Lue keskustelun säännöt.
Eri vaatinukset kodin siisteydestä miehen kanssa
19.01.2016 |
Kotitöiden jako on ollut meillä aina riidanaiheena. Meillä on todellakin erilaiset vaatimukset kodin siisteystasosta, se mikä miehelle kelpaa saa mulla veren kiehumaan ja miestä syö se että mä käytän melkein joka hetken kotona ollessani puuhailuun ja järjestelyyn...ja toki nurisen miehelle joka sohvalla sitcomeja toljottaa.
Ongelma on se, että miehen mielestä joka viikko ei tarvitse imuroida, ruokapöydällä voi olla läjä muuta tavaraa (esim lasten läksykirjat) ruoan ajan, pöytää ei tarvitse siivota edes samana päivänä, tai jos siivoaa, tarkoitttaa se astioiden kasaamista tiskipöydälle (vaikka koneessa tiskipöydän alla on valmiiksi likaiset odottelemassa) ja tyhjät maitopurkit tms voi jättää pöydälle. Lisäksi hänestä on ihan turhaa kerätä päivittäin vauvan levittämät lelut paikoilleen, nostaa sohvan koristetyynyt kohdilleen tai ympäriinsä jätetyt vaatteet niedä naulaan/pyykkiin. Hänen mielestään koululaiset siivoavat omat jälkensä ja jos lasten huoneeseen kantaa muihin huoneisiin levälleen jääneitä tavaroita, voi ne jättää lattialle/koulupöydälle tms (alakouluