Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa ymmärtämään vaimoa
m31
19.01.2016 |
Edessä on muutto kesällä töiden perässä lähemmäs pääkaupunkiseutua, uusi työpestini Helsingissä. Ollaan oltu vaimon kanssa 9 vuotta yhdessä, asuttu tänä aikana Tukholmassa, Turussa, Oulussa ja lyhyempiä aikoja muutamassa muussa kaupungissa. Olin ajatellut, että asunnoksi hankitaan nyt vaan joku vuokrakämppä keskustasta, niin on helpoin liikkua. Vaimo taas on ehdottomasti citykämppää vastaan, haluaa talon. On itse Kauniaisista kotoisin ja näki tämän mahdollisuutena palata kotiseudulle. No sellaista mahdollisuutta ei todellakaan ole, Kauniaisten hintatasossa ei ole suoraan sanottuna järjen häivää. Yritin ehdotella isompia asuntoja Espoosta ja Vantaalta, mutta vaimo haluaa ehdottomasti omakotitalon. No, tavallaan ymmärrän, vaimolle omakotitalo ja kotiseudulle palaaminen on unelmia jotka olen luvannut toteuttaa, mutta onko se talo pakko hankkia juuri nyt ja juuri sieltä. No päädyin kompromissiin ja ehdotin, että hankittaisiin omakotitalo jostain lähikunnasta, vaikka Vihti/Hyvinkää/Mäntsälä. Vaimo ehdotti Espoota, kun olisi perhe ja tuttuja lähistöllä. No Espoossahan on myös ihan hirveät hinnat.
Aiemmin muutot on olleet hänelle aika ihan sama, kertaakaan ei ole ollut ongelmia asunnon valitsemisessa vaan ollaan muutettu vaan johonkin sopivaan paikkaan, joka on ollut hyvien kulkuyhteyksien varrella. Nyt yhtäkkiä kuitenkin on ihan pakko saada se talo josta on puhuttu, ja asia on jotenkin elämää suurempi, vaimo käyttäytyy kuin olisi maailmanloppu jos ei muuteta juuri Espooseen tai Kauniaisiin. Lähikunnat on kuulemma liian kaukana perheestä ja ystävistä, mutta lähempänähän ne on kuin mikään muu paikka, jossa ollaan asuttu viimeiset melkein 10 vuotta. Tästä ollaan riidelty nyt viikonlopun yli, vaimo on ollut jatkuvasti itkuinen. Eilen illalla riideltiin aiheesta vähän isommin ja vaimo ilmoitti lähtevänsä hotelliin yöksi, että saan miettiä rauhassa mikä meni pieleen. On tulossa tänään illalla kotiin, kuulemma haluaa keskustella vakavasti avioliitostamme ylipäänsä. Tässä nyt on selvästi isoista asioista kyse, mutta en ymmärrä miksi.
Auttakaa ymmärtämään. Olenko missannut jotain ja ollut huomaamattani muka jotenkin kohtuuton jonkun asian suhteen? En vaan tajua, miksi tämä nyt yhtäkkiä on maailman tärkein asia.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varaa omakotitaloon Kauniaisista tai Espoon kulkuyhteyksien varrelta? Kai noissa asioissa pitää tunteellisemmallakin ihmisellä pysyä järki mukana.
Voisin arvella, että vanhojen kotiseutujen tienoilla on tärkeää pysyä niissä tutuissa ja hyviksi havaituissa maisemissa sen sijaan, että päätyisi jollekin ei-ei-alueelle. Asun itse hyvällä helsinkiläisellä alueella ja voisin muuttaa aika moneen kaupunkiin Suomessa ja ulkomailla ilman muuta, mutta kun pitäisi palata Helsinkiin ja varaa tai mahdollisuuksia olisi vain Kontulaan tai Korsoon, kyllä minultakin voisi itku päästä.
On varaa, mutta hintataso on etenkin Kauniaisissa järjetön. En koe, että on järkeä ostaa omakotitalo Espoosta/Kauniaisista, kun halvemmalla saa isompaa ja uudempaa muualta.
