Naiset määrittelevät elämisen tason

Asiaa. Tuntuu, että naiset kilvoittelevat täydellisestä elämästä keskenään ja kun miehet eivät siihen vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kirmaa osallistumaan valitetaan. 

Tuossa on kyllä ihan hyvä pointti, mutta. Hyvin usein myös mies haluaa sitä samaa tasoa arjessaan, paitsi että miehen mielestä se on luonnollisesti naisen homma huolehtia sen ylläpidosta.

Mies saattaa ehkä väittää, että hänelle riittäisi yhtä hyvin matalampi taso. Todellisuudessa miehelle mukava elämä voi olla niinkin tärkeä, että jää roikkumaan onnettomaan parisuhteeseen, koska se mahdollistaa sen korkeamman arjen tason, kiitos naisen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä ihan hyvä pointti, mutta. Hyvin usein myös mies haluaa sitä samaa tasoa arjessaan, paitsi että miehen mielestä se on luonnollisesti naisen homma huolehtia sen ylläpidosta.

Mies saattaa ehkä väittää, että hänelle riittäisi yhtä hyvin matalampi taso. Todellisuudessa miehelle mukava elämä voi olla niinkin tärkeä, että jää roikkumaan onnettomaan parisuhteeseen, koska se mahdollistaa sen korkeamman arjen tason, kiitos naisen.

Toisaalta se onnettomuus parisuhteessa voi johtua juuri naisen vaatimasta korkeammasta arjen tasosta ja kiukuttelusta kun ei siihen muut oma-aloitteisesti osallistu. 

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä ihan hyvä pointti, mutta. Hyvin usein myös mies haluaa sitä samaa tasoa arjessaan, paitsi että miehen mielestä se on luonnollisesti naisen homma huolehtia sen ylläpidosta.

Mies saattaa ehkä väittää, että hänelle riittäisi yhtä hyvin matalampi taso. Todellisuudessa miehelle mukava elämä voi olla niinkin tärkeä, että jää roikkumaan onnettomaan parisuhteeseen, koska se mahdollistaa sen korkeamman arjen tason, kiitos naisen.

No mutta. Eikös ole melkoista tyhmyyttä naiselta suostua palvelemaan miestä ja vetää itsensä loppuun? Kyllähän nainenkin on silloin mieheen riippuvuussuhteessa.  Kummallisen usein nainen jää huonoon parisuhteeseen, missä mies ei vastaa hänen toiveitaan, suostuu vielä passaamaan miestä jotta tällä on sama elämäntaso ja sitten katkerana syyttää miestä väsymyksestä. Eikös aikuisen ihmisen pitäisi olla vastuussa itsestään? Jos homma ei jonkun kanssa pelitä, niin ei se siitä valittamalla parane. Tietenkin yksinhuoltajan usein täytyy roimasti laskea odotuksiaan siitä mitä kaikkea arjessa ehtii, mutta silloin voi myös puhua siitä, että on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Jos väsyttää niin oma vika. Ei kenenkään tarvitse suostua passaamaan miestä. Jos alkuperäisellä väsyneellä äidillä oli niin vaikeaa, niin ihme että hän haluaa jatkaa miehensä passaamista niin. 

Meillä lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Kuopuksen muutettua olen minäkin alkanut ottaa rennommin. Lika ja sotku ei haittaa, ruokaa voin laittaa, jos siltä tuntuu ja pyykkihuoltoa olen yksinkertaistanut. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meille ei kukaan ole tervetullut ilman kutsua ja kutsu tulee vain, jos jostain syystä olen saanut siivouspuuskan. Tässä yksi päivä mies katseli ympärilleen ja sanoi, että pitäis varmaan siivota - ei ole tehnyt asian eteen mitään, joten sotku ei ilmeisesti häntä haittaa. Pyykit pesen, mutta laitan vain omat vaatteet huolella kuivumaan ja viikkaan kaappiin. Miehen vaatteita en oio ja jätän ne joko mytyssä sohvalle tai tungen kasassa miehen kaappiin. Pitkään meni, mutta onhan tässä loppuelämä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

