Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin miten yksinäinen olen :(
22.01.2016 |
Muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja suunnittelimme innoissamme tupareita. Ne olisi tänään. Poikaystävän kavereita on tulossa ties kuinka paljon. Minä keksin tasan neljä jotka kutsua. Pari heistä lupasi tulla jo aiemmin. Nyt toinen laittoikin vain ettei pääse (ei selitystä miksi) ja toista ei kuulu eikä vastaa viesteihin... Kolmasta ja neljästä ahdistaa ihmisjoukko eivätkä halua tulla. Tuli todella surullinen olo, ikää 19-vuotta ja tuntuu että taas olen vajonnut yhtä yksinäiseksi kuin ylä-asteella ollessani kiusattu :( Eikö asiat koskaan muutu, sentään kauas olen muuttanut mutta silti... Olin niin innoissani, ekat juhlat mitä rupean järjestämään sitten lapsuuteni ja tietenkään kukaan "kaveri" ei halua tulla... Poikaystävänkin kaverit varmaan ihmettelee että mikä luuseri olen kun ei sillä näemmä kavereita ole :( Nyt huvittaisi lähteä vaan jonnekin siksi aikaa kun poikaystäväni juhlii kavereineen, mutta eipä mulla ole mitään paikkaa mihin mennä...
Anteeksi, oli pakko avautua jonnekin. Sori tää itsesääli.
Kommentit (26)
Niin. Mä yritin järjestää tupareita/bileitä viikko sitten.
Kukaan kutsutuista ei tullut, vaikka etukäteen niin kaavailivat ja luulin, että oltais ihan hyviä kavereita jo.
Olen myös joskus sosiaalisessa mediassa kysellyt esim. leffa- tai patikointiseuraa - ei yhtään vastausta.
Kaverini tekee saman ja heti on kymmenen ihmisen porukka menossa.
Eikä ole sitä poikaystävääkään.
Sellaista se.
Nim.m. Enää 48 tuntia ja saan mennä taas töihin, missä näen edes toisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mä yritin järjestää tupareita/bileitä viikko sitten.
Kukaan kutsutuista ei tullut, vaikka etukäteen niin kaavailivat ja luulin, että oltais ihan hyviä kavereita jo.
Olen myös joskus sosiaalisessa mediassa kysellyt esim. leffa- tai patikointiseuraa - ei yhtään vastausta.
Kaverini tekee saman ja heti on kymmenen ihmisen porukka menossa.
Eikä ole sitä poikaystävääkään.
Sellaista se.
Nim.m. Enää 48 tuntia ja saan mennä taas töihin, missä näen edes toisia ihmisiä.
Harmi, jos joku mun kavereista kyselisi leffa- tai patikointi- tai vaikka bileseuraa, niin lähtisin heti. :)
Voi ei, koita kestää :(
Mulla ois varmaan just samanlainen tilanne, siksi en oo viittinyt ees mitään kunnon tupareita tai synttäreitä järkkäillä. Mulla on tosi vähän kavereita jotka voisin kutsua ja niistäkin suurin osa on joko aina kiireisiä tai asuu toisille paikkakunnilla.
En kyllä ymmärrä miten voi tuntea itsensä yksinäiseksi, kun on poikaystävä. Vii tehdä kaikkea yhdessä ja mennä eri paikkoihin yhdessä, yksinolokaan ei ole yksinäisyyttä kun on se toinen olemassa.
Tulen työkavereiden toimeen ja minulla on tuttavia. Lisäksi muutama parempi kaveri. Mutta en ole sellainen ihminen, joka saa kutsuttua luokseen porukan ihmisiä. Eivät ne tuttavat sellaisesta kiinnostu. Joten en anna enää niin paljoa painoarvoa juhlille, synttäreille ym. ne ovat loppujen lopuksi pieni osa elämää. En vain ole tarpeeksi kiinnostava juhlien pitäjä, tarkkaa syytä en käsitä. Jotkut saavat helposti muut mukaansa, minä en. Olen iloinen siitä, että minulla on kuitenkin ihmisiä, joiden seurassa viihdyn.
Alue: Aihe vapaa
Mihin ne pitäisi saada? Ei kai sen ikäiset enää mitään hoitopaikkaa tarvitse?