Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En välitä lapsista enkä varmaan koskaan tule niitä haluamaan - ajatusmaailman omaava, kunnes iski täyskäännös.

Vierailija
22.01.2016 |

En ole koskaan kauheasti lapsista välittänyt enkä ollut edes niiden kanssa paljon tekemissä ja ajatellut pitkälle etten niitä itse myöskään välttämättä tule koskaan tekemään. Kuitenkin, nyt 26vuotiaana, en tiedä mitä on tapahtunut mutta ajatusmaailmani on muuttunut täysin, en olisi ikinä uskonut että voisin tuntea vauvakuumetta. Olen seurustellut mieheni kanssa jo 1,5vuotta, ja hän on kyllä elämäni rakkaus. Miehellä on poika (käy joka toinen vkl) jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja tässä ajan kuluessa oppinut olemaan myös lasten kanssa, mutta en koe että tämä miehen lapsi on tähän mielenmuutokseeni syynä, toki varmasti myös vaikuttaa.

Suoraansanottuna ikäni puolestakin jo vähän ressaa, ettei tässä enää kovin monia vuosia halua odotella. Toinen asia mikä on varmaan vaikuttanut myös etten ole lapsia halunnut on että pelkään ja kammoksun jo etukäteen synnytystä todella paljon.
Kiinostaisi siis kuulla muiden tarinoita, minkäikäisenä tajusit haluavasi lapsia? Minkälainen oli elämäntilanne? Oliko ihan tarkoitettu raskaus vai ns. vahingossa?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
22.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikkoo alettiin yrittää ku oltiin kummatkin 24v ja oli ihan suunniteltu raskaus. Kummallakin vaki duuni ja oma asunto oli jo ostettu.

Vierailija
2/5 |
22.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole koskaan halunnut ja onnittelen siitä itseäni useinkin. Mikään eikä kukaan ole saanut mieltymään oman elämäni uhraamista noin pitkälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
22.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

28 vuotta ikää ja vauvakuume antaa toistaiseksi odotella itseään. Aika moni ikätoveri on juuri hankkinut ensimmäisen lapsensa. 

Vierailija
4/5 |
22.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En pitänyt itseäni minään äitityyppinä, vauvakuumetta ei ollut ja tuttujen lapset tuntuivat ärsyttäviltä ja arvaamattomilta. Opiskelin, aloitin työuran ja löysin nykyisen mieheni. Seurustelimme kaksi vuotta. Mieheni suhtautuminen lapsiin oli ihanan luonnollinen ja hän sai minun näkemään lapset ihan eri valossa. Päätimme, että meillekin saisi tulla lapsi. Olin tuolloin 27 vuotta. Lapsia on nyt kolme ja he ovat yksi parhaista asioista elämässäni.

Vierailija
5/5 |
22.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

33v ja ei myöskään innosta muksujen hankkiminen. Toivon ettei halua siihen edes tule. Normaali elämä työssäkäynnin kera on mulle ihan tarpeeks raskasta, vaikka rakastankin työtäni.