ÖÖöö- mitäs jos tekis vähän vähemmän lapsia, kilpa-varustelis heitä vähän vähemmän jne...? Parin lapsen perustarpeet sujuu yksinhuoltajaltakin ilman sen suurempaa uupumusta. Talonsa jaksavat usein siivota lapsettomatkin. Kuten myös pestä pyykkiä. Ei ne lasten pyykit niin mittavia työsarkoja ole. Ja kyllähän aika moni äiti kuitenkin olettaa, että lastenhoidossa noudatetaan sitä heidän luomaansa tasoa, joka tänä päivänä on kaukana perushoidosta. Tai perussiivouksesta. Aika nuorina lapset oppivat itsekin huolehtimaan monista asioista. Lapsille on myös tärkeintä se, että heitä rakastetaan ja kuunnellaan. Ja se ei taida olla monenkaan neuroottisen äidin vahvin puoli. Itse asiassa tiedän monta isiä joilla on paljon paremmat taidot olla rauhassa lasten kanssa kuin äideillä. Moni mies osaa hoitaa asiat riittävän hyvin, mutta on täysin kypsä siihen jatkuvaan mopotukseen. Ihan kokemuksesta kerron.

Eihän joillekin riitä mikään eli he eivät pysty olemaan ikinä onnellisia tai tyytyväisiä. Jonkinlain mielisairaus tuokin kai on.

M39

Tässä on varmasti ylilyöntejä suntaan ja toiseenkin, kultainen keskitie olisi ihan jees löytää tässäkin asiassa. Kyllä meillä on niin, että mies haluaa parempaa elintasoa kun mitä jaksaisi itse (tai sinkkuna jaksoi) pitää yllä. Esim. asumme nyt evakossa ja meillä ei ole tiskikonetta. Astioiden käsin tiskaaminen on mun inhokkikotityöni, kokata taas tykkään. Mies saa raivareita kun tulee kotiin ja lavuaari on ihan täpösen täynnä, eikä löydä puhdasta pikkulautasta välipalalleen. Kun aloimme seurustella mies omisti 2 lasia, yhden lautasen, yhden haarukan ja yhden lusikan. Ne jätettiin aina likaisiksi ja pestiin ennen seuraavaa syömäkertaa. Hella ja lavuaari paskaisimmat mitä ikinä olen nähnyt. Suhkukin oli lattialta levässä kun häntä ei oikein huvittanut lastata. Olen itse aika huoleton ja epäkliininen, imuroin kaksi kertaa viikossa ja lattiat pesen 1-2 kertaa kuukaudessa, vaikka meillä on koiria (tosin aluskarvattomia ja käyn aina ulkoilun jälkeen pesemässä niiden tassut). Lauantai on siivoupäivä, jolloin imuroin, pesen kylppärin siivoan jääkaapin ja keittiön tarkemmin yms. Keittiö pysyy siistinä kun on vaan se tiskikone, sellaiset asiat joita ei voi konepestä saattaa roikkua altaassa parikin päivää. Kuitenkin tämä minun tason ylläpidossa auttaminen ei miestä kummemmin kiinnosta, vaikka toisaalta saattaa motkottaa tämän minulle täysin kelpaavan siisteystason olevan liian sottaista.

On toki niitä naisia, keiden tulisi vähän rauhoittua vaatimusten kanssa. Toisaalta ei ole siltä sottqpytyltä reilua vaatia, että lapset jätetään hoitamatta kunnolla ja annetaan Kämpän pinttyä paskaan.

Jokainen tietty taaplaa tyylillään, mutta sitä voisi joskus miettiä mikä on se oikea taso. Muistan hyvin, kun joskus kinattiin vaimon kanssa, että pitääkö imuroida 1-2 pvän välein vai riittäisikö kerran - kaksi viikossa. Siinä näkyy hyvin mitä tasoa haetaan.

Tai vaihdetaanko vaatteet joka päivä, vai heti jos on tahra vai sitten kun on useampi tahra jne.

Ja olen itse ollut tuollainen suorittaja, mikään ei riittänyt ja en edes osannut nauttia mistään. Oli kaikki viimeisen päälle, kaikki hilavitkuttimet ja oltiin mukamas täydellisiä. Seksikin oli pelkkää suorittamista. Olen vasta nyt ruvennut löytämään elämänilon ja nauttimaan elämästä, kun erosin naisesta, hän oli itseasiassa saanut minut niin masentuneeksi, että harkitsin jopa itsemurhaa ja itsetuntoa ei ollut enää ollenkaan.

Erotkaa miehetkin, ei kenenkään tarvitse tuollaista kestää ja moni teistäkin löytää sen elämänilon ja onnellisuuden, kun ette jää roikkumaan tuollaisiin suhteisiin. Elämä pelkkää henkistä väkivaltaa, jossa ihmisen elämänhalu tuhotaan hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

Minimitaso on tietysti se, että kaikki välttämätön tulee tehtyä eli lapsella on puhtaat vaatteet päällä, ruokavalio on riittävän terveellinen ja monipuolinen eikä kämppä ole kuin tunkio. Pitääkö aina kärjistää idioottimaisuuksiin asti?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä ihan hyvä pointti, mutta. Hyvin usein myös mies haluaa sitä samaa tasoa arjessaan, paitsi että miehen mielestä se on luonnollisesti naisen homma huolehtia sen ylläpidosta.

Mies saattaa ehkä väittää, että hänelle riittäisi yhtä hyvin matalampi taso. Todellisuudessa miehelle mukava elämä voi olla niinkin tärkeä, että jää roikkumaan onnettomaan parisuhteeseen, koska se mahdollistaa sen korkeamman arjen tason, kiitos naisen.

No mutta. Eikös ole melkoista tyhmyyttä naiselta suostua palvelemaan miestä ja vetää itsensä loppuun? Kyllähän nainenkin on silloin mieheen riippuvuussuhteessa.  Kummallisen usein nainen jää huonoon parisuhteeseen, missä mies ei vastaa hänen toiveitaan, suostuu vielä passaamaan miestä jotta tällä on sama elämäntaso ja sitten katkerana syyttää miestä väsymyksestä. Eikös aikuisen ihmisen pitäisi olla vastuussa itsestään? Jos homma ei jonkun kanssa pelitä, niin ei se siitä valittamalla parane. Tietenkin yksinhuoltajan usein täytyy roimasti laskea odotuksiaan siitä mitä kaikkea arjessa ehtii, mutta silloin voi myös puhua siitä, että on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Jos väsyttää niin oma vika. Ei kenenkään tarvitse suostua passaamaan miestä. Jos alkuperäisellä väsyneellä äidillä oli niin vaikeaa, niin ihme että hän haluaa jatkaa miehensä passaamista niin. 

Samaa mieltä. Yhtä lailla se on naisen henkilökohtainen valinta jäädä huonoon parisuhteeseen miestä palvelemaan. Ei tarvitse suostua. Ja jos tykkää suostua, niin ei pitäisi valittaa.

Jos tilastoja voi uskoa, niin naisilla on tyytymättömyys korkeammalla tasolla, ja se tyytymättömyys myös johtaa ratkaiseviin tekoihin, kuten avioeroihin. Tästä voi siis ehkä päätellä, että naisilla on miehiä voimakkampi tarve päästä huonoista liitoista pois? Vaikka se arjen taso kärsisikin.

Tässä aloituksessa vaan oli kyse alunperin vähän muusta - arjen tasosta ja sen tärkeydestä miehille ja naisille. Ei siitä, kuinka tyhmää on taipua toisen vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

Oletko siis sitä mieltä, että jokainen nainen hoitaa huusholliaan hädin tuskin välttävällä tasolla eikä mitään tinkimävaraa ikinä ole? Vai mistä syystä tämä sama naurettava kärjistys tungetaan joka ketjuun ja vielä peukutetaan taivaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

Minimitaso on tietysti se, että kaikki välttämätön tulee tehtyä eli lapsella on puhtaat vaatteet päällä, ruokavalio on riittävän terveellinen ja monipuolinen eikä kämppä ole kuin tunkio. Pitääkö aina kärjistää idioottimaisuuksiin asti?  

Joo, mutta aika usein toimimattomassa parisuhteessa se laiskempi käyttää sen ahkeramman korkeampaa vaatimustasoa hyväksi. Myönnän tämän siis laskurin, exäni oli todella pöpökammoinen siivousfriikki, minä taas tuollaiseen perustasoon tyytyvä. Oli vaan niin helppoa olla osallistumatta sitten ollenkaan sillä verukkeella, että toinen haluaa kuitenkin korkeampaa tasoa (eikä vaikka niin, että jos itselle kelpaa puolet harvempi petivaatteiden vaihtotahti, niin hoitaisi sitten joka toisen vaihdon, tai jos kelpaa kerran viikossa imurointi kerran päivässä imuroinnin sijaan, niin sitten imuroi joka seitsemännen kerran yms.) Minulla on ollut tässä oikeasti harjoiteltavaa. Ja olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

Oletko siis sitä mieltä, että jokainen nainen hoitaa huusholliaan hädin tuskin välttävällä tasolla eikä mitään tinkimävaraa ikinä ole? Vai mistä syystä tämä sama naurettava kärjistys tungetaan joka ketjuun ja vielä peukutetaan taivaisiin? 