Jos teillä on varaa, niin sitten te muutatte Espooseen/Kauniaisiin. Tämä on sellainen asia, että sun taitaa olla turha keskustella asiasta enempää vaimosi kanssa. Vaimosi kokee sinun pettäneen hänet, jos joutuu muuttamaan Vihtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko teistä tosiaan ihan ok elää vuosikausia miehen siivellä,kun ette työllisty alallanne ja sitten pettyä kun mies ei ostaisi teille taloa Kauniaisista (mitä ette maksa itse).Siis mitä?Miten toi voi kestään olla reilua?
Ja mitä se miehen tukeminen siis muka on?Sitä että ei tee töitä,kun ei työllisty alallaan (asuttu isoissa kaupungeissa,ilmeisesti ei vain ole mahdollusuuksiakaan työllistyä)?Miksi ei ole tehnyt muita töitä/kouluttautunut lisää?Aika mukavaa tollanen tukeminen minusta on missätoinen maksaa koko elämisen.
Sulle ap.Mieti oletko sä rakastamisen vai talon arvoinen.
Sinuna aloittaisin tämän vyyhden purkamisen ihan sillä, että katsotte minkä verran rahaa teillä on realistisesti katsottuna laittaa taloon. Aloitatte sillä ja sitten katsotte mihin asti se rahamäärä riittää. Otatteko pienemmän talon kenties Espoosta vai isomman jostain kaupempaa? Oletteko jo puhuneet monta lasta haluatte ja miten suurta taloa lapsimääränne vaatisi? Voi kuulostaa ennenaikaiselta mutta ei ehkä kannata kuitenkaan heti alkajaisiksi ostaa taloa joka väistämättä on kuitenkin liian pieni muutaman vuoden päästä. Kun nämä asiat on keskusteltu niin voitte jatkaa sitä asuinpaikan tarkempaa miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nolottaa olla nainen kun lukee näitä kommentteja...puolustatte jotain hyväksikäyttäjää ihan pokerina.
Mitä hyväksikäyttöä on tukea miehen uraa ja laittaa itsensä ihan sivuun? Miksi naisen pitäisi tienata saman verran kuin mies, päästäkseen päättämään mihin rahat käytetään? Outo perhekäsitys, jos ei työskennellä yhteisen hyvän vuoksi.
Jotenkin olet ymmärtänyt tasa-arvon aika miesmäisesti. Hävettää sinunlaisesi naiset.Tukea miehen uraa,ai miten muka?Toi mimmihän ei ole työllistynyt alallaan (eikä muut työt ole kelvannut) viimeiseen viiteen vuoteen.Aika joustavaa mieheltä sen sijaan,sanoisin!Nyt se pillittää ja aikoo erota kun ei saa miljoonataloa Granista,kovasti on tukena joo.Siis lokkihan se on.Ei sitä "you worth it" voi kaikkeen soveltaa.
Jos olisin tämä mies niin vaihtaisin tämän siivellä elävän prinsessan naiseen joka rakastaa häntä,ei rahoja.Siitähän tässä on selkeästi nyt kyse,ero tulee jos ei saa taloa jota ei aio itse maksaa.
Samaa mieltä. Heillä ei ole edes lapsia, joiden vuoksi ymmärtäisinkin, että muija on kotona. Mitä ihmeen "tukemista" aikuinen mies uralleen silloin tarvitsee? Ihan siipeilijä koko akka.
AP, jos nyt omistusasunnon hankitte, oli se missä tahansa, pidä huolta siitä että se tulee vain ja ainoastaan sinun nimiisi. Toivottavasti teillä on jo avioehto. Akkasi vaikuttaa sen luokan lokilta, että vie kyllä tuhkatkin pesästä jos ja kun ero tulee vaikka ei ilmeisesti ole viiteen vuoteen osallistunut tulonhankintaan millään lailla. Siihen vielä pari lasta, niin se töihin meno siirtyy taas muutamalla (n. kuudella) vuodella. Ja sitten onkin jo liian vanha työmarkkinoille.
