Lapsi ei halua kuulua kirkkoon

Suosittelen Prometheus-leiriä aikuistumisriitiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat vanhemmat pysyvät kirkon jäseninä, voi lapsi vasta 18-v päättää eroamisestaan kirkosta.

Näin on nykyisen lain mukaan, mutta se on todella väärin.

Laki sallii höpönlöpön indoktrinoinnin jatkua vaikka käytännössä sitä voisi verrata lapsensa pahoinpitelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut ajattelevasta ja fiksusta lapsesta.

No tähän sanon kiitos.

Lapseni on tosiaan fiksu ja hirveän ajattelevainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olisiko sinusta oikein että lapsellesi opetettaisiin evoluutioteorian sijaan luomisoppia? Ihan vaan varalta, jos Jumala onkin olemassa?

Ei olisi. Ap

No, mutta sen tällä typerällä keskustelupalstalla ainakin oppii että sanot mitä tahansa mistä tahansa aiheesta niin lopputulos on sama. Aloittaja on aina väärässä vaikka vaan kysyy jotain ilman jyrkkää kantaa tai mielipidettä!

Mutta kiitos vastauksista kaikille, oma rajani kulkee tuossa että nimitellään lapsen pahoinpitelijäksi siitä syystä että en ole antanut lapselle lupaa erota kirkosta JUST NYT HETI.

Jumalan ja ET:n siunausta vaan kaikille...toivottelee ap.

Lapsesi on todella pieni vielä? Mitä muuta aikuisille kuuluvaa asiaa antaisit hänen päättää?

Kysyi opettajalta pääseekö lapsi kokeilemaan et-opetusta. Jutelkaa myös lapsen kanssa ihan avoimesti uskosta ja mitä eri vaihtoehdot käytännössä merkitsee. Kyllä minusta lapsen voi erottaa kirkosta jos hänellä on selkeä näkemys ja mielipide miksi ei usko ja jos hän tulee katumapäälle niin rippikoulukin on vasta edessä! Hän voi mennä aikuisena kirkossa naimisiin, käydä kirkossa kuuntlemeassa joululauluja ja kastaa lapsensa jos niin haluaa. Eli kirkkoon voi liittyä takaisin jos niin päättää. Lapselle voi sanoa myös että keskustellaan keväällä uudestaan ja jos mieli on edelleen eroamisen kannalta niin sitten vasta toimenpiteisiin. Kaikkea hyvää keskusteluihinne uskon asioista!

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on todella pieni vielä? Mitä muuta aikuisille kuuluvaa asiaa antaisit hänen päättää?

Mitenhän se on aikuiselle kuuluva asia? Kirkkoonhan voi aina liittyä takas, mikään ei estä.

Eipä siitä kovin montaa vuotta ole, kun äitini ei antanut mun 16-vuotiaana erota kirkosta. Isä ei kirkkoon kuulu ja äitikään ei edes usko. En tiiä miten se tilanne mulla tossa kahessa vuodessa ois hirveesti muuttunut. Oli lappukin tulostettuna, mutta ei siihen millään voinut nimeä laittaa, en jaksanut vääntää ja ootin sen pari vuotta.

Tuntuisi jotenkin hölmöltä erottaa lapsi kirkosta kun itse ollaan sen jäseniä. Ikään kuin ohjaisi lapsen helvettiin johtavalle polulle.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi jotenkin hölmöltä erottaa lapsi kirkosta kun itse ollaan sen jäseniä. Ikään kuin ohjaisi lapsen helvettiin johtavalle polulle.

Hölmöä on uskoa kummituksiin ja muuhun sen sellaisiin... kuten nyt vaikkapa jumaliin.

Keskiajalla ihan ok muttei enää.

Lain mukaan "Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu."

Eli jos perustaisitte uuden uskonnollisen yhdyskunnan ja liittäisitte lapsenne siihen, saisitte tämän uskonnon mukaista opetusta. Tosin tämä taitaisi edellyttää, että kunnasta löytyisi vähintään kolme tähän uskontokuntaan kuuluvaa oppilasta. Voisitte päättää, että uskontokunnassa vaikka palvotaan pyhää saunatonttua. Vihkisitte paikallisen elämänkatsomustiedon opettajan pyhän saunatontun ylipapittareksi, ja hän opettaisi lapsille näiden uskontoa - joka voisi sisällöltään olla tasan sama kuin elämänkatsomustiedon oppimäärä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä pitäisi tehdä kun 9-vuotias ei halua käydä uskonnontunneilla?

Pelkää aihetta (siis juttuja Jeesuksesta) ja parhaat kaverit käy et-tunneilla.

Olemme ns. "perussuomalainen" perhe, lapset on kastettu ja käydään kirkossa kun on kutsuttu juhliin yms.

Itse haluaisin kuulua kirkkoon ihan perinteen vuoksi. Mutta voinko "pakottaa" lapseni kuulumaan kirkkoon? Haluan että hän on onnellinen, mutta en halua hänen oppivan siihen että saa asioita periksi vain siksi "kun kaveritkin". Tässä tosin on muitakin syitä, kuten se että pitää näitä uskonnon juttuja kauhistuttavina.