Pelkästään otsikossa puhutaan jokaisesta naisesta ja yleistetään noin rajusti. Nuo kärjistyksethän on kaikki mainitoja niistä "miesviha"ketjuista, joissa naiset ovat avautuneet miestensä samattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai siis että lasketaan esim. Lapsenhoidollista tasoa? Jätetään hammaspesut käskyttämättä, ei kysellä läksyjä, viedään hoitoon liian vähissä vaatteissa, annetaan lasten käyttää likaisia vaatteita, lasten kaverit ei saa kotoaan lupaa tulla kyläilemään kun on niin likaista, tehdään ruuaksi aina ranuja ja nakkeja...

Minimitaso on tietysti se, että kaikki välttämätön tulee tehtyä eli lapsella on puhtaat vaatteet päällä, ruokavalio on riittävän terveellinen ja monipuolinen eikä kämppä ole kuin tunkio. Pitääkö aina kärjistää idioottimaisuuksiin asti?  

Joo, mutta aika usein toimimattomassa parisuhteessa se laiskempi käyttää sen ahkeramman korkeampaa vaatimustasoa hyväksi. Myönnän tämän siis laskurin, exäni oli todella pöpökammoinen siivousfriikki, minä taas tuollaiseen perustasoon tyytyvä. Oli vaan niin helppoa olla osallistumatta sitten ollenkaan sillä verukkeella, että toinen haluaa kuitenkin korkeampaa tasoa (eikä vaikka niin, että jos itselle kelpaa puolet harvempi petivaatteiden vaihtotahti, niin hoitaisi sitten joka toisen vaihdon, tai jos kelpaa kerran viikossa imurointi kerran päivässä imuroinnin sijaan, niin sitten imuroi joka seitsemännen kerran yms.) Minulla on ollut tässä oikeasti harjoiteltavaa. Ja olen nainen.

Tuohan on jo kompromissi, että jos kerran viikossa imurointi riittää niin imuroi joka viikko kerran. Kämppähän tulee silloin 2 kertaa viikossa imuroitua jos kumpikin imuroi yhtä usein.  Eriasia, onko se riittävä kompromissi, jos toisen mielestä pitäisi imuroida joka päivä.

Yhdessä se tavoitetaso pitäisi kuitenkin sopia, eikä kummankaan sitä yksin sanella.

Muistanko tosiaan näin väärin, muistelisin, että Väsynyt äiti -ketjun aloittajan mies ja heidän yhteisten lastensa isä ei laita tikkua ristiin mitä tulee kotitöihin tai lapsista huolehtimiseen. Kysymyksessä ei siis TÄSSÄ TAPAUKSESSA näyttäisi olevan mitkään kohtuuttomat vaatimustasot. Tämän ns. miehen asenne näkyy kuvaavasti silloin kun hän joutuu silittämään: omat työpaidat silitetään kyllä esimerkillisen hyvin, mutta vaimon vaatteet niin huonosti, että vaimo varmasti tästäkin näkee, ettei hänen miehensä todellakaan aio tehdä mitään oman perheensä hyväksi.

Mainittakoon, että kyllä niin miehet kuin naisetkin oppivat hyväksikäyttäjiksi ihan perheettöminäkin, oma iäkäs äitini edelleen siivoaa ja huolehtii vaatteista veljeni kodissa, mutta minä en sitä tule tekemään, en passaa aikuista tervettä ihmistä, enkä suosittele sitä muillekaan, vaikka yhteisiä lapsia olisikin.

