Minä hölmö kerroin hoitajalle yksityisiä asioitani

Lastenhoitajalle? Sairaanhoitajalle?

^ Sairaanhoitajalle

Juu kaikki kirjataan. Ja varsinkin päivähoidossa yksityinen keskustelu = ekalla kerralla keskustelet hoitajan kanssa kahden, ja hoitaja jatkaa sitten tätä keskustelua seuraavat kaksi viikkoa muiden hoitajien, laikkareiden ja  talonmiehen kanssa. Lopulta kaikki vaan tietää. Ja jää tuijottelemaan sua säälivän näköisesti pää kallellaan, kunnes, kun sitä on jo aivan huolissaan siitä että mikä niitä kaikkia oikein vaivaa, onko niillä jotain mt-puolen ongelmia, reipas tet-harjoittelija kertoo sulle kaiken mitä susta kahvitunnilla puhutaan. Se on hauska hetki se. 

Kyllähän keskustelu on luottamuksellinen vaikka se tietoihisi kirjataankin. Sinähän pääätät aivan itse ketkä tietojasi saavat lukea. Ei me hoitajat olla mitään "ystäviä" joille voi purkaa sydäntään ei-ammatillisessa mielessä, vaan meidän tulee huomioida ja kunnioittaa sinua nimenomaan potilaana. 

Joo kyllä ne kirjataan. Se pitäisi kaikkien muistaa. Nyt ne on omakannassa kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden luettavana.

Heh.. mä valehtelen aina. Siis AINA. 

Kun pidät mielessäsi että ne on sun vihollisia nro1.

^ Niin, minä olin hölmö, koska kuvittelin rupattelun olleen luottamuksellinen.

Vierailija kirjoitti:

^ Niin, minä olin hölmö, koska kuvittelin rupattelun olleen luottamuksellinen.

No mutta oliko ne asiat joista puhuit nyt niin kovin salaisia, että tuosta kannattaa murehtia? Kuten nro4 kirjoitti: "Kyllähän keskustelu on luottamuksellinen vaikka se tietoihisi kirjataankin. Sinähän pääätät aivan itse ketkä tietojasi saavat lukea."

Hoitaja oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Avauduin elämästäni ja kuvittelin keskustelun jäävän meidän kahden väliseksi. Tietojen kirjaus tuli täysin yllätyksenä, koska hän ei tehnyt muistiinpanoja. Liekö ollut nauhuri jossain.

Ei minulta kysytty ketkä saavat lukea tieojani. Jos olisi kysytty, olisin sanonut: Minä itse ja omalääkärini.

Minulle on käynyt samoin, ja sanoin vielä erikseen "älä sitten kirjoita tätä mihinkään", koska kyse ei ollut edes minun yksityisasiastani, vaan toisen ihmisen. Olipa terveydenhoitaja (tjsp.) sitten kirjoittanut senkin tietoihini. Nykyään kerron hoitohenkilökunnalle niin vähän kuin mahdollista ja valehtelen tarvittaessa.

No millaisia ne tiedot on? Ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos olet ollut kovin ahdistunut tai peloissasi tai sinulla on elämässä kriisi ja stressiä, voi olla että ne on tärkeitä kirjata, jotta saat myöhemmin helpommin niihin apua jos tarvitset. Jos sinulla on esimerkiksi masennusta ja unettomuutta tms. saat niihin nopeammin apua sitten, kun joskus hakeudut lääkäriin juuri näiden asioiden vuoksi. Lääkäri näkee että asiat on kirjattu jo aiemmin,  hankaluudet on pitkäaikaisia ja että näihin on jo korkea aika puuttua, eikä vain katsella miten asiat etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Niin, minä olin hölmö, koska kuvittelin rupattelun olleen luottamuksellinen.

No mutta oliko ne asiat joista puhuit nyt niin kovin salaisia, että tuosta kannattaa murehtia? Kuten nro4 kirjoitti: "Kyllähän keskustelu on luottamuksellinen vaikka se tietoihisi kirjataankin. Sinähän pääätät aivan itse ketkä tietojasi saavat lukea."

Sen verran salaisia ja yksityisiä etten todellakaan tarkoittanut niitä yleiseen jakeluun saati tietoihini kirjattavan. Miten voin rajoittaa esimerkiksi toista hoitajaa tai lääkäriä tietojani näkemästä? Ja entä jos ja kun joku rikollinen keksii keinon päästä väärinkäyttämään järjestelmää!

