Sain vihdoin työpaikan, ette arvaa millä keinolla...
Olen 32-vuotias naimisissa oleva lapseton nainen. Olen ollut puoli vuotta työtön ja hakenut jatkuvasti eri alani vapaisiin ja "piilo"-työpaikkoihin. Ei kutsua edes haastatteluihin.
Viime viikolla kyllästyin lopulta siihen, että olen ikäni ja statukseni puolesta "uhka" työnantajalle (ainakin näin epäilen, sillä muuten olen pätevä ja kokenut hakemiini paikkoihin). Lapsenteko varmasti mielessä ja liian riskaabelia palkata, koska on kuitenkin pian maha pystyssä. Tai sitten vain kuvittelen asian, mutta niinhän se on monessa tapauksessa kuitenkin.
Laitoin viimeisimpään vapaamuotoiseen hakemukseeni lisätiedoksi sen, että minut on steriloitu. Ja kappas, haastattelukutsu irtosi ja eilen sain haastattelun jälkeen työtarjouksen kyseisestä firmasta. Itse haastattelussa tuosta asiasta ei kysytty mitään. Ehkä haastattelija piti sitä liian henkilökohtaisena tai vaikeana asiana kysyä. Tuntuu tavallaan hölmölle, että en aikaisemmin halunnut tätä kirjata. Turhautuminen sai minut kuitenkin hylkäämään periaatteeni yksityisyyteen, erityisesti näin herkässä asiassa. Tuotti kuitenkin tulosta ja ensi kuussa alkaa työt.
Eli kanssasiskot samassa tilanteessa, kertokaa hakemuksessa rohkeasti tuosta asiasta. Saattaa hyvinkin olla se asia mikä homman ratkaisee sinun hyväksesi. Vaikka tuntuisi inhottavalta paljastaa näin henkilökohtaista asiaa niin kannattaa niellä ylpeys ja käyttää sitä valttina. Onnea kaikille työnhakuun.
Terveisin vakiduunin saanut ohjelmoija.
Kommentit (25)
Olen palkannut kymmeniä ihmisiä ja pakko sanoa, että olisin pitänyt outona hakijaa, joka ilmoittaisi hakemuksessaan olevansa steriloitu. Pitäisi olla aika rautainen hakija muuten, että kutsuisin haastatteluun.
Itse olen lähettänyt parisen sataa hakemusta, eikä ole tullut kutsua haastatteluihin.
Viimeisin taisi olla puolen vuoden palkaton työharjoittelu, jossa piti vastata puhelimeen ja keittää kahvia, ilmeisesti ammattikorkeakoulutausta ei riitä kyseiseen työhön. Työn kautta olisi kuitenkin saanut mielettömät verkostot ja olisi voinut kehittyä vaikka mihin.
Nyt teen varastohommia 1200e/kk palkalla, kyllä vituttaa.
Yritän koko ajan hakea, mitä tahansa, josta pääsisi elämässä eteenpäin.
Olen hakenut myös koulutuksia, en ole niihinkään päässyt.
Enää on vaikea lähteä yliopistoon, kun ei ole oikeutta opintotukeen eikä työkkäri halua mun enää kouluttautuvan lisää.
Vanhemmat yrittävät auttaa, mutta aikamoista kivireen vetämistä tuntuu tää mun elämä olevan.
Työnantajan voin sanoa, että suomalaisten CV:den laatu on todella paskaa, noin 20% on kelvollisia ja loput yksinkertaisesti epäselviä, rumia ja huonosti jäsenneltyjä. Jos ei osaa tyylikästä ja siistiä CV:tä tehdä, niin tuskin osaa mitään muutakaan.
Jos ei sitten itse osaa ja haluaa töitä, niin suosittelen käyttämään ammattiauttajaa tässä, esim viestintä- tai visuaalisen media-alan ihmistä. Oikolukukin olisi paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Muuten voisi mennä läpi, mutta hyvät koodarit kyllä revitään käsistä tällä hetkellä, naisia tai ei. Puolen vuoden työttömyys ei kuulosta tämän takia kovin uskottavalta.
Hyvin huomattu. Laitoin tuon alan tähän hämäykseksi, sillä hieman kuitenkin pelottaa, että haastattelija tai cv:n käsitellyt ihminen sattuisi tällä palstalla käymään. Eli en oikeasti saanut ohjelmoijan paikkaa vaan ihan muun alan paikan. Alotuksessani oli myös pari muuta hieman totuudesta muutettua seikkaa samasta syystä. Mutta mistään oleellisesta en valehdellut siinä.
Ap
Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta kyllä se on päivänselvä. Ap. on harvinaisen älykäs. Näin siskot työmarkkinoille.