Passatuista tulee vaativia ja kiittämättömiä kirjoitti:

Muistanko tosiaan näin väärin, muistelisin, että Väsynyt äiti -ketjun aloittajan mies ja heidän yhteisten lastensa isä ei laita tikkua ristiin mitä tulee kotitöihin tai lapsista huolehtimiseen. Kysymyksessä ei siis TÄSSÄ TAPAUKSESSA näyttäisi olevan mitkään kohtuuttomat vaatimustasot. Tämän ns. miehen asenne näkyy kuvaavasti silloin kun hän joutuu silittämään: omat työpaidat silitetään kyllä esimerkillisen hyvin, mutta vaimon vaatteet niin huonosti, että vaimo varmasti tästäkin näkee, ettei hänen miehensä todellakaan aio tehdä mitään oman perheensä hyväksi.

Mainittakoon, että kyllä niin miehet kuin naisetkin oppivat hyväksikäyttäjiksi ihan perheettöminäkin, oma iäkäs äitini edelleen siivoaa ja huolehtii vaatteista veljeni kodissa, mutta minä en sitä tule tekemään, en passaa aikuista tervettä ihmistä, enkä suosittele sitä muillekaan, vaikka yhteisiä lapsia olisikin.

Kyllähän se ketju hyvin nopsaan täyttyi postauksista, joissa valitettiin kun mies ei oma-aloitteellisesti osta kaverisynttäreille lahjoja tai tuo kaupasta ilman muistuttamista ainesosia ruokiin, jotka nainen on päättänyt valmistaa. Tuttavapiirissä taas riidellään kroonisesti aina samoista syistä. Syynä on naisen tahto tiettyinä päivinä siivota haluamallaan tavalla ja tähän ei joustoa tule vaikka muun perheen tarpeet ja menot sopisivat paremmin jos siivous olisi vaikka eri päivä tai kerralla ei siivottaisi hullun lailla koko taloa. On minusta aika naurettavaa istua pariterapiassa tällaisen joustamattomuuden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Passatuista tulee vaativia ja kiittämättömiä kirjoitti:

Muistanko tosiaan näin väärin, muistelisin, että Väsynyt äiti -ketjun aloittajan mies ja heidän yhteisten lastensa isä ei laita tikkua ristiin mitä tulee kotitöihin tai lapsista huolehtimiseen. Kysymyksessä ei siis TÄSSÄ TAPAUKSESSA näyttäisi olevan mitkään kohtuuttomat vaatimustasot. Tämän ns. miehen asenne näkyy kuvaavasti silloin kun hän joutuu silittämään: omat työpaidat silitetään kyllä esimerkillisen hyvin, mutta vaimon vaatteet niin huonosti, että vaimo varmasti tästäkin näkee, ettei hänen miehensä todellakaan aio tehdä mitään oman perheensä hyväksi.

Mainittakoon, että kyllä niin miehet kuin naisetkin oppivat hyväksikäyttäjiksi ihan perheettöminäkin, oma iäkäs äitini edelleen siivoaa ja huolehtii vaatteista veljeni kodissa, mutta minä en sitä tule tekemään, en passaa aikuista tervettä ihmistä, enkä suosittele sitä muillekaan, vaikka yhteisiä lapsia olisikin.

Kyllähän se ketju hyvin nopsaan täyttyi postauksista, joissa valitettiin kun mies ei oma-aloitteellisesti osta kaverisynttäreille lahjoja tai tuo kaupasta ilman muistuttamista ainesosia ruokiin, jotka nainen on päättänyt valmistaa. Tuttavapiirissä taas riidellään kroonisesti aina samoista syistä. Syynä on naisen tahto tiettyinä päivinä siivota haluamallaan tavalla ja tähän ei joustoa tule vaikka muun perheen tarpeet ja menot sopisivat paremmin jos siivous olisi vaikka eri päivä tai kerralla ei siivottaisi hullun lailla koko taloa. On minusta aika naurettavaa istua pariterapiassa tällaisen joustamattomuuden takia. 

Tuo on kyllä niiiiin tuttua. Meillä on yhdessä sovittu siivouspäivä viikottain ja aika usein huomaan siivoilevani silloin yksin, kun vaimolla on jotain yllättävää menoa, kipeä olo, työstressiä tai muuten vaan väsyttää. Sitten kun daamille itselleen iskee jonain toisena päivänä siivousvimma niin pitäisi vetää kättä lippaan ja rynnätä siltä seisomalta auttamaan, tai alkaa "koskaan et ikinä mitään minä aina yksin ihan kaiken"-itkuvirsi.  En vain tajua, miten joku voi olla noin irrallaan todellisuudesta ja täysin sokea omalle käytökselleen.