä toista olekaan siinä enää sua edes nuhtelemassa. Silti sä rakastat sitä ja haluut olla sen kanssa, koska olet addiktoitunut suhteeseenne ja siihen että hän on siinä, vaikka paskasti käyttäytyykin ja kohtelee. Rakkaus on vaikeaa, mutta on ymmärrettävä milloin lähteä, ja kuunneltava sitä omaa pääkoppaa sydämen sijasta
Ap, olet tosi nuori vielä. Parin vuoden seurustelun jälkeen on se hetki, kun nähdään mikä on parisuhteen todellinen tila (ensihuuma mennyt ohi). Jos suhde ei toimi, on aika erota ja jatkaa kohti uusia seikkailuja. Ei kannata alle kolmikymppisenä jäädä huonoon suhteeseen. Menetät vain parhaita vuosiasi. Tuolla jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sinua elämäsi loppuun asti.
Minä luulen, että mies ei enää piittaa sinusta, ap. Hän katselee jo muualle ja jättää sinut, kun löytää uuden ihastuksen. Olet tehnyt hänen olostaan niin mukavan, että hän ei lähde mihinkään ennen kuin on uusi nainen katsottuna. Hän siirtyy sitten suoraan seuraavaan ruokapöytään.
t. Nainen 41v. ja oman prinssinsä jo löytänyt
Mutta kun se ongelma on siinä, että mies pitää saada ymmärtämään, että jos näin jatkuu niin se johtaa ennen pitkää eroon. Parisuhdeneuvonta auttaa siinä, usko pois. Mies uskoo vasta kun joku joku ulkopuolinen riittävän kokenut ja luotettu taho joka on nähnyt riittävän monta tapausta kertoo miten tulee käymään jos hän ei muutu.