Kuinka pian muutitte yhteen kun aloitte seurustella?

7kk, oli juuri sopiva aika ja suhde kestänyt hyvänä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh kuinka nopeasti ihmiset muuttaa yhteen.

Samaa mieltä. Hassua. Eikö voisi ensin tutustua. Ja seurustella

Miksi? Jos rakastuu ja haluaa olla toisen kanssa, niin eikö kaikkein luontevinta ole myös asua yhdessä?

Seurustelun (=deittailun) kautta tutustuu vain siihen, millainen ihminen on "ihmisten ilmoilla". Yökyläilynkin ajan pystyy esittämään vähän fiksumpaa kuin oikeasti on. Tällä välin molemmat ehtivät muodostaa toisesta osin virheellisen kuvan tämän siloitellun käytöksen perusteella. Sitten jos joskus muutetaankin yhteen, niin toisen todellinen luonne saattaa tulla yllärinä.

Mun mielestä toisen ihmisen pitää vain kerta kaikkiaan kolahtaa, molemmin puolin. Jos kumpaakaan epäilyttää, niin suhde ei ole tarkoitettu vakavaksi. Pelkkä seukkailu on siis sekin tietysti ihan ok, mutta silloin molemmilla tulee olla ymmärrys siitä, ettei tämä suhde vie alttarille.

Puol vuotta oltiin seurusteltu, kun lyötiin hynttyyt yhteen. Tosin oltiin tunnettu ennen seurustelua vuosi kavereina, niin tiedettiin kenen kanssa ollaan liikenteessä. Plus molemmat asu vielä lapsuuden kodissa, niin oli ehkä ihan eri intokin muuttaa :)

Täältä tulee ennätys, 0 päivää ehdittiin seurustella. Ja on kestänyt kohta 19 vuotta =)

Muutimme itseasiassa ennen seurustelua olosuhteiden sitä suosiessa, olimme tapailleet kuukauden. Asuimme kolme viikkoa yhdessä, rupesimme siinä seurustelemaan ja nyt olemme olleet puoli vuotta kaukosuhteessa :D Ehkä tätä ei kyllä ihan lasketa. Minusta yhteenmuuttoon ei ole "oikeaa" aikaa, se riippuu niin monista asioista... Asuvathan monet ihan vieraidenkin ihmisten kanssa saman katon alla :)

Me seurustelimme varmaan pari-kolme vuotta omissa asunnoissamme. Olimme molemmat nuoria ja ensimmäisessä vakavassa parisuhteessamme, joten kai siinä piti vähän katsella, että mitä tästä tulee. Kun kummallakin oli edullinen yksiö Helsingissä, niin siitä ei niin vain kannattanut luopua. Erityisesti mies on myös vähän hitaastilämpiävä yksilö. Toki paljon yökyläilimme ja hengailimme toistemme kämpillä pidempiäkin aikoja sekä reissasimme yhdessä ulkomailla. 

Nyt olemme viisi vuotta asuneet yhdessä ja hyvin menee, on rakkautta ja luottamusta ja seksiä. Ei tuollaisia sääntöjä voi laittaa, että heti pitää kolahtaa tms. Ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat parisuhteiltaan eri asioita. Jotkut etenevät hitaasti, toiset nopeasti ja lopputulos voi olla ihan yhtä tyydyttävä. Mutta moni on meidän parisuhteemme leimannut epäkelvoksi siitäkin syystä, ettemme ole menossa naimisiin... Hohhoijaa. 

Tavattiin tammikuussa ja helmikuussa, toukokuussa käytiin treffeillä. Kesäkuusta lähtien asuttiin viikonloput ja lomat yhdessä, välillä oltiin arkenakin yötä. Työpaikoista johtuva välimatka oli 85 km.

Vuotta myöhemmin siirryttiin virallisesti yhteen asuntoon ja aloin sahata tuota työmatkaa päivittäin. Vuotta myöhemmin löysin töitä lähempää.

3 kk ensitapaamisen jälkeen muutettiin yhteen ja pian sen jälkeen muutettiin ulkomaille miehen työn perässä.

Otin siinä todella suuren riskin, sillä irtisanouduin hyvästä työstä, jossa oli lupaava ura tiedossa. Rakkauden huumassa sitä ei aina osaa toimia järkevästi, vaan tekee typeriä ratkaisuja jotka saattavat pilata koko loppuelämän. En ollut edes koskaan uskonut mihinkään jalat alta vievään rakkauteen. Vaan tuli kuitenkin mies joka vei jalat alta ja sai minut unohtamaan kaikki järkevät suunnitelmani.

Tämän saman miehen kanssa olen ollut nyt naimisissa 14 vuotta, siitä ensitapaamisesta on 17 vuotta. Olen edelleen sitä mieltä, että tama mies on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Riskin otto siis kannatti, ja olen iloinen että päädyin ottamaan tämän riskin. Tiedän että siinä olisi voinut käydä todella kurjastikin. Etukäteen näitä ei voi tietää.