Mitä niillä et-tunneilla tehdään?

Minusta tuossa asiassa pitäisi kunnioittaa lapsen omaa toivetta, jossei hän halua uskontoa itselleen tuputettavan. Ennemmin pitäisi olla niin, että ihminen voi täysi-ikäisenä liittyä itse kirkkoon, jos haluaa. Uskontojen pakkotuputus lapsille on mielestäni jotenkin epätervettä touhua.

Elämänkatsomustiedossa käsitellään myös kristinusko ja muut uskonnot ihan asiallisesti, mitä kaikkea niihin liittyy. Tutustutetaan lapsi laajasti erilaisiin maailmankatsomuksiin ja opetetaan ajattelemaan omilla aivoilla. Paljon hyödyllisempää kuin satujen pakkopänttääminen.

Maailma olisi muutenkin parmepi paikka ilman uskontoja, niiden nimissä harjoitettua syrjintää, vainoja, sotia ja terrorismia.

Alaikäiset lapset tekevät tasan sen mitä vanhemmat haluavat.

Ihmiset, jos te kastatte ne muksunne kirkkoon, eläkää sen asian mukana. Yhdeksän vuotias ei ole vielä valmis päättämään, mitä haluaa. 

Meillä ovat ET tunneilla. Koska evlut yms on soopaa, kerromme itse laajemmin reissuilla ja kotona. Ja se on nähty hissan tunneilla. Opettajat laittaneet vuolaasti palautetta asiasta.

Ateistit täällä lässyttää idioottimaisuuksiaan. Ei kannata kuunnella näitä tyhjäpäitä.

Mitenkähän kävisi jos ateistiperheen lapsi haluaisi siirtyä et:stä uskontoon??

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kävisi jos ateistiperheen lapsi haluaisi siirtyä et:stä uskontoon??

No sitten se lapsi sinne uskontotunnille pääsisi.

Minusta uskominen on sellainen asia, josta vanhemmat eivät voi päättää (mahdotonta se n kenenkään ajatuksia hallita, vaikka välillä mieli tekisi)

Siksi olisi parempi, jos olisi kaikille yhteinen opetus, yhteiskuntaoppiin sn voisi aivan hyvin lisätä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kävisi jos ateistiperheen lapsi haluaisi siirtyä et:stä uskontoon??

Jos minun 10 v. lapseni haluaisi siirtyä uskonnon tunneille, siinä olisi mainio mahdollisuus keskustella uskonnosta, arvoista ja tarkastella omaakin vakaumusta. Ja jos keskustelujen jälkeen tuntuu siltä, että lapsi on ihan aidosti kiinnostunut kristinuskosta, antaisin hänen vaihtaa uskonnonopetukseen. Samaa suosittelen aplle. 

Ap älä kuvittele, että täällä aina tyrmätään. Sinun perustelut vaan on niin tapauskovaisten peruskauraa, että niihin on vaikea tarttua luovasti. Kysy ensin itseltäsi, miksi haluat lapsen kuuluvan kirkkoon. Siis ihan oikesti, koska perinteet ei riitä vastaukseksi. Miksi juuri tämä perinne on niin tärkeä? Käy sitten keskustelu lapsesi kanssa avoimin mielin. Kysy ja kuuntele. 

Lapsesta voi olla todella ahdistavaa olla uskonnontunnilla, jos hän ei usko. Se on kuin valehtelua. 

Meillä oli sama vaihe kolmannella luokalla. Lapsen bestis on ET:ssa ja lapsikin halusi vaihtaa. Mutta koska kuulumme ev.lut. seurakuntaan ei uskontotuntia voi vaihtaa ET:oon!!! Siis vaatisi, että koko perhe eroaa kirkosta. Ymmärrän kyllä, koska muuten koko ajan joku haluaisi vaihtaa tuntia esim. opettajan mukaan. 

Tilanne meni meillä ohi, kun selitin asian lapselle ja perustelin miksi kuulumme kirkkoon. Lisäksi uudet aiheet (hyvä kaveruus, oikea ja väärä, toisten auttaminen jne.) ovat herättäneet uutta kiinnostusta opetukseen. Opettajallekin voi jutella, jos lapsella on motivaatio-ongelmaa tietyn aineen kanssa. Vaikeammat vaiheet kuuluu koulunkäyntiin, aina ei saa sitä mitä itse haluaa. Koulu ei voi joustaa jokaisen yksilön toiveiden kohdalla.

Emme kuulu kirkkoon, ja lasten mennessä kouluun kävimme heidän kanssaa keskustelun siitä, haluavatko osallistua uskonnon opetukseen vai ET-tunneille. Seuraavan kerran aiheesta keskustellaan viimeistään rippikouluiässä, olen sanonut että halutessaan voivat mennä ja puhuttu siitä mitä se tarkoittaa. Mielestäni myös lapsella on oikeus osallistua häntä koskeviin päätöksiin.