Kuinka pian muutitte yhteen kun aloitte seurustella?
Onko suhde kestänyt? Mikä on mielestänne "sopiva" aika muuttaa yhteen? Kuukausi, puoli vuotta, vuosi seurustelua...?
Kommentit (55)
2 vuotta seurusteltiin ennen yhteenmuuttamista, 11 vuotta nyt yhdessä oltu. Oli sopiva aika muuttaa, taidetaan olla loppuelämä yhdessä :)
Voisiko arvon alapeukuttaja kertoa mikä näissä vastauksissa on väärin?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko arvon alapeukuttaja kertoa mikä näissä vastauksissa on väärin?
Varmaan useampia alapeukuttajia ketjussa.
Minusta on väärin hankkiutua raskaaksi jos ei ole edes naimisiin mennyt. Väärin lasta kohtaan, väärin yleisiä moraalikäsityksiä kohtaan.
Kolmisen vuotta meni, että virallisesti muutettiin yhteen. Sitä ennen ei kyllä yötäkään vietetty erossa ja miehen tavaratkin olivat alusta asti löytyneet minun luotani. En silti uskaltanut ottaa niin isoa askelta, kun aikaisemmassa suhteessa juuri raha-asiat tekivät kaiken vaikeaksi. Yhteenmuutossa minulta putosi tukia pois 600€ ja halusin olla varma, etten joudu siitä kärsimään.
Neljä vuotta! Asiaan toki vaikuttaa se että olimme vain 16 vuotiaita. Toiset neljä vuotta asuttiin yhdessä ennen kuin mentiin naimisiin. Yhdessä ollaan edelleen!
Vuoden kohdalla mies sanoi että haluaa joskus asua kanssani ja minusta ajatus tuntui niin isolta etten saanut sanotuksi mitään. Kolme vuotta seurusteltuamme muutimme sitten yhteen, kun mies pääsi armeijasta ja minä muutin takaisin kotipaikkakunnalle. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta.
1kk kuluttua seurustelun aloittamisesta, alle vuosi niin naimisissa...
Tosin me ollaan tunnettu jo teinistä joten tiedettiin mihin ryhdyttiin. Nyt 12v naimisissa.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko arvon alapeukuttaja kertoa mikä näissä vastauksissa on väärin?
Varmaan useampia alapeukuttajia ketjussa.
Minusta on väärin hankkiutua raskaaksi jos ei ole edes naimisiin mennyt. Väärin lasta kohtaan, väärin yleisiä moraalikäsityksiä kohtaan.
En ole kommentoinut tähän ketjuun mitään, mutta pakko sanoa että mitä vittua :D Minun äitini ei ole koskaan ollut naimisissa, mutta miten sen pitäisi minuun vaikuttaa?
Reps.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko arvon alapeukuttaja kertoa mikä näissä vastauksissa on väärin?
Varmaan useampia alapeukuttajia ketjussa.
Minusta on väärin hankkiutua raskaaksi jos ei ole edes naimisiin mennyt. Väärin lasta kohtaan, väärin yleisiä moraalikäsityksiä kohtaan.
En ole kommentoinut tähän ketjuun mitään, mutta pakko sanoa että mitä vittua :D Minun äitini ei ole koskaan ollut naimisissa, mutta miten sen pitäisi minuun vaikuttaa?
Reps.
Ei munkaan äiti ja isä ole olleet koskaan naimisissa. Eikä mekään oltu kun esikoinen syntyi. Ollaankohan me nyt ihan hylkiöitä jotka on kasvatettu ja jotka kasvattavat lapsensa moraalisesti kieroon? :D
Eksän kanssa meni varmaan... Kuukausi? En muista kyllä yhtään. Kokemus oli ensimmäiseni enkä koe (edelleenkään), että ongelmat johtuivat supernopeasta muutosta tai saman katon alla olemisesta, vaan siitä että eksällä ei ollut tarpeeksi motivaatiota kodinhoitoon tai ylipäätään oikein mihinkään. Kyllä, syytän eksää, koska minulta kotityöt sujuvat luonnostaan ja minä yritin aina ehdottaa ja kysyä jne. tuloksetta.