N46
45, no niin,löytyihän täällä jotain oikeudentajua.Hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko nyt siis viimein asettumassa aloinne ja jäämässä pysyvästi pääkaupunkiseudulle? Kyllä minäkin olin tarkka siitä, minne halusin muuttaa ja varsinkin siitä, minne en halunnut (kotoisin Helsingin keskustan liepeiltä), mutta en älyttömiä toivonut, vaan kerrostalo Espoossa riitti ja toisaalta kyllä olen maksanutkin siitä puolet.
Aika rankka paikka sulle jos joudutte ottamaan hirveän isot velat unelmien talon vuoksi. Sinä olet sen lainan ainoa maksaja, ja ajat on tuuliset, niin IT- kuin muillakin aloilla. Vaimosi työllistymismahdollisuudet ei varmaan ole juuri kummemmat pk-seudulla kun olisi ollut esim. Oulussa ja pitkä kotiaika varmasti myös rokottaa... Ehkä elämän realiteetit selviää kun laskeskelette yhdessä alueiden taloihin tarvittavia lainamääriä ja käteenjäävää summaa niiden kanssa. Onko kiva olla Kauniaisissa ystävien naapurissa jos elämiseen jäävä summa on samanlainen kuin perus Vuosaarelaisperheessä? Siinä sitä rouva katkeroituu enemmän kuin pienessä autoajelussa sukulaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hei ap tän homman pitäs edetä jotenkin. Keksi nyt jotain lisää tähän juttuun. Vaimolta tulee tekstiviesti tai löydät piilopullokätkön. Tai voit avautua vaimon perheestä, että siellä jotain merkillistä, jota taas täällä voitais yhdessä jauhaa ja ihmetellä...
Aika hyvä tää näköjään on mutta ei se tulikaan aina jaksa palaa jossei sinne palkeilla puhalla ilmaa välillä...
Vaikea ymmärtää kyllä kumpaakaan. Toinen lupaa mitä sattuu eikä aio toteuttaa lupauksiaan ja toinen loisii ja odottaa kuuta taivaalta.
Tässä teille kompromissi: Katsotte mihin teillä on realistisesti varaa ja mikä on taloudellisesti järkevää. Jos vaimon on välttämätöntä saada se talo jättimäinen talo kotikonnuilta, niin siitä vaan töihin ja maksamaan osa kuluista.
Ei ole vaikeaa, näin me normaalit pariskunnatkin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45, no niin,löytyihän täällä jotain oikeudentajua.Hyvä.
Kiitos! :)
45
Olen selvästi vanhempi kuin ap ja hänen naisensa tietenkin myös.
En voi kuin ihmetellä että eikö tasa-arvo todellakaan ole edennyt oman nuoruuteni ajoista?
Siis minä nyt täysin itsestään selvästi osallistuin sekä oman asunnon maksamiseen että jo ennen hankkimista sen laskemiseen että mihin meillä miehen kanssa oli varaa.
Ei siinä mitään itkeskelemistä ollut jos ei saanut sitä mitä oli haaveillut kun ei ollut sellaista asennetta että miehen jotenkin kuuluu se minulle luvata ja järjestää.
Nyt vaan vaimo yhdessä laskemaan mihin on varaa ja jos näyttää ettei pysty nyt siihen mitä hän haaveilee, niin hänhän voi alkaa hankkia rahaa jostain.
Ehkä tuli toistoa, mutta en lukenut jokaista mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nolottaa olla nainen kun lukee näitä kommentteja...puolustatte jotain hyväksikäyttäjää ihan pokerina.
Mitä hyväksikäyttöä on tukea miehen uraa ja laittaa itsensä ihan sivuun? Miksi naisen pitäisi tienata saman verran kuin mies, päästäkseen päättämään mihin rahat käytetään? Outo perhekäsitys, jos ei työskennellä yhteisen hyvän vuoksi.
