Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ikävä kotiin työpäivän aikana?
19.01.2016 |
Tämä on positiivinen ongelma, tiedän, narisen silti.
Minulla ja miehelläni on kaunis, valoisa ja iso omistusasunto, kiva koti siis. Suhteemme on ihana, vaikka riitojakin toki joskus on. Harrastamme yhdessä esim. liikuntaa ja matkustelua. Mies tekee töitä enimmäkseen etänä kotona, laittaa hyvää ruokaa, tekee kotitöitä. Lapset ovat koulussa kodin kulmalla, mies hoitaa kaikki keskellä päivää sattuvat tilanteet, hammaslääkäriajat joihin tarvitaan huoltaja mukaan jne.
Minä olen ainoa perheestä, joka viettää päivät toisella puolella kaupunkia. Työni on ihan jees, mutta hiukan tylsää ja hidastempoista. Päivät tuntuvat piiiiiiitkiltä. Aina kun tulen kotiin, lapset ovat jo kertoneet parhaat kuulumisensa isälleen, muu perhe kotiutunut, usein ruoka valmiina (mikä on ihanaa).
MUTTA. Päivisin kaipaan kotiani, kaipaan miestäni, kaipaan lapsiani. Sunnuntai-iltoina harmittaa. Lomien loppuessa harmittaa. Teen jo lyhennettyä työaikaa, mikä on kiva, muttei riitä. Kun meillä oli yyteet, melkein haaveilin saavani kenkää, jotta saisin olla enemmän rauhassa omassa ihanassa KODISSANI. Mutta ei, kollega läksi vierestä ja minä kökötän täällä naama rutussa edelleen. Vastaavaa duunia en saisi näillä papereilla näinä aikoina muualta enää mistään, uudelleenkoulutus ei kiinnosta.
Kotona on niin ihana leipoa, kokkailla, ulkoilla lasten kanssa, värkätä jäälyhtyjä portinpieleen, katsoa Netflixiä, lukea, mitä milloinkin. Tilannetta pahentaa se, ettei meillä oikeastaan ole mitään talouspulmia, asuntokin melkein maksettu, molemmilla ok palkat, perintöä luvassa lähivuosina jne. Mä en vain jaksaisi kökkiä töissä, rahakaan ei siis hirveästi motivoi. Mietin koko ajan, mitä kukin läheisistäni parhaillaan puuhailee, tarkkailen kellosta, kuinka monta tuntia vielä pitää jahkata töissä.
Kun pomo kysyy keharissa, mistä haaveilen urallani ja missä näen itseni viiden vuoden päästä, oispa noloa vastata rehellisesti: Haaveilen, ettei minun tarvitsisi koskaan enää tulla tänne. Viiden vuoden päästä toivoisin voivani työskennellä kotona. Ja siis eläkeikään on vielä 20 vuotta.
Tiedän, monella on paljon pahempia pulmia. Mutta mun pulma on tämä.
Onko kenellekään muulla samaa?
Kommentit (6)
On ollut ikävä kun lapset aloittivat hoidon. Lapsia siis. Oli kamalaa jättää pienet itkevät lapset aamulla hoitoon, vaikka kuinka ajatteli että kohta se itku loppuu. Vieläkin tulee lapset mieleen pitkin päivää ja aina on kiire hakea lapset kotiin mahdollisimman nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm. Ihana ongelma! Mietin vain, että muistatkohan ihan realistisesti sen millaista on olla kotona koko ajan ja koti on arkisin se ainoa juttu? Esim. hoitovapaalla varmaan olet ollut sillä tavalla. Tuli vaan mieleen kun itse olen kotona tosi paljon ja työskentelen tällä hetkellä harvakseltaan kodin ulkopuolella, niin tykkään kyllä esim. siitä tunteesta kun tulee kotiin sieltä ei-niin-hurmaavista töistä. Jotenkin meinaan ahdistua, jos liian kauan on kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
Hm. Ihana ongelma! Mietin vain, että muistatkohan ihan realistisesti sen millaista on olla kotona koko ajan ja koti on arkisin se ainoa juttu? Esim. hoitovapaalla varmaan olet ollut sillä tavalla. Tuli vaan mieleen kun itse olen kotona tosi paljon ja työskentelen tällä hetkellä harvakseltaan kodin ulkopuolella, niin tykkään kyllä esim. siitä tunteesta kun tulee kotiin sieltä ei-niin-hurmaavista töistä. Jotenkin meinaan ahdistua, jos liian kauan on kotosalla.
Sama. Itse teen kotona töitä, ja kyllä sekin ajan mittaan on tylsää.
Minua taas ei kiinnosta mennä kotiin töiden jälkeen, siellä odottaa 24/7 kiukutteleva pihtari akka, rempattu kämppä, ihan ok autot,1helppo reipas lapsi ja akka pilaa kaiken ja jotenkin myrkyttää koko kodin ilmapiirin.
Itse haaveilen nukkumaan pääsystä työpäivän aikana. Lämmin peitto houkuttelee ja yksinäisyys. Silti on töissä oltava ja näytettävä iloista naamaa.
On ollut koti-ikävä töissä aina vanhempainvapaan loputtua. En kyllä ole kotia ikävöinyt, vaan lasta/lapsia kun ensin on saanut olla vaan ja nauttia ja yhtäkkiä täytyykin olla erossa yli 8h/pvä, ja pahimmillaan ei näe heitä hereillä yli vuorokauteen kun ensin lähtee iltavuoroon ja seuraavana päivänä on aamuvuoro.
Kohta loppuu vapaat kolmannen jälkeen ja surettaa vähän jo valmiiksi...