Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä parisuhteessani tapahtuu?
Tähti
23.01.2016 |
Alan olla pikkuhiljaa kujalla parisuhteeni kanssa.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilu pari vuotta. Alussa hän oli maailman ihanin mies: huomioiva, hellä, kuunteleva, keskusteleva ja kukkiakin kantoi monta kertaa kuukaudessa. Näytti siis rohkeasti, että välitti minusta.
Pikkuhiljaa suhteen edetessä alkoi tulla ihmeellisiä tilanteita eteen. Riitoja mitä kummallisimmista asioista. Outoja vaatimuksia, välinpitämättömyyttä.
Ajattelin, että liittyy jotenkin stressiin töissä.
Mutta näitä juttuja on tullut koko ajan lisää. Hän on osoittautunut hirveän itsekkääksi omien halujensa suhteen. Hän saa tulla ja mennä miten lystää. Viina virtaa vähintään joka toinen viikonloppu. Poikien kanssa tehdään ryyppyreissuja. Kun näistä sitten sanon, on hän sitä mieltä, että olen ihme tyyppi kun valitan aina hänen elämisestään. Olen nalkuttaja ja minulla on kuulemma ihme ongelma edellä mainittujen asioiden kanssa. Hän ei millään suostu näkemään minun puoltani asiasta.
Hän on mm. laatinut jonkun ihme säännön, että hänen on PAKKO saada olla joko lauantai tai perjantai kavereidensa kanssa. Hän ei omien sanojensa mukaan ryhdy istumaan 4 seinän sisässä minun kanssani. Tottakai pahoitan moisesta mieleni, koska parisuhteessa ollessani kuvittelisin, että viikonloppu on mahdollista laatuaikaa yhdessä. Ja tottakai päästän mieheni aina silloin tällöin poikien kanssa viihteelle, mutta en haluasi sitä joka viikonloppu. Tekeekö se minusta kauhean ihmisen? Hänestä tekee.
Ongelmia on tullut lisääkin:
- hänestä en tee mitään oikein/en välitä tarpeeksi.
- hän ei jaksa harrastaa seksiä kanssani, koska hänen mielestään minun tulisi panostaa hänen viettelyynsä enemmän.
- hän on kehittänyt vihamielisyyttä äitiäni kohtaan.
- kaikki mitä sanon, on hänestä typerää.
- hän ei myönnä omia virheitänsä.
Mitä voin enää tehdä? Olen solmussa. Mikä miestäni vaivaa?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat olla tuollaisen miehen kanssa?
Edelleen rakastan... Sehän se tästä kaikesta vaikeaa tekeekin. Ja saa luonnollisesti olon tuntumaan myös tyhmältä.
Harkitse tarkkaan onko teillä tulevaisuutta, ennen kuin on lapsia kuvioissa. Molemmilla on oikeus näkökulmaansa, muista että toista ihmistä on hankala muuttaa. Jos ajattelette elämästä ja parisuhteesta noin eri tavoin, onko suhteenne elinkelpoinen?
Saattaa olla vähän narsistisia piirteitä. Tuntuuko sinusta, että mies yrittää syyllistää sinua?
Oletko siis joskus "kieltänyt" miestä viihteelle lähtemisessä? Vai oletko vain ilmaissut, että haluaisit itsekin olla hänen kanssaan? Yrittääkö mies maalata sinusta "pirttihirmun" kuvaa vaikka olet vain ilmaissut omat toiveesi?
Ethän sinä miestä voi kieltää, mutta jos hän täysin sivuuttaa sinun tarpeesi ja toiveesi, kannattaa miettiä miksi olet hänen kanssaan ja onko siinä järkeä. Ja lue varmuuden vuoksi narsistin piirteistä, sillä tuo suhteenne alku kuulosti hieman epäilyttävältä, varsinkin kun sitten tuli käyttäytymiseen käsittääkseni aika jyrkkä käännös.
Arvaanko siis oikein, että miehen kanssa keskusteleminen ei onnistu? Jos hän ei kerran näe itsessään mitään puutteita?
Tuo lopputekstisi listaus kuulostaa kyllä niin ikävältä, että neuvoisin jättämään sen sian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi rakastaa tuollaista. Eihän tuossa ole mitään rakastettavaa. Olet vain ihastunut/hullaantunut tai riippuvainen. Mieti miksi olet tuollaisen kanssa!
Minkä ikäisiä muuten olette?