Jotenkin olet ymmärtänyt tasa-arvon aika miesmäisesti. Hävettää sinunlaisesi naiset.Tukea miehen uraa,ai miten muka?Toi mimmihän ei ole työllistynyt alallaan (eikä muut työt ole kelvannut) viimeiseen viiteen vuoteen.Aika joustavaa mieheltä sen sijaan,sanoisin!Nyt se pillittää ja aikoo erota kun ei saa miljoonataloa Granista,kovasti on tukena joo.Siis lokkihan se on.Ei sitä "you worth it" voi kaikkeen soveltaa.
Jos olisin tämä mies niin vaihtaisin tämän siivellä elävän prinsessan naiseen joka rakastaa häntä,ei rahoja.Siitähän tässä on selkeästi nyt kyse,ero tulee jos ei saa taloa jota ei aio itse maksaa.
Pakko puolustaa vaimoa tämän suhteen, hän on kyllä joutunut jättäytymään sivuun työelämästä osaksi vastoin tahtoaan, tekisi mielellään töitä jos niitä löytyisi ja meinaa kyllä välillä hyppiä seinille tekemisenpuutteen vuoksi, etenkin kun on ollut uudella paikkakunnalla. Viimeisimmässä työpaikassaan oli hyvässä asemassa ja viihtyi hyvin työssään, mutta luopui työpaikastaan kun muutimme minun töideni perässä toiselle paikkakunnalle. Tuolta paikkakunnalta ei sitten löytynyt vaimon koulutusta vastaavaa työtä, ja omat tuloni ovat sen verran korkeat ettei vaimon olisi ollut mitään järkeä lähteä tekemään jotain hanttihommia tai epämieluisaa työtä. Ihan yhteisymmärryksessä siis olemme sopineet, ettei vaimon tarvitse käydä töissä. Itsestänikin on mukavampaa, se että vaimo pitää huolta kodista, itsestään ja yhteisistä asioistamme kuin se, että olisi esimerkiksi kaupan kassalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä särähtää korvaan tuo "minun rahoilla". Ihan kuin se oikeuttaisi sinut päättämään kaikesta "tärkeästä". Vaimosi on luopunut omasta "urastaan" jo sinun vuoksesi, hän on seurannut sinua noinkin monta vuotta ja sen takia kuulostaa myös arvostuksen puutteelta taholtasi tuo "ei ole löytänyt koulutusta vastaavaa työtä". Empatiakyvyssäsi on todellakin hiomisen varaa. Rakastatko ylipäänsä vaimoasi? Mikä rooli hänellä elämässäsi? Ilmeisesti jokin sivurooli, koska et ole valmis tinkimään mistään omassa pääosassasi.
Ymmärrän vaimoasi täysin ja teillä on todellakin perusteellisen keskustelun paikka.
Olen tämän keskustelun myötä pohdiskellut asioista vähän aikaa, olemme kieltämättä eläneet ehkä vähän enemmän "minun elämää". Vaimo on sitten ehkä tavallaan pistänyt oman elämänsä paussille, jäänyt odottamaan sitä aloilleen asettumista ja lasten tekoa. Ei auta kuin odotella vaimo kotiin ja keskustella. En vaan silti ymmärrä, miksi sitä taloa ei voi ostaa lähipaikkakunnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun teillä on varaa, niin sitten ostatte sen talon Kauniaisista piste. Mihin sä sitä rahaa panttaat? Käytettäväksihän ne on. Ihme pihtailua.
Muutoin olisin antanut moitteet vaimolle turhasta oikuttelusta, mutta kun varaa kerran on, niin puollan vaimon toivetta.
Kysymys on statuksesta. Vaimo ei halua, että vanhat tutut, ystävät ja sukulaiset ajattelevat, että teillä ei ole varaa pääkaupunkiseudun paremmille alueille. Ei välttämättä edes itselleen sitä tunnusta, saati sitten sinulle, mutta believe me, sitä se on.
tylsä provo, keksikää viihteellisempiä
Taloasiassa en osaa neuvoa, mutta arvostan sitä, että haluat ymmärtää vaimoasi ja ajatella asiaa hänenkin kannaltaan. Tuo asenne on hyvä lähtökohta neuvotteluille.
