Miksi naiset haluavat vain sosiaalisia miehiä?

niijustiisa, kannattais ap:nkin välillä viettää aikaansa muutenkin kuin nettifoorumeilla ja pornoa katsellen

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät hyväksy miehellä ujoutta ja/tai epäsosiaalisuutta vaan käskyttävät tällaisia "ihmispaskoja" kehittämään itseään ulospäinsuuntautuneempaan suuntaan, ellei halua jäädä koko loppuelämäksi sinkuksi.

Epäsosiaalinen löytyy tautiluokituksesta, kuka tahtoisi tautisen miehen

Olenko ujo? Itse kyllä tykkään käydä treffeillä vaikka luonnollisesti aina vähän jännittääkin. Keskustelen naisten kanssa ihan normaalisti kahden kesken. Isossa porukassa olen aina mielellään kuuntelevassa roolissa tuppisuuna. Naisille ilmeisesti tuo on tärkeintä, että mies on sellainen äänekäs "viihdyttäjä" esim naisen kavereiden seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät hyväksy miehellä ujoutta ja/tai epäsosiaalisuutta vaan käskyttävät tällaisia "ihmispaskoja" kehittämään itseään ulospäinsuuntautuneempaan suuntaan, ellei halua jäädä koko loppuelämäksi sinkuksi.

Ei ujo mun mielestä ole mikään ihmispaska. Mutta ei mua ujot kyllä tippaakaan kiinnostakaan. Johtuen ehkä siitä, että en mäkään kiinnosta ujoja, koska olen ylisosiaalinen ADHD-nainen. En halua miestä, joka pelkää ja ahdistuu mun seurasta.

Mä olen vähän samantapainen nainen, mutta mä olen aina päätynyt yhteen ujojen kanssa. Voi ne mua vähän pelätäkin alkuun, mutta olen sisukas jututtaja, ja niinpä minusta on voinut saada seurustelukumppanin sellainenkin mies joka ei olisi koskaan uskaltanut tehdä aloitteita naisille itse. Minusta ujo ja puheripulinen ADHD on itse asiassa aika kiva yhdistelmä. Itse koen saavani ujolta (ja mielellään vielä introvertilta) rauhaa ja syvyyttä elämääni, ja niitä rauhallisempia voi virkistää minun pulppuava sosiaalisuuteni ja höpöttämiseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoittaisi tuota, tykkään ehkä ennemmin vähän ujoista

Ujous on miehellä silloin vain hyväksyttävää, jos mies on poikkeuksellisen komea, 188cm 6%bf miesalusvaatemallin näköinen. Tai varallisuudeltaan miljonääri tasoa. Tavis mies joka on ujo on naisille suuri turnoff.

En ole sit varmaan ihan perusnainen, kun mun mielestä luonne ja tyyli on komeutta tai omaisuutta tärkeämpiä. Komeus on sitten vain plussaa, mutta ei mikään edellytys.

Mitä eroa on tyylillä ja ulkonäöllä?

Nehän ovat kaksi ihan eri asiaa. Rumakin ihminen voi olla viimeisen päälle tyylikäs, trendikäs tai ainakin pukeutua tilanteeseen sopivalla tyylillä. Tyylillä voi myös erottautua tai ilmentää kuulumista johonkin alakulttuuriin (esim. punkkari, hipsteri). Kaunis tai komea ihminen voi vuorostaan olla täysin tyylitajuton ja kulkea tilanteeseen sopimattomissa vaatteissa.

Ujo on ihan ok mutta ei epäsosiaalinen. Jos miehellä ei ole ystäviä on edessä kauhea kasa ongelmia ja mustasukkaisuutta koska itse olen super sosiaalinen ja minulla on paljon naisia ja miehiä ystävinä joille kyllä omistan ison osan ajastani. Ei olisi kummankaan eduksi päätyä yhteen jos miehelle minä olen ainoa läheinen oman perheen lisäksi, kun minulle tilanne on päin vastoin. Ei ujoudessa mitään vikaa ole, ujot vaan harvemmin lähestyvät minua, ja minäkään en uskalla lähestyä heitä kun saan aina sen kuvan etteivät he halua että heitä lähestytään. Jos joku seisoo pelokkaana ja hiljaa niin ei kyllä tule mieleenkään mennä "pelottelemaan" lisää

