Lue keskustelun säännöt.
kirkosta eronneet
20.01.2016 |
eikö nolota kummienne puolesta? He ovat olleet mukana elämässänne / juhlissanne kummina ja ostaneet lahjoja
Kommentit (23)
Tietenkään ei nolota -ihmeellinen kysymys.
Nolottaisi jos joku aikuinen pitäisi satuja totena, jumalat ja joulupukit ovat samaa sarjaa.
Kummini on elämässäni ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Mihin se nyt muuttuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh... :D Erosin aikuisiässä, tuskin kummini tästä edes tietävät. Miksi minun pitäisi kuulua ei-uskovana uskonnolliseen instituutioon? Kerro yksikin hyvä syy.
Kummit on perseestä. muinaisjäänne
kummini ovat kuolleet ajat sitten, toisekseen mitä se kuuluu kummeille, jos aikuinen ihminen eroaa kirkosta.
Viimeksi kun näin, tultiin ihan hyvin juttuun. Miksi nolottaisi? Mun mielipidettäni ei kysytty kastajaistilaisuudessa, joten miksi mun pitäisi olla nolona siitä, että en katso järkeväksi kuulua yhteisöön, jonka perusideaa en jaa. (Ja joo, kirkon sosiaalityö jne on ihan asiallista, mutta kun se uskonnollinen pohja ei vaan sovi minulle).
Nolottaako itseäsi kysellä noin älyttömiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nolota. Uskovainen kummini ei ole selvästikään huolehtinut kristillisestä kasvatuksestani kun kerran eroamaan menin :)
Kummit on jo kuolleet, mutta en minä heille edes kirkostaeroamisistani puhunut, henkilökohtainen asia. Joillekin sukulaisille selvisi siinä kohtaa kun lapseni syntyi eikä ristiäisiä pidetty.
Eiköhän se pitäisi olla vanhempieni noloilun aihe, ei minun. En minä niitä kummeja ole itselleni pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkollisvero mulla 700, ei huvittanut maksaa. Kummejakin kiinnostaa muut asiat, kuluneen viikon aikana molempien kummeina kanssa olen ollut yhteydessä, toiselle soitin tunnin puhelun ja toisen kanssa meilattiin.
Ei todellakaan nolota. Kumminikin erosivat kirkosta pian sen jälkeen, kun mun kaste oli hoidettu. Ja itse erosin sitten teini-iässä. Kummien kanssa ollaan koko ajan oltu hyvissä väleissä ja pidetty yhteyttä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koska kummejani ei ole kiinnostut minun kuulemiseni sitten sen jälkeen, kun täytin 5v. Nykyään olen kolmenkymmenen. Lahjoja heiltä taisin saada tasan ristiäispäivänä. Näin on äiti kertonut.
Miksi siis hävettäisi? Ei ne kummit aina ole mitään ylirakastavia, hyväntahtoisia suojelijoita, jotka pyyttettömästi turvaavat, tukevat ja kustantavat kummilapsensa elämää.
Aika naivia edes olettaa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eikö nolota kummienne puolesta? He ovat olleet mukana elämässänne / juhlissanne kummina ja ostaneet lahjoja
Miten ihminen voi olla noin sekaisin, vai joko siellä kirkossa on noin kova paniikki päällä, että pitää jo kummeihinkin ruveta vetoamaan?
Minä en ole koskaan saanut päättää sitä, haluanko liittyä kirkkoon, tai itselleni kummeja, joten mitä ihmettä minun pitäisi nolostella??? Olisi kokonaan eri juttu, jos olisin itse kyseiseen mielikuvitulolentojen palvontayhteisöön liittynyt ja itse ne kummit itselleni hankkinut. Eli täysin selkeä vastaukseni on, ei todellakaan nolota piirun vertaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei... yksi kummi on kuollut toinen kummi on nykyään myös lesbosuhteessa niin kuin minä, kolmatta kummia harvemmin olen edes nähnyt. Kenenkään näiden kanssa en ole puhunut kirkossa käynnistä tai jumalasta tai mistä muustakaan uskoon liittyvästä. Ovat perhetuttuja että olisivat muutenkin käyneet juhlissani vaikka eivät olisi olleet kummeja.
Miten lesbosuhteet liittyvät aloittajan kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama. Kirkollisveron maksulla ei ole merkitystä elämääni ja kirkko ei ole jäsenmaksupääsyinen yhteisö vaan voin käydä häissä, hautajaisissa kuten ennenkin. Tässä se eroaa yksityisten yritysten pääsymaksuista. Jos verotulo pienenee edelleen, seurakunnat käyttäkööt tehokkaasti työvoimaansa ja tilojaan yhdistämällä voimavaroja kuntien sosiaali ja nuorisotoimen kanssa. Ei ole järkeä ylläpitää moninkertaista lasten ja nuoriso-ohjaaja ym.työntekijäjärjestelmää. Suu säkkiä myöten.
Ahahaa miten huono. Kummit välittävät minusta ihmisenä, eivätkä uskonnollisen ryhmän jäsenenä. Kummius on perinne, jolla on kristiiliset juuret, mutta joka toteutuu yhdessäololla ja muilla jutuilla. Aivan kuten joulu. Harva sitä pitää kristuksen muistojuhlana enää. Kummit olisivat varmasti ylpeitä kun huomaavat, että osaan tarkastella eri uskontoja kriittisesti. Ja säästyypähän rahaa useita satasia vuodessa, joilla voi sitten hemmotella omia kummilapsia.
Vanhempia pitäisi hävettää kun ovat liittäneet minut kysymättä mielipidettäni.
Ehkä jos olisin kiihkouskovista piireistä ja asia olisi kummeilleni todella tärkeä. Tosin eivät he siinä tapauksessa varmaan hyväksyisi seksuaalisuuttanikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia pitäisi hävettää kun ovat liittäneet minut kysymättä mielipidettäni.
Mutta vasta rippikoulussa liitytään "oikeasti" jäseneksi. Pointti vauvan liittämisessä on se, että jos kuolee niin pääsee sit kristittynä taivaaseen.
Täh? Mitä ajat takaa? Kummin tehtävät loppuu kun pääset rippikoulusta.
Riparilta pääsin ollessani 14, kirkosta erosin 18 vuotiaana.
Nyt olen 24 ja voin oikein hyvin ilman kirkkoon kuulumista.
No ei... yksi kummi on kuollut toinen kummi on nykyään myös lesbosuhteessa niin kuin minä, kolmatta kummia harvemmin olen edes nähnyt. Kenenkään näiden kanssa en ole puhunut kirkossa käynnistä tai jumalasta tai mistä muustakaan uskoon liittyvästä. Ovat perhetuttuja että olisivat muutenkin käyneet juhlissani vaikka eivät olisi olleet kummeja.