Harva kai täällä pääkaupunkiseudulla unelmakämppäänsä pystyy kustantamaan. Itse asun kolmiossa ns. hyvällä alueella ja kaipaisin kovasti lisätilaa, mutta hirvittää niin ison velan otto.
Henk. koht en kyllä mihinkään Kauniaisten nukkumalähiöön lähtisi, mutta jos vaimo on sieltä kotoisin, niin on tottunut, ja hänellähän saattaa olla siellä jotain sosiaalisia ympyröitä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko puolustaa vaimoa tämän suhteen, hän on kyllä joutunut jättäytymään sivuun työelämästä osaksi vastoin tahtoaan, tekisi mielellään töitä jos niitä löytyisi ja meinaa kyllä välillä hyppiä seinille tekemisenpuutteen vuoksi, etenkin kun on ollut uudella paikkakunnalla. Viimeisimmässä työpaikassaan oli hyvässä asemassa ja viihtyi hyvin työssään, mutta luopui työpaikastaan kun muutimme minun töideni perässä toiselle paikkakunnalle. Tuolta paikkakunnalta ei sitten löytynyt vaimon koulutusta vastaavaa työtä, ja omat tuloni ovat sen verran korkeat ettei vaimon olisi ollut mitään järkeä lähteä tekemään jotain hanttihommia tai epämieluisaa työtä. Ihan yhteisymmärryksessä siis olemme sopineet, ettei vaimon tarvitse käydä töissä. Itsestänikin on mukavampaa, se että vaimo pitää huolta kodista, itsestään ja yhteisistä asioistamme kuin se, että olisi esimerkiksi kaupan kassalla töissä.
Jotain tuollaista ajattelinkin ehkä olevan vaimon työttömyyden taustalla, kun täällä alkoi älämölö hänen "loisimisestaan" ja olin tulossa kirjoittamaan tällaisestakin mahdollisuudesta. Hienoa että tulit itse oikaisemaan ja ymmärrät, että vaimosi on luopunut paljosta sinun tähtesi (ja sinun urasi tähden). Varmaan hänelle on siksikin niin tärkeää, että kotona on hyvä olla, kun hän on joutunut viime vuodet kotona niin paljon oleskelemaan.
Olen tämän keskustelun myötä pohdiskellut asioista vähän aikaa, olemme kieltämättä eläneet ehkä vähän enemmän "minun elämää". Vaimo on sitten ehkä tavallaan pistänyt oman elämänsä paussille, jäänyt odottamaan sitä aloilleen asettumista ja lasten tekoa. Ei auta kuin odotella vaimo kotiin ja keskustella. En vaan silti ymmärrä, miksi sitä taloa ei voi ostaa lähipaikkakunnilta.
Siitä on ehkä osin tullut sellainen periaatekysymys ja ajatus, että kun saatte vihdoin pysyvän kodin Kauniaisilta, niin sen tähden kannatti kestää kaikki nämä kiertolaisvuodet, uran tyssääminen ja muu sopeutuminen. Luulen, että keskustelemalla sekä osoittamalla ymmärtäväsi ja kunnioittavasi vaimosi näkemyksiä hänkin voi tulla puolitiehen vastaan. Nyt hänestä voi tuntua siltä, että hänen täytyy pitää kiinni tästä vanhasta lupauksestasi ihan oman itsekunnioituksensa takia, jottei hän olisi vain kynnysmattona. Jos yhdessä katselette, millaiseen taloon teillä olisi varaa milläkin seudulla, niin löydätte varmaankin molempia tyydyttävän ratkaisun.
Toivottavasti saatte asianne ratkeamaan hyvin :)
Ja naiset!Lukekaa nyt ton miehen viestit,niin ei tartte hävetä lisää.Tuolla ei puhuta mistään saman verran tienaamisesta,vaan tuo nainen ei ole vuosiin tienannut mitään.