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Avauduin elämästäni ja kuvittelin keskustelun jäävän meidän kahden väliseksi. Tietojen kirjaus tuli täysin yllätyksenä, koska hän ei tehnyt muistiinpanoja. Liekö ollut nauhuri jossain.

Nauhurista pitäisi aina ilmoittaa.

Paras tapa välttyä 100%:sesti terveydenhuollon kirjauksilta on olla käymättä tk:ssa tms ollenkaan, koskaan. Kannattanee lukea lääkäriksi ja hoitaa itse itsensä.

Syyllistät siis hoitohenkilökuntaa, vaikka itse mokasit?

Vierailija kirjoitti:

No millaisia ne tiedot on? Ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos olet ollut kovin ahdistunut tai peloissasi tai sinulla on elämässä kriisi ja stressiä, voi olla että ne on tärkeitä kirjata, jotta saat myöhemmin helpommin niihin apua jos tarvitset. Jos sinulla on esimerkiksi masennusta ja unettomuutta tms. saat niihin nopeammin apua sitten, kun joskus hakeudut lääkäriin juuri näiden asioiden vuoksi.

Yhdellä sukulaistytöllä oli hankala elämäntilanne tuossa 10-11 vuotta sitten jolloin hän väsähti totaalisesti ja sai diagnoosin keskivaikea masennus. Hän sai siihen lääkityksen, kävi jonkun aikaa psykoterapiassa ja parantui masennuksestaan. Elämänsä on nykyään ihan mallillaan, opiskelut rullaa etc. Mutta nykyään kun hän käy terveyskeskuksessa, tuo vanha masennusdiagnoosi vedetään esiin joka käänteessä vaikka sillä ei ole käsiteltävän asian kanssa mitään tekemistä. Lääkäri palaa siihen koko ajan ja about minkä tahansa vaivan kanssa hän menee terveyskeskukseen, lääkäri ottaa sen ensimmäisenä esille, etteikö kyse olisi vaan taas masennuksesta. Esim. hänellä oli rankan opiskeluputken takia stressiä ja unettomuutta ja hän meni terveyskeskukseen. Siellä taas lääkäri heitti, että kyse on varmaan siitä masennuksesta ja määräsi hänelle siihen lääkkeet! Tyttö kertoi, että hän koitti tolkuttaa, että hänellä ei ole masentunut olo vaan stressiä ja unettomuutta, mutta lääkäri kieltäytyi kuuntelemasta. "Paras" oli kuitenkin se visiitti terveyskeskukseen jolloin tytöllä oli paha flunssa, poskiontelontulehdus ja hän oli väsynyt. Lääkärin veti siinäkin kohtaa masennuksen esiin koska tyttö oli niin väsynyt. (Flunssa veti väsyneeksi mutta poskiontelontulehdus teki niin kipeää ettei hän ollut nukkunut kunnolla lääkärikäyntiä edeltävänä yönä).

Tyttö on harmitellut, että miksi aikoinaan meni tuon oikean masennusasiansa kanssa terveyskeskukseen koska se kostautuu nykyään koko ajan. 

Lapsen kanssa asioidessa tenttaavat ihan kaiken, minun, isänsä ja muun suvun asiat. Nämä kirjataan huolimattomasti ja kerrotaan sitten neuvolan lautta päiväkotiin, jossa on paljon henkilökuntaa. "Vaitiolovelvollisuus" ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö näitä minun (ei edes lapsen) asioita siellä puhuttaisi ja selän takana kun on niin helppoa ja mukavaa juoruta. Ikävintä, että juoruilevat lasten kuullen, samoin tulevat urkkimaan yksityisasioita eteisessä, vaikka paikalla on sekä lapsia että muita vanhempia. Suuttuivat kun kielsin neuvolaa kertomasta yhtään mitään. 

Ihmettelen että miten koulussa, saako lapsen yksityisasioita ja perheen yksityisasioita juoruta koko henkilökunnalle? 

Koskaan ei kannata luottaa vaitiolo velvollisuuteen. Ihmisillä on paha tapa juoruilla varsinkin humalassa. Älkää ikinä kertoko itsestänne enempää kuin mitä asian takia tarvii.

Meni luottamus hoitajiin. Tiedot eivät olleet sellaisia, joilla olisi oleellista vaikutusta sairauksien hoitoon. Ja kyllä syyllistän sekä hoitajaa että järjestelmää. Mun mielestä on tärkeää saada keskustella luottamuksellisesti ilman pelkoa siitä, että asiat kuulutetaan koko maailmalle.