Koskeeko tuo vapaa meneminen ja tuleminen vain miestä itseään, vai saatko sinäkin mennä miten haluat? Jos et tiedä koska et ole kokeillut, suosittelen kokeilemaan. Jos tulee sanomista ja rajoittamista, ota jalat allesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen itsestäänselvyytenä ottaminen. Hoidoksi suosittelen sinulle omia harrastuksia ja omia, kunnianhimoisiakin, tavoitteita elämässä. Panosta uraan, ystäviin, opiskeluun jne. Sinulla on kynnysmattouden alkavia oireita.
Älä hyvä ihminen jää kotiin itkeskelemään katkerana kun mies liehuu pitkin kavereidensa kanssa. Etkä sinä "päästä" miestä ulos, hän ei tarvitse sinun lupaasi. Älä tee miehestä elämäsi keskipistettä, se ahdistaa varmaan häntäkin. Ota oma elämäsi haltuun, ja mies saa olla osa sitä jos parantaa tapansa ja alkaa kohdella sinua kunnolla. Voi olla että hän tekeekin niin, kun huomaa ettet ole enää itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Et voi rakastaa tuollaista. Eihän tuossa ole mitään rakastettavaa. Olet vain ihastunut/hullaantunut tai riippuvainen. Mieti miksi olet tuollaisen kanssa!
Minkä ikäisiä muuten olette?
Ikää minulla 26 ja miehellä 33.
Tilanne juuri sitä luokkaa, että yritän keskustella hänen kanssaan, miltä minusta tuntuu. En siis missään nimessä ryhdy huutamaan ja sätkimään täällä, että et saa mennä minnekään. Hän vaan pistää pelin poikki saman tien ja heittäytyy marttyyriksi. "Ikinä en saa mennä minnekään. Miksi en saa olla kavereiden kanssa."
Minusta hän kuulostaa silloin teini-ikäiseltä.
Keskustelu ei onnistu, koska hän heti leimaa minut nalkuttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko yhdessä? Jos ette, ja ette näe viikolla ollenkaan niin ymmärrän surusi asiasta. Jos taas asutte yhdessä tai viikollakin tulee nähtyä, niin en oikein ymmärrä tuota nillitystä. Siihen en ota kantaa onko tuo ryyppääminen järkevää. Te ette elä symbioosielämää vain toisiinne hengittäen, vaan vierekkäin. MIeti hieman mikä ero noissa kahdessa asiassa on.
Puhun ihan vaan kokemuksesta, mua ahdistaa kun mies haluaisi koko ajan nyhjätä yhdessä ja olen joutunut ottamaan sen oman tilan suhteessa. Haluatko joutua tilanteeseen, jossa kumpikin olette kyllästyneinä yhdessä kotona viikonloppuna, kun suhteenne on kulutettu loppuun liiallisella yhdessäololla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko tuo vapaa meneminen ja tuleminen vain miestä itseään, vai saatko sinäkin mennä miten haluat? Jos et tiedä koska et ole kokeillut, suosittelen kokeilemaan. Jos tulee sanomista ja rajoittamista, ota jalat allesi.
Olen huomannut ettei hänellä varsinaisesti ole mitään minun menemisiäni vastaan... kunhan vaan toteutan menemiseni sellaisella ajalla, että hänellä itselläänkin on silloin jotain sovittua menoa.
Hän ei nimittäin yksin voi kotiin jäädä.
Tarinassa on aina kaksi puolta! Ymmärrän että tuo tuntuu vähän liian ylimieliseltä, mutta oletko oikeasti ripustautunut häneen liikaa, ja hänen pitäisi saada hengittää? Tunnen monia, jotka eivät itse lähde mihinkään ja syyllistävät toista siitä että lähtevät kerran viikossa(siis hui) viettämään aikaa kavereiden kanssa.
Onko oikeasti niin että haluat hänet vain sohvalle makaamaan kanssasi SEKÄ perjantaiksi että lauantaiksi, vai tekisittekö mahdollisesti jotain muutakin? Koska omassa suhteessani (myös 2v.) on ennemmin helpotus että toinen edes lähtee viikonloppuisin välillä muualle. Meille joka päivä on laatuaikaa, jos vain ehdimme arkena syleillä, keskustella pidempään tai esim. katsella yhdessä telkkaria. Siksi viikonloppuisin ei ole tarvetta kysellä lupaa toiselta, että saanko lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä? Jos ette, ja ette näe viikolla ollenkaan niin ymmärrän surusi asiasta. Jos taas asutte yhdessä tai viikollakin tulee nähtyä, niin en oikein ymmärrä tuota nillitystä. Siihen en ota kantaa onko tuo ryyppääminen järkevää. Te ette elä symbioosielämää vain toisiinne hengittäen, vaan vierekkäin. MIeti hieman mikä ero noissa kahdessa asiassa on.
