Minä hölmö kerroin hoitajalle yksityisiä asioitani

Sääntö numero yksi. Neuvolassa, lääkärillä, sairaanhoitajalla, päiväkodilla jne. kerrotaan vain pakolliset ja ne asiat jotka halutaan kirjoihin ja kansiin.

Arkaluontoiset sairausasiat voi hoitaa yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän keskustelu on luottamuksellinen vaikka se tietoihisi kirjataankin. Sinähän pääätät aivan itse ketkä tietojasi saavat lukea. Ei me hoitajat olla mitään "ystäviä" joille voi purkaa sydäntään ei-ammatillisessa mielessä, vaan meidän tulee huomioida ja kunnioittaa sinua nimenomaan potilaana. 

Minusta potilaalle pitäisi selkeästi kertoa, että aivan kaikki, itse sairauden hoitoonkin liittymättömät asiat kirjataan ylös kaikkien tuhansien Kanta-käyttäjien luettavaksi ajasta ikuisuuteen.

Itse olen tehnyt kiellot, ettei mitään tietojani saa antaa muihin yksiköihin, EI MITÄÄN, jottei voida syyttää epäselvyyksiä. Vien itse tiedot paperilla. Silti aina epikriiseistä näkee, että tietoja on luettu!

Käytännössä potilas ei voi edes valittaa näistä, ettei saa hankalan mainetta, mikä vaikuttaa hoitoon. Mielestäni kaikille potilaille pitäisi lähettää joka vuosi automaattisesti lista henkilöistä, jotka ovat käyneet Kannassa katsomassa tietoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millaisia ne tiedot on? Ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos olet ollut kovin ahdistunut tai peloissasi tai sinulla on elämässä kriisi ja stressiä, voi olla että ne on tärkeitä kirjata, jotta saat myöhemmin helpommin niihin apua jos tarvitset. Jos sinulla on esimerkiksi masennusta ja unettomuutta tms. saat niihin nopeammin apua sitten, kun joskus hakeudut lääkäriin juuri näiden asioiden vuoksi.

Yhdellä sukulaistytöllä oli hankala elämäntilanne tuossa 10-11 vuotta sitten jolloin hän väsähti totaalisesti ja sai diagnoosin keskivaikea masennus. Hän sai siihen lääkityksen, kävi jonkun aikaa psykoterapiassa ja parantui masennuksestaan. Elämänsä on nykyään ihan mallillaan, opiskelut rullaa etc. Mutta nykyään kun hän käy terveyskeskuksessa, tuo vanha masennusdiagnoosi vedetään esiin joka käänteessä vaikka sillä ei ole käsiteltävän asian kanssa mitään tekemistä. Lääkäri palaa siihen koko ajan ja about minkä tahansa vaivan kanssa hän menee terveyskeskukseen, lääkäri ottaa sen ensimmäisenä esille, etteikö kyse olisi vaan taas masennuksesta. Esim. hänellä oli rankan opiskeluputken takia stressiä ja unettomuutta ja hän meni terveyskeskukseen. Siellä taas lääkäri heitti, että kyse on varmaan siitä masennuksesta ja määräsi hänelle siihen lääkkeet! Tyttö kertoi, että hän koitti tolkuttaa, että hänellä ei ole masentunut olo vaan stressiä ja unettomuutta, mutta lääkäri kieltäytyi kuuntelemasta. "Paras" oli kuitenkin se visiitti terveyskeskukseen jolloin tytöllä oli paha flunssa, poskiontelontulehdus ja hän oli väsynyt. Lääkärin veti siinäkin kohtaa masennuksen esiin koska tyttö oli niin väsynyt. (Flunssa veti väsyneeksi mutta poskiontelontulehdus teki niin kipeää ettei hän ollut nukkunut kunnolla lääkärikäyntiä edeltävänä yönä).

Tyttö on harmitellut, että miksi aikoinaan meni tuon oikean masennusasiansa kanssa terveyskeskukseen koska se kostautuu nykyään koko ajan. 

