Lue keskustelun säännöt.
Huomaan pääasiallisimman tunteeni olevan loukkaantunut
21.01.2016 |
Olen raivonnut ja huutanut läheisilleni ja ollut tosi rasittava. Ajattelin sen johtuvan siitä että olen vihainen. Nyt olenkin tajunnut, että se johtuukin siitä, että olen niin loukkaantunut. Loukkaannun hyvin pienistäkin asioista läheisimmilleni ainakin vähän. Perusoletukseni näköjään on, että minua pidetään niin paskana, että minulle halutaan pahaa. Siksi kaikki mitä minulle sanotaan voi olla potentiaalinen loukkaus.
Onko kellään muulla samanlaista? Tarkkailette vielä itseänne, että aha, tällaista, ette ole itsenne kanssa samaa mieltä, vaan toivoisitte, ettette tuntisi sitä vihaa mitä tunnette, mutta ette vain voi sille mitään?
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä oikeutat itsellesi sen että saat huutaa ja raivota läheisillesi jos loukkaannut jostain heidän sanomisistaan tai tekemisistä? Olet kai aikuinen ihminen niin etkö osaa puhua normaalista ja kertoa jos sinulle tulee paha mieli tai olet eri mieltä?
Mä näytän tunteeni vain läheisimmilleni. Menen jotenkin ihan änkäksi, jos mua loukataan (tai siis jos loukkaannun) ja henkilö ei ole kauhean läheinen. Mutta vaikka olisivat siis uudehkoja ystäviä, siis ihmisiä, joita pidän ystävinäni jne. Tai kavereina. Tuntuu, että mun arvo muille on nolla.
Sanoa asiasta ei kannata; yksi "ystävä", jolle sanoin sanoi minulle "lähe meneen". Siis miksi? Menin kaikenlisäksi tämän jälkeen sanomaan hänelle, että oli pinna kireällä (vaikka hän oikeasti loukkasi minua. Mulla oli pinnakin kireällä myös). Itse en ole sen jälkeen kantanut erityisemmin hänelle kaunaa, mutta jos hän on koittanut olla lähelläni on selkeästi jotenkin vähän jäykkä. En ymmärrä miksi. Eihän hänen tarvinnut edes myöntää mulle olleensa itse jotenkin aiheeton.
Mutta en enää jaksa panostaa häneen, koska se lähe meneen ei katoa muististani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutat itsellesi sen että saat huutaa ja raivota läheisillesi jos loukkaannut jostain heidän sanomisistaan tai tekemisistä? Olet kai aikuinen ihminen niin etkö osaa puhua normaalista ja kertoa jos sinulle tulee paha mieli tai olet eri mieltä?
En osaa! Tajusin vasta eilen, että vihan takana on loukkaantuminen. Miten olisin osannut sanoa, mitä tunnen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutat itsellesi sen että saat huutaa ja raivota läheisillesi jos loukkaannut jostain heidän sanomisistaan tai tekemisistä? Olet kai aikuinen ihminen niin etkö osaa puhua normaalista ja kertoa jos sinulle tulee paha mieli tai olet eri mieltä?
Ja millä oikeutan? Kun minulle ollaan oltu vihaisia, minulle on huudettu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö kertomaan sinua loukanneille, että mistä loukkaannuit, niin voisitte selvittää asian? Ehkä selviää ettei ihminen tarkoittanut loukata tai selviää jokin väärinymmärrys, helpotus se olisi varmaan molemmille?
Tuttu juttu. T. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö kertomaan sinua loukanneille, että mistä loukkaannuit, niin voisitte selvittää asian? Ehkä selviää ettei ihminen tarkoittanut loukata tai selviää jokin väärinymmärrys, helpotus se olisi varmaan molemmille?
No yhdelle ihmiselle pystyn, miehelleni. Mutta pahiten minua loukannut henkilö eli äitini ei ota tunteitani vastaan. Siellä on oikea järvi erilaisia ja eriasteisia syviä loukkaantumisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap taidat olla vähäsen vajaa.
Haluaisin perusteluja näkemyksellesi. Millälailla on vajaata tuntea itsensä muiden loukkaamaksi?
Ap
Suosittelen dumppaamaan ne kaikki "läheisesi". Sen jälkeen tulet huomaamaan, että tuntemuksesi eivät olleetkaan kuvitelmaa vaan täyttä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo on närkästyjä. Närkästyy kaikesta.
Todistajiakin jo ( esim luottamusmiestä ) huvittaa. Työtä pitäisi tehdä palkatta, muuten närkästyy.
Onneksi sähköpostilla voi pyytää pomolta kaiken täsmennettynä, on vähentynyt pyynnöt naamatusten ihan olemattomiin kun ei pomo vaivaudu sähköpostia kirjoittamaan. Toisalta ei pomo osaa kirjoittaakaan mitään, jossa jotain sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen dumppaamaan ne kaikki "läheisesi". Sen jälkeen tulet huomaamaan, että tuntemuksesi eivät olleetkaan kuvitelmaa vaan täyttä totta.
Oletko sinä tehnyt niin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
plkjdaslökdj kirjoitti:
Pomo on närkästyjä. Närkästyy kaikesta.
Todistajiakin jo ( esim luottamusmiestä ) huvittaa. Työtä pitäisi tehdä palkatta, muuten närkästyy.