Puhun ihan vaan kokemuksesta, mua ahdistaa kun mies haluaisi koko ajan nyhjätä yhdessä ja olen joutunut ottamaan sen oman tilan suhteessa. Haluatko joutua tilanteeseen, jossa kumpikin olette kyllästyneinä yhdessä kotona viikonloppuna, kun suhteenne on kulutettu loppuun liiallisella yhdessäololla?
Asumme yhdessä. Arkemme on sellaista, että mies tekee pitkää työpäivää, tulee kotiin ja odottaa ruoan olevan valmiina. Sitten hän syö ja lähtee harrastuksiin/salille ja tulee klo 22 maissa suunnilleen kotiin. Käy nukkumaan. Joskus saattaa jättää harrastuksen väliin jos kaveri pyytää kaljalle. Mutta jos minä vingahdan, että mentäisiinkö vaikka lenkille, niin eikun vaan hippulat vinkuu kun hän jo ryntää kotiovesta ulos ja saattaa vielä heittää kommenttia, että ettäs kehtaankin syyllistää häntä.
Ap, yrittäisin sinuna saada hyvissä ajoin teidät molemmat parisuhdeneuvojan juttusille. Ensin molemmat erikseen ja sitten jonkin ajan päästä yhdessä. Suosittelen lämpimästi.
Hyi mikä tyyppi! Lähde käveleen, ennen kuin on myöhäistä!
Vierailija kirjoitti:
Ap, yrittäisin sinuna saada hyvissä ajoin teidät molemmat parisuhdeneuvojan juttusille. Ensin molemmat erikseen ja sitten jonkin ajan päästä yhdessä. Suosittelen lämpimästi.
Ei tässä mitään parisuhdeneuvojaa tarvita, vaan sitä että mies miettää ajankäyttönsä uusiksi. Onko tosiaan on niin, että hän on menossa aamusta iltaan jokaisena arkipäivänä? Jos teillä ei todellakaan ole MITÄÄN yhteistä aikaa, edes tuntia arkena vain vaihtaa kuulumisia niin kyllä sitten jo ihmettelen miksi miehesi on edes parisuhteessa.
Tähti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä? Jos ette, ja ette näe viikolla ollenkaan niin ymmärrän surusi asiasta. Jos taas asutte yhdessä tai viikollakin tulee nähtyä, niin en oikein ymmärrä tuota nillitystä. Siihen en ota kantaa onko tuo ryyppääminen järkevää. Te ette elä symbioosielämää vain toisiinne hengittäen, vaan vierekkäin. MIeti hieman mikä ero noissa kahdessa asiassa on.
Puhun ihan vaan kokemuksesta, mua ahdistaa kun mies haluaisi koko ajan nyhjätä yhdessä ja olen joutunut ottamaan sen oman tilan suhteessa. Haluatko joutua tilanteeseen, jossa kumpikin olette kyllästyneinä yhdessä kotona viikonloppuna, kun suhteenne on kulutettu loppuun liiallisella yhdessäololla?
Asumme yhdessä. Arkemme on sellaista, että mies tekee pitkää työpäivää, tulee kotiin ja odottaa ruoan olevan valmiina. Sitten hän syö ja lähtee harrastuksiin/salille ja tulee klo 22 maissa suunnilleen kotiin. Käy nukkumaan. Joskus saattaa jättää harrastuksen väliin jos kaveri pyytää kaljalle. Mutta jos minä vingahdan, että mentäisiinkö vaikka lenkille, niin eikun vaan hippulat vinkuu kun hän jo ryntää kotiovesta ulos ja saattaa vielä heittää kommenttia, että ettäs kehtaankin syyllistää häntä.
Kuulostaa siltä, että sinä olet taloudenhoitaja, jolta saa tarvittaessa seksiä. Parisuhteesta en puhuisi, jos asiat ovat noin.
mies
Ai oikein PÄÄSTÄT miehesi välillä poikien kanssa viihteelle. En yhtään ihmettele, että miestäsi ahdistaa. Mieti vähän.