Tämä tässä! ^^ Pitää niin paikkansa. Mt-leima kun on papereissa, sillä pyritään perustelemaan kaikki mahdolliset vaivat. Selittää mm. miksi skitsofreniaa sairastavat kuolevat 15-10 vuotta "normaaleja" aikaisemmin.

Jos kertomasi asiat ovat epäolennaisia hoido ja jatkohoidon suhteen, niitä ei pitäisi kirjata potilaan papereihin. Psykiatrian puolella kirjataan aika laajasti potilaan elämäntilanteeseen vaikuttavista asioista. Vertaa vaikka kirurgin vastaaviin merkintöihin.

Pahinta tässä on se, että kaikki kirjatut asiat eivät edes pidä paikkaansa, vaan on heitetty ikään kuin läppänä sinänsä mukavan juttutuokion aikana. Ei todellakaan käynyt edes pienessä sievässä mielessä, että hoitaja ne myöhemmin tietoihin kirjaisi. Ihmettelen miten jollain voi olla edes niin hyvä muisti, jos ei kerran nauhuria käyttänyt. Keskustelu oli mielestäni suhteellisen pitkä. Miten hän osasikin poimia juuri nuo epäolennaisuudet.

Yritän sairaanhoitajana kuvitella, millaisista salaisuuksista ap:n kohdalla on mahtanut olla kyse, kun niin kovin harmittaa ja loukkaa että ne on kirjattu ylös. Jos ap:n kertomalla on ollut hoidon kannalta merkitystä, luonnollisesti asia kirjataan ylös. Se voi auttaa ja selkiyttää potilaan hoitoa. Sen sijaan asiat jotka eivät liity millään lailla potilaan terveyteen tai selviytymiseen, eivät kuulu kirjattaviin tietoihin. Hoitaja keskustelee asiakkaan kanssa ennenkaikkea terveydenhuollon ammattilaisena, ei ystävättärenä.

Esimerkkinä vaikka sellainen, että ollaan ihmetelty potilaan huonoa hoitomotivaatiota 1. tyypin diabeteksen hoidossa. Hän joutuu toistuvasti päivystykseen liian matalien tai korkeiden sokerien takia, tai liitännäisoireet pahenevat jatkuvasti. Hän vähättelee tilannetta eikä myönnä että missään olisi mitään ongelmaa. Sitten hän kertoo hoitajalle sopivan hetken koittaessa, että kokee kotona todella pahaa henkistä väkivaltaa puolison taholta. Ja että työtkin loppuivat ja nyt pitää pärjätä työttömyyskorvauksilla. Toisaalta hyvä että on vapaata, koska vanha sairas äiti kaipaa nyt niin paljon apua, että pärjää kotona eikä joudu palvelutaloon.

Edellämainitut asiat ovat todella tärkeää tietoa hoitohenkilökunnalle. Poikkeuksellisen kuormittavassa elämäntilanteessa monelta loppuu voimat hoitaa itseään. Silloin saattaa tarvita jotain apua. Psykologin apua, tai vaikka sosiaalityöntekijää.

En vaan kertakaikkiaan näe tilannetta, jossa asiakkaan "henkilökohtaiset salaisuudet" kiinnostaisivat siinä määrin että niistä juoruttaisiin. Siis vieraan ihmisen asiat. Niin monella on olosuhteiden pakosta asiat välillä ihan pielessä. Ehkä jossain hyvin pienellä paikkakunnalla missä kaikki tuntevat toisensa, joku voi kokea ahdistusta ja epäilystä että kohta kaikki tutut tietää perheen ongelmista, kun puoli kylää toimii hoitajina kylän terveyskeskuksessa. Heidänkin kohdallaan toki pätee vaitiolovelvollisuus. Keskenään voivat joo juoruta siellä, mutta kanslian seinien ulkopuolelle asiat ei saa mennä.

Muuten en kyllä tajua. Ketä kiinnostaa?! Omissakin asioissa on enemmän kuin kylliksi hoidettava ja mietittävää.