Vierailija kirjoitti:

Olenko ujo? Itse kyllä tykkään käydä treffeillä vaikka luonnollisesti aina vähän jännittääkin. Keskustelen naisten kanssa ihan normaalisti kahden kesken. Isossa porukassa olen aina mielellään kuuntelevassa roolissa tuppisuuna. Naisille ilmeisesti tuo on tärkeintä, että mies on sellainen äänekäs "viihdyttäjä" esim naisen kavereiden seurassa?

Ei tarvitse olla viihdyttäjä eikä tarvitse olla äänekäs, riittää että on tasavertainen keskustelija muiden kanssa. Miksi aina pitää vetää esiin joku ääripää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ujo? Itse kyllä tykkään käydä treffeillä vaikka luonnollisesti aina vähän jännittääkin. Keskustelen naisten kanssa ihan normaalisti kahden kesken. Isossa porukassa olen aina mielellään kuuntelevassa roolissa tuppisuuna. Naisille ilmeisesti tuo on tärkeintä, että mies on sellainen äänekäs "viihdyttäjä" esim naisen kavereiden seurassa?

Ei tarvitse olla viihdyttäjä eikä tarvitse olla äänekäs, riittää että on tasavertainen keskustelija muiden kanssa. Miksi aina pitää vetää esiin joku ääripää?

Naisille aika haaste sitten tunnistaa tälläinen mies heti kättelyssä. Suosittelen että otatte oman kaveriporukan heti treffeille mukaan niin näkee onko mies ujo vai ei.

Naisella ja miehellä voi olla omat kaverit ja silloin kumpikin saa haluamansa kaltaista sosiaalista elämää. Niin ei se välttämättä ole niin olennaista, kuinka seurallinen toinen on. Kunhan yhdessä viihdytään. Mutta on ahdistavaa olla toisen ainoa ihmissuhde. Ainakin itse koen niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse puhelias ja sosiaalinen ja nauttii keskustelemisesta sekä rennosta läpänheitosta, ei kai silloin tuppisuu ole paras valinta kumppaniksi. On olemassa myös ujoja naisia, mutta jonkin verran lienee sosiaalisiudessa ja sosiaalisissa taidoissa eroja sukupuolten välillä keskimäärin, koska vieläkin kulttuurissamme tyttöjä kannustetaan poikia voimakkaammin kehittämään sosiaalisia taitojaan. Olen itse yrittänyt seurustella joskus itseäni selvästi ujomman ja varautuneemman miehen kanssa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Minulle iloa tuottavat asiat, esimerkiksi illanvietot kavereiden kanssa, tuottavat toiselle ahdistusta. Samoin tällainen suhde muuttuu helposti sellaiseksi, että sosiaalisemmasta osapuolesta tulee suhteessa "johtaja", joka päättää kaikesta. Minua tämä stressasi, haluan suhteeseen aikuisen ihmisen, joka pystyy jämäkästi kertomaan mielipiteensä. Ehkä joku toinen kokee, että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta minulle tämä ei sopinut.

Tämä. Olen itse juuri tällaisessa suhteessa. Sosiaalinen elämä tuntuu rajoitetulta kun en jaksa ottaa miestä enää minnekkään tuppisuuna mukaan. Menen siis yksin koska en jaksa olla vastuussa hänen viihtymisestään. Muutenkin taidan olla se "johtaja" suhteessa, kun toisella ei ole mitään mielipiteitä jne. Tiedän, tämä suhde päättyy joskus ja en aio koskaan enää seurustella ujon/epäsosiaalisen kanssa.

Näistä on tehty tutkimuksiakin. Yksi isokin eron syy voi olla erilainen sosiaalinen käyttäytyminen.

Oma ongelma jos alistuu käskyttämiseen.

