Jatkaisitko suhdetta "väkisin"

Ollaan miehen kanssa oltu 10 vuotta yhdessä. Yhteinen talo, ei yhteisiä lapsia.
En rakasta miestä, pidän hänestä toisinaan. Yleensä vaan ärsyynnyn.
Miehellä on alkoholin kanssa ongelmaa.
On pettänyt, ollut väkivaltainen, rikkonut humalassa lapseni ja minun omaisuutta (kännykkä, auto...)
Nyt mies on kunnostautunut, eli pahoja kännimokia ei ole ollut pariin kuukauteen. Kaiken pitäisi siis olla paremmin. Vaan ei ole... Ahdistaa koko suhde. En vaan näe tulevaisuutta, vaikka kaikki onkin nyt näennäisesti hyvin. Historia painaa.

Emme osaa keskustella asioista. Meillä ei ole muuta yhteistä, kuin asuntolaina. Mitään emme osaa tehdä kahdestaan. Esimerkiksi ravintolaan syömään meno on lähinnä vaivaannuttavaa, kun ei mitään molempia kiinnostavia puheen aiheita ole. Kaikki keskustelu on väkinäistä.

Onko mitään järkeä jatkaa väen vängällä? Tiedän, että nyt akuutti kriisivaihe takana ja jos sinnitellään, niin ehkä ne ilon tunteetkin taas jostain tulisi. Sama kaava toistaa itseään vuosi vuoden perään :(