Onneksi sähköpostilla voi pyytää pomolta kaiken täsmennettynä, on vähentynyt pyynnöt naamatusten ihan olemattomiin kun ei pomo vaivaudu sähköpostia kirjoittamaan. Toisalta ei pomo osaa kirjoittaakaan mitään, jossa jotain sisältöä.
Heh, onneks mä en ole pomo :) Olisin aivan kauhea siinä... Teoriassa tiedän, miten pitää toimia, mutta tunteet ovat täysin eri mieltä. Hankala tilanne.
Ap
Tähän ei pääse mikään rakkaus läpi :((( Eipä sillä, että sitä olisi ikkunoista ja ovista tulvimassa, mutta kuitenkin. Haluaisin tuntea rakkautta, mutta olen aivan turta senkin suhteen. En tunne sitä enää. Välillä oli aika, jolloin sen tunnistin (sitä ennenkään en varsinaisesti) mutta sen tunteen loppuessa minusta riippumattomista syistä loukkaantuminen joka kädessä oikein roihahti käsiin. Tulin tuntemaan myös vanhaa katkeruutta, vaikka en haluaisi olla katkera.
Ap
Jos ihminen olettaa kokoajan, että joku haluaa pahaa, niin veikkaisin, että oikeastaan on kyseessä hyvin heikko itsetunto. Kaikkien sanomiset korostuvat aivan yli: muiden sanomisten tarkkailu ja ylireagointi on jatkuvasti päällä, koska se on tuttu tapa reagoida ja asioista numeron tekeminen tiedostamatta vahvistaa kokoajan sitä (huonoa) käsitystä itsestäsi.
Ehkä olet alkanut vihdoin kyseenalaistaa tämän, mutta tavoista on vaikea päästä. Kun alat oikeasti tietoisesti asettaa asioita uusiin mittasuhteisiin: pakottaa itsesi ajattelemaan toisella tavalla aina kun huomaat tän reaktion, voi elämä todellakin muuttua paremmaksi.
Aina toki tulee olemaan ihmisiä jotka yksinkertaisesti ovat paskoja, mutta hyvin harvoin lopultakaan KAIKKI haluavat pahaa/loukata. Kun kasvattaa luottamusta muihin ja elämään, on kyllä paljon onnellisempi...marttyyrius vituttaa suuresti muita, mutta kaikkein pahiten siitä kärsii ihminen itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen dumppaamaan ne kaikki "läheisesi". Sen jälkeen tulet huomaamaan, että tuntemuksesi eivät olleetkaan kuvitelmaa vaan täyttä totta.
Oletko sinä tehnyt niin?
Ap
Kyllä
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen olettaa kokoajan, että joku haluaa pahaa, niin veikkaisin, että oikeastaan on kyseessä hyvin heikko itsetunto. Kaikkien sanomiset korostuvat aivan yli: muiden sanomisten tarkkailu ja ylireagointi on jatkuvasti päällä, koska se on tuttu tapa reagoida ja asioista numeron tekeminen tiedostamatta vahvistaa kokoajan sitä (huonoa) käsitystä itsestäsi.
Ehkä olet alkanut vihdoin kyseenalaistaa tämän, mutta tavoista on vaikea päästä. Kun alat oikeasti tietoisesti asettaa asioita uusiin mittasuhteisiin: pakottaa itsesi ajattelemaan toisella tavalla aina kun huomaat tän reaktion, voi elämä todellakin muuttua paremmaksi.
Aina toki tulee olemaan ihmisiä jotka yksinkertaisesti ovat paskoja, mutta hyvin harvoin lopultakaan KAIKKI haluavat pahaa/loukata. Kun kasvattaa luottamusta muihin ja elämään, on kyllä paljon onnellisempi...marttyyrius vituttaa suuresti muita, mutta kaikkein pahiten siitä kärsii ihminen itse!
No on hyvin heikko itsetunto. Se tuli esille kun se tunne että osaan rakastaa muuttui mahdottomaksi minusta riippumattomista syistä. Siis onneton rakkaus romahdutti itsetuntoni. Joudun rakentamaan sen mutta olen umpikujassa, minulla on perhe, eikä lasten perhettä soisi hajotettavan siksi, että äiti haluaa rakkautta. Mieheni rakkautta minuun en tunnista. Tai hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen, mutta se ei ole romanttista rakkautta. Jos lähden eri teille se ei tule olemaan lainkaan helppo ratkaisu. Itkettää miksi tämä on näin?
Ap
Ja loukkaannun miehellekin. Siksikö, kun en tunnista, että hänkään rakastaa minua? Loukkaannun ihan koko ajan. Et tee sitä etkä tätä oikein, vali vali vali... Kun se vaan tuntuu siltä.
Ap
Olen tuntenut pari loukkaantujaa jotka eivät ymmärtäneet toimintaansa vaikka sitä yritettiin selittää heille. Käy läheisille ja työyhteisölle raskaaksi, kun normaalin kohtelias oleminen ei riitä vaan jonkun takia täytyy olla jatkuvasti varpaillaan jotta ei räjähdä.
On tosi hienoa että tiedostat tuon, ja pystyt erottelemaan tunteitasi jopa niiden ollessa päällä. Tsemppiä ja jaksamista! Jokaisella meillä on jotain työstettävää.