Tätähän ei kysytty, mutta en enää pidä yksin asumisesta. Toisaalta en tiedä, viitsiikö enää ottaa riskiä nimeltä Saamaton Mies.
Meillä kesti seurustelun aloituksesta n. 1,5 v yhteenmuuttoon. Muutettiin heti mun ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kumpikin vanhempien luota yhteiseen kotiin. Tämä tapahtui melkein 22 vuotta sitten.
Eksän kanssa 3.5 vuotta, oltiin yhdessä 10 vuotta. Nyt uusi suhde ja seurusteltu 1v 4kk. Mies halusi muuttaa yhteen jo puolen vuoden kohdalla. Minä himmailen vielä. Ehkä 2v kohdalla.
Sopiva aika vaihtelee elämäntilanteen mukaan, aina yhteenmuutto ei ole samantien mahdollista tai järkevää. Jotenkin koen kuitenkin niin, että jos ei heti alusta asti HALUA elää toisen kanssa yhdessä, ei suhdetta edes kannata ajatella vakavaksi.
Me muutimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme 2kk seurustelun alusta, mutta heti ensimmäisestä illasta vietimme paria yötä lukuunottamatta kaikki yöt yhdessä jommankumman asunnossa. Yhdessä olemme olleet nyt 16 vuotta, naimisissa 11. Emme mitenkään erikseen sopineet seurustelustakaan, vaan yksinkertaisesti olemme olleet yhdessä siitä asti.
Huh huh kuinka nopeasti ihmiset muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh kuinka nopeasti ihmiset muuttaa yhteen.
Kyllä sen huomaa jos sattuu oikea ihminen kohdalle ja kaikki epäilykset väistyvät mielestä. Mies käytännössä muutti luokseni toisen tapaamisen jälkeen, virallisesti vasta noin puolen vuoden päästä. Miksi pitäisi vastentahtoisesti odotella ja maksella kahta asuntoa jos kuitenkin viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Huh huh kuinka nopeasti ihmiset muuttaa yhteen.
Samaa mieltä. Hassua. Eikö voisi ensin tutustua. Ja seurustella
Muistaakseni oltiin 3kk seurusteltu. Nyt on takana 4 vuotta ja toinen lapsi syntyi juuri.
Kolmen viikon pasta. Johtui siitä, että tavattiin mun lomamatkalla miehen kotimaassa ja rakastttiin heti. Käväisin Suomessa ja palasin takaisin auringon alle. Asun täällä nyt kolmatta vuotta, odotamme toista lasta. Hetkeäkään en ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Eksän kanssa meni varmaan... Kuukausi? En muista kyllä yhtään. Kokemus oli ensimmäiseni enkä koe (edelleenkään), että ongelmat johtuivat supernopeasta muutosta tai saman katon alla olemisesta, vaan siitä että eksällä ei ollut tarpeeksi motivaatiota kodinhoitoon tai ylipäätään oikein mihinkään. Kyllä, syytän eksää, koska minulta kotityöt sujuvat luonnostaan ja minä yritin aina ehdottaa ja kysyä jne. tuloksetta.
Tätähän ei kysytty, mutta en enää pidä yksin asumisesta. Toisaalta en tiedä, viitsiikö enää ottaa riskiä nimeltä Saamaton Mies.
Ööö... Jos olisit seurustellut ja asunut erillään, olisit nähnyt miehen kaoottisen elämän ja kasautuvat kotityöt....
Ihmeellisiä nämä miesten valittajat. Ensin ei tutustuta ja sitte valitetaan.
Ymmärtäisin, jos on vuosia ensin seurusteltu ja yhteenmuuton jälkeen nousee ongelmia, joita ei aiemmin näkynyt. Sitten on lupa valittaa.
Seurustelimme noin 5kk ennen yhteenmuuttoa. Päätös tuntui luonnolliselta ja oikealta juuri silloin, ja tuntuu edelleenkin näin muutaman vuoden yhteiselon jälkeen :)