Joskus nuorempana minulla oli suhde, jossa seurusteltiin ensin yli vuosi, sitten asuttiin avoliitossa 4 vuotta, ja lopulta erottiin. Siitä suhteesta ei tullut mitään vaikka yritettiin tehdä kaikki 'oikein'. Ehkäpä se vika olikin siinä että mietittiin liikaa ja yritettiin tehdä kaikki 'oikein'. Ei jäänyt enää riittävästi tilaa tunteille,  ei ainakaan semmoisille jalat alta vieville tunteille.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin tammikuussa ja helmikuussa, toukokuussa käytiin treffeillä. Kesäkuusta lähtien asuttiin viikonloput ja lomat yhdessä, välillä oltiin arkenakin yötä. Työpaikoista johtuva välimatka oli 85 km.

Vuotta myöhemmin siirryttiin virallisesti yhteen asuntoon ja aloin sahata tuota työmatkaa päivittäin. Vuotta myöhemmin löysin töitä lähempää.

Ai niin...tuosta ensitapaamisesta on tänään päivälleen 16 vuotta ja edelleen ollaan yhdessä.

Oltiin etäsuhteessa noin 1,5 vuotta, kunnes muutin toiselle puolelle suomea 8 vuotta vanhemman miehen kotikaupunkiin vanhempieni luota. Asuin ensin 4kk omassa asunnossa, mikä oli kyllä hyvä ja aikuinen päätös 18-vuotiaalta minulta. Lähdettiin siitä sitten kauas miehen kotipaikalta, koska Etelä-Pohjanmaa on aivan hanurista. Yhdessä nyt reilu 6v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh kuinka nopeasti ihmiset muuttaa yhteen.

Kyllä sen huomaa jos sattuu oikea ihminen kohdalle ja kaikki epäilykset väistyvät mielestä. Mies käytännössä muutti luokseni toisen tapaamisen jälkeen, virallisesti vasta noin puolen vuoden päästä. Miksi pitäisi vastentahtoisesti odotella ja maksella kahta asuntoa jos kuitenkin viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä?

No mä tein kerran näin, ja totuus oli että en tuntenut ihmistä vielä tarpeeksi hyvin. Ei ihmistä voi oppia tuntemaan parissa kuukaudessa täysin, hyvine ja huonoine puolineen, ja tästä syystä olen niin kyyninen nopeaa yhteen muuttoa kohtaan. En toki väitä, etteikö se voisi joillekin toimia, mutta omasta mielestäni olisi joka tapauksessa järkevintä ensin tutustua kunnolla. Aivan älyttömän helppoa on muuttaa yhteen mutta paljon vaikeampaa muuttaa pois, tai näin oli ainakin minulla. Terveisin tuon lainaamasi viestin kirjoittaja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh kuinka nopeasti ihmiset muuttaa yhteen.

Samaa mieltä. Hassua. Eikö voisi ensin tutustua. Ja seurustella

Miksi? Jos rakastuu ja haluaa olla toisen kanssa, niin eikö kaikkein luontevinta ole myös asua yhdessä?

Seurustelun (=deittailun) kautta tutustuu vain siihen, millainen ihminen on "ihmisten ilmoilla". Yökyläilynkin ajan pystyy esittämään vähän fiksumpaa kuin oikeasti on. Tällä välin molemmat ehtivät muodostaa toisesta osin virheellisen kuvan tämän siloitellun käytöksen perusteella. Sitten jos joskus muutetaankin yhteen, niin toisen todellinen luonne saattaa tulla yllärinä.

Mun mielestä toisen ihmisen pitää vain kerta kaikkiaan kolahtaa, molemmin puolin. Jos kumpaakaan epäilyttää, niin suhde ei ole tarkoitettu vakavaksi. Pelkkä seukkailu on siis sekin tietysti ihan ok, mutta silloin molemmilla tulee olla ymmärrys siitä, ettei tämä suhde vie alttarille.

No mutta kyllähän seurustelu (=parisuhteessa oleminen) tarkoittaa muutakin kuin silloin tällöin yökyläilyä. Itsekin olen ollut pitkissäkin parisuhteissa muuttamatta yhteen, ja kyllä siinä ihmisen alkaa tuntea perinpohjaisesti kun hänen kanssaan viettää aikaa jos ei nyt päivittäin, niin ainakin hyvin suuren osan ajasta. Ihmeellinen ajatusmaailma, jos parisuhde ei ole oikea ellei asu yhdessä? Entä ne jotka ovat 10 vuotta yhdessä eivätkä koskaan halua muuttaa yhteen? Ei minulla ole mitään nopeaa yhteenmuuttoa vastaan, esitin vain mielipiteeni. Itse haluan ensin olla parisuhteessa sen aikaa, että olen varma, että tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa haluaa ja pystyy elämään. Terveisin toi ensimmäinen ihmettelijä :D

2v 4kk. Oltiin alaikäisiä kun alettiin seurustella, itse asuin silloin yksin mutta poikaystävä (nykyinen mies) ei. Ei ollu järkeä mutta yhteen kuin vasta lakkiaisten jälkeen :)

Tämä muutto siis vuonna 2003. Edelleen yhdessä :) <3 Muutettu tosin on jo pari kertaa ;)

5kk oltiin ns. virallisesti seurusteltu, tunnettu ollaan kauemmin. Muutin itse miehen paikkakunnalle, kun sain sieltä töitä.

3 kk. Kumpaakin kyllästytti ajatus seurustelemisesta, haluttiin sitoutua oikeasti, molemmille tuli sellainen " nyt tai ei koskaan" - olo. Nyt 11 vuotta onnellista yhteiseloa takana, naimisissa, 3 lasta.