Sairaalloisen ujon miehen ongelma on, että aloitteita tekevät sosiaaliset naiset haluavat sosiaalisen miehen (yleensä). Ujo nainen voisi viihtyä ujon miehen kanssa, mutta ujo nainen ei tee aloitetta. Ujon miehen vaihtoehdot ovat valittaa tästä vääryydestä netissä, hokea miten naisten pitäisi muuttua (ei toimi) tai muuttua itse. Mutta kun se on käskyttämistä, siis tuo toteamus, niin eipä tässä ole mitään tehtävissä. Paitsi googlettaa MGTOW.

Ujo saa olla, mutta ei munaton. Munatonta miestä ei huoli kukaan ja jos joku huoliikin, niin turha kummankaan on jälkikäteen valittaa. Jokaisen aikuisen ihmisen tulee pärjätä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa yksinään ja jos ei pärjää, olisi hänet laitettava holhoukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ujo saa olla, mutta ei munaton. Munatonta miestä ei huoli kukaan ja jos joku huoliikin, niin turha kummankaan on jälkikäteen valittaa. Jokaisen aikuisen ihmisen tulee pärjätä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa yksinään ja jos ei pärjää, olisi hänet laitettava holhoukseen.

Mitä ovat nämä tietyt sosiaaliset tilanteet? Kahvipöytäkeskustelut ja kaupan kassalla asiointi?

no koska en itsekään ole sellainen niin mies varmaan kärsisi mun aggressiivisesta luonteesta niin paljon,että pian olisin tuhonnut sen mielenterveyden :)

Hyvä kysymys.

Olenkin ihmetellyt eikö maailmassa ole lainkaan naisia, joita ei kiinnosta sosiaalisuus. Luulisi sellaisen tykkäävän enemmän epäsosiaalisista miehistä.

Mä olen ns. epäsosiaalinen mies, mutten todellakaan mikään paskahousu. Uskallan avata turpani vähän turhankin herkästi, jos sille on tarvetta, mutta mitäs pahaa siinä on? Koen tärkeämpänä sen, että ympärilläni on ihan muutama tosi hyvä tyyppi, joihin voi luottaa. 200+ "kaverin" haaliminen ja hehkutus on jotenkin naurettavaa. Viihdyn usain yksin jo sen takia, etten jaksa harrastaa mitään "small talkia". Harvoilla tuttavuuksilla on koskaan mitään mielenkiintoista sanottavaa. Eli haluaako naiset sellaisen sosiaalisen kaikkien kaveri pellen, vai mieluummin jämptin miehen, joka laittaa tarvitaessa luun kurkkuun?

Ujon miehen ainoa mahis on ujo nainen, mutta tästähän se ongelma vasta syntyykin. Nimittäin ujot naiset harrastavat kaikista eniten itsetuntopanoja, koska he eivät ole samalla tavalla sinut itsensä kanssa kuin sosiaaliset naiset.

Ujot miehet eivät taas osaa iskeä naista ja koska paljon nussinut ujo nainen on ainoa mahdollisuus, niin ei kauheasti huvitakaan. Oikeastaan sosiaalisen naisen tehtävä olisi pelastaa ujo mies ahdingostaan ja aloittaa seurustelu ujon miehen kanssa.

Ujot naiset voivat rauhassa jatkaa paneskeluitaan. En lopulta usko, että heille ujo mies edes kelpaisi, koska ihanat panomiehet nostavat riman niin korkealle. Olisi minustakin varmaan aika hirveää lähteä suhteeseen jonkun elämäänsä kyllästyneen yh:n kanssa, jos aiemmin oli vaan mahtavaa seksiä nuorten mallien kanssa.

Olen itse ujo ja introvertti nuori nainen, ja olen tykännyt usein hiljaisemmista ja ujoista pojista/miehistä. Mieheni oli myös suhteemme alkuaikoina ujo, mutta on vuosien kuluessa reipastunut. Ei hän siltikään ole kovin menevää tyyppiä. Tykkäämme olla kotona, lueskella kirjoja ja katsella leffoja ja sarjoja.

Ja tunnen kyllä aika monta perheenisää, joita ei voisi erityisen sosiaalisiksi sanoa. 

Kyllä tällaisia pareja aina joskus näkee. Silloin lähinnä miettii, että miten he ovat alkujaan tutustuneet.