Tuttuni kertoi lääkärille siinä ohessa miehensä ja itsensä välisestä suhteesta jotain noloa. Se päätyi potilasasiakirjoihin joista se kaikki teksti päätyi sairaalaan, johon tuo lääkäri lähetti tuttuni leikkaukseen vaivastaan.

Tuttuni järkyttyi ja teki kantelun ja poistamispyynnön. Tuo juttu ei liittynyt vaivaansa mitenkään.

Varokaa, mitä "luottamuksellisesti" lääkäreille puhutte.

Olen itse vastaavissa tilanteissa pitänyt tiedon keskustelun sisällöstä vain itselläni. Jos tällaisessa luottamuksellisessa keskustelussa on ollut jotain hoidon kannalta tärkeää tietoa, olen kysynyt potilaalta luvan sen kirjaamiseen. Perustelujen jälkeen en ole vielä tähän mennessä keneltäkään saanut kieltävää vastausta. Ymmärrän kyllä sen, että hoitajan kanssa keskustellessa voi tulla tilanteita, joissa aina ei ole molemmille selvää, puhutaanko täysin luottamuksellisesti kahden kesken vai kirjataanko asioita potilasmerkintöihin. Tähän pitäisi varmasti kiinnittää enemmän huomiota. Yleensä voi kuitenkin olettaa, että ellei erikseen mainitse haluavansa puhua täysin luottamuksellisesti, voi keskustelussa esiin tulleita pääasioita kirjata järjestelmään ylös.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kanssa asioidessa tenttaavat ihan kaiken, minun, isänsä ja muun suvun asiat. Nämä kirjataan huolimattomasti ja kerrotaan sitten neuvolan lautta päiväkotiin, jossa on paljon henkilökuntaa. "Vaitiolovelvollisuus" ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö näitä minun (ei edes lapsen) asioita siellä puhuttaisi ja selän takana kun on niin helppoa ja mukavaa juoruta. Ikävintä, että juoruilevat lasten kuullen, samoin tulevat urkkimaan yksityisasioita eteisessä, vaikka paikalla on sekä lapsia että muita vanhempia. Suuttuivat kun kielsin neuvolaa kertomasta yhtään mitään. 

Ihmettelen että miten koulussa, saako lapsen yksityisasioita ja perheen yksityisasioita juoruta koko henkilökunnalle? 

Neuvolasta ei todellakana kerrota mitään päiväkotiin ilman vanhempien suostumusta (allekirjoitus). Ainoastaan jos on kyseessä lapsen etu (esim. epäillään vanhempien alkoholismia/huumeidenkäyttöä, väkivaltaa), voidaan konsultoida päiväkotia ovatko he huomanneet mitään vastaavaa. Muissa tapauksissa tieto ei tosiaan kulje ilman huoltajien lupaa. 

Jos toisin on käynyt, ovat neuvolan työnekijät tehneet virkavirheen ja olisin sinuna yhteyttä neuvolaan.

T: Lto

Sen mitä tästä opin on se etten enää lähde sen mukavan hoitajan kanssa juttuun. Mielellään asioin hoitajan kanssa, joka keskittyy vain ja ainoastaan hoidon kannalta tärkeisiin asioihin. Kaikista mieluiten valitsen vaikka robotin tai kirjaan tiedot itse. Ehkä jonain päivänä..

Kannattaa valita tarkasti ne rupattelukaverit.

Vierailija kirjoitti:

Yritän sairaanhoitajana kuvitella, millaisista salaisuuksista ap:n kohdalla on mahtanut olla kyse, kun niin kovin harmittaa ja loukkaa että ne on kirjattu ylös. Jos ap:n kertomalla on ollut hoidon kannalta merkitystä, luonnollisesti asia kirjataan ylös. Se voi auttaa ja selkiyttää potilaan hoitoa. Sen sijaan asiat jotka eivät liity millään lailla potilaan terveyteen tai selviytymiseen, eivät kuulu kirjattaviin tietoihin. Hoitaja keskustelee asiakkaan kanssa ennenkaikkea terveydenhuollon ammattilaisena, ei ystävättärenä.

Esimerkkinä vaikka sellainen, että ollaan ihmetelty potilaan huonoa hoitomotivaatiota 1. tyypin diabeteksen hoidossa. Hän joutuu toistuvasti päivystykseen liian matalien tai korkeiden sokerien takia, tai liitännäisoireet pahenevat jatkuvasti. Hän vähättelee tilannetta eikä myönnä että missään olisi mitään ongelmaa. Sitten hän kertoo hoitajalle sopivan hetken koittaessa, että kokee kotona todella pahaa henkistä väkivaltaa puolison taholta. Ja että työtkin loppuivat ja nyt pitää pärjätä työttömyyskorvauksilla. Toisaalta hyvä että on vapaata, koska vanha sairas äiti kaipaa nyt niin paljon apua, että pärjää kotona eikä joudu palvelutaloon.

Edellämainitut asiat ovat todella tärkeää tietoa hoitohenkilökunnalle. Poikkeuksellisen kuormittavassa elämäntilanteessa monelta loppuu voimat hoitaa itseään. Silloin saattaa tarvita jotain apua. Psykologin apua, tai vaikka sosiaalityöntekijää.

En vaan kertakaikkiaan näe tilannetta, jossa asiakkaan "henkilökohtaiset salaisuudet" kiinnostaisivat siinä määrin että niistä juoruttaisiin. Siis vieraan ihmisen asiat. Niin monella on olosuhteiden pakosta asiat välillä ihan pielessä. Ehkä jossain hyvin pienellä paikkakunnalla missä kaikki tuntevat toisensa, joku voi kokea ahdistusta ja epäilystä että kohta kaikki tutut tietää perheen ongelmista, kun puoli kylää toimii hoitajina kylän terveyskeskuksessa. Heidänkin kohdallaan toki pätee vaitiolovelvollisuus. Keskenään voivat joo juoruta siellä, mutta kanslian seinien ulkopuolelle asiat ei saa mennä.

Muuten en kyllä tajua. Ketä kiinnostaa?! Omissakin asioissa on enemmän kuin kylliksi hoidettava ja mietittävää.

Kunpa vain muutkin sairaanhoitajat yms. ajattelisivat näin...

Kyllä on ihmisillä vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kanssa asioidessa tenttaavat ihan kaiken, minun, isänsä ja muun suvun asiat. Nämä kirjataan huolimattomasti ja kerrotaan sitten neuvolan lautta päiväkotiin, jossa on paljon henkilökuntaa. "Vaitiolovelvollisuus" ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö näitä minun (ei edes lapsen) asioita siellä puhuttaisi ja selän takana kun on niin helppoa ja mukavaa juoruta. Ikävintä, että juoruilevat lasten kuullen, samoin tulevat urkkimaan yksityisasioita eteisessä, vaikka paikalla on sekä lapsia että muita vanhempia. Suuttuivat kun kielsin neuvolaa kertomasta yhtään mitään. 

Ihmettelen että miten koulussa, saako lapsen yksityisasioita ja perheen yksityisasioita juoruta koko henkilökunnalle? 

Neuvolasta ei todellakana kerrota mitään päiväkotiin ilman vanhempien suostumusta (allekirjoitus). Ainoastaan jos on kyseessä lapsen etu (esim. epäillään vanhempien alkoholismia/huumeidenkäyttöä, väkivaltaa), voidaan konsultoida päiväkotia ovatko he huomanneet mitään vastaavaa. Muissa tapauksissa tieto ei tosiaan kulje ilman huoltajien lupaa. 

Jos toisin on käynyt, ovat neuvolan työnekijät tehneet virkavirheen ja olisin sinuna yhteyttä neuvolaan.

T: Lto

Kuulepas hyvä Lto, opetelepas ensin kollegiaalisuutta toista ammattiryhmää eli neuvolaterveydenhoitajia kohtaan.

Ne "koko suvun asiat", joihin ap. todennäköisesti viittaa, ovat niinkin tärkeitä kuin erittäin periytyvät oppimis- ja keskittymisvaikeudet, mahdolliset riskitekijät raskausaikana (päihteet esim.), ongelmat synnytyksessä jne. Vaikka ihqu-äippä kuinka uskoisi, että ongelmien peittelyllä Nico-Petteristä tulee suvun eka ihan peruskoulun läpäissyt, niin jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla ammentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millaisia ne tiedot on? Ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos olet ollut kovin ahdistunut tai peloissasi tai sinulla on elämässä kriisi ja stressiä, voi olla että ne on tärkeitä kirjata, jotta saat myöhemmin helpommin niihin apua jos tarvitset. Jos sinulla on esimerkiksi masennusta ja unettomuutta tms. saat niihin nopeammin apua sitten, kun joskus hakeudut lääkäriin juuri näiden asioiden vuoksi.

 

Yhdellä sukulaistytöllä oli hankala elämäntilanne tuossa 10-11 vuotta sitten jolloin hän väsähti totaalisesti ja sai diagnoosin keskivaikea masennus. Hän sai siihen lääkityksen, kävi jonkun aikaa psykoterapiassa ja parantui masennuksestaan. Elämänsä on nykyään ihan mallillaan, opiskelut rullaa etc. Mutta nykyään kun hän käy terveyskeskuksessa, tuo vanha masennusdiagnoosi vedetään esiin joka käänteessä vaikka sillä ei ole käsiteltävän asian k

Voiko näistä tehdä jokin valitus, kun tämä on todellisuudessa törkeää syrjintää! En ihmettele, jos tuollaisesta käytöksestä masentuisikin. Kyllä voi kyseenalaistaa lääkärin ammattitaitoa, kun kuvittelee kaiken oireilun olevan masennuksesta johtuvaa. 

Minäkin kerroin omia asioitani, kerroin myös kuinka erinomainen nainen hän on. Karkasi lopulta jonkun toisen miehen matkaan, oli kai ollut toinen jo pidempään. Välissä oli pari muun alan naista, mutta nyt taas hoitsu kiikarissa.

Juu. Monen muunkin tekstit ja puheet on kirjattu. Ja arvioitu ja annettu aina uudet loppulauselmat. Eikö tämä ole hullua ja tarpeetonta? Turhaa byrokratiaa myös niille joiden pitäisi joko kirjoittaa resepti tai tehdä pientoimenpide.

Miksi sen sairaanhoitajan aikaa sitten tuhlataan johonkin ns. Luottamukselliseen keskusteluun jolla ei ole mitään merkitystä hoidon kannalta. Se ei ens kuussa muista 200 potilaan jälkeen koko juttua.

Oishan se mahdollista että mullakin ois villin nuoruuden jäljiltä vaikka ja mitä. Tuurista ei tullut. Niin se tämä hiki ihottuma rinnoissa ei johdu nuoruuden seksihurjasteluista. Niin mutta kun minulla oli 20 vuotta sitten keskivaikea masennus..... ei saa kirjata muuten. Eikä tilata papereita. Nyt ei masenna, mut ukkoa masentaa.

Ja kyse oli ihottumasta. Okay ihan totta omalla kohdallani, mutta hoidan tossa terveyden huollossa sitä vaivaa millä mennään. Yks haisee mitä sinne kirjataan. Jos joku niistä akuutissa sanoo kerron asian olleen ajankohtainen 15 vuotta sitten.

Saikku kiitos selkä paska. Ai saatto murtua 25 vuotta sitten.

Älkää kertoko liian henkilökohtaisia asioita, suojelkaa itseänne ja läheisiänne viranomaisilta. Heidät on aivopesty palvelemaan koneistoa.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä ne kirjataan. Se pitäisi kaikkien muistaa. Nyt ne on omakannassa kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden luettavana.

No ei ole kaikkien luettavana. Ainoastaan ne henkilöt jotka osallistuvat hoitoon, saavat lukea potilastiedot. Psykiatrian tekstit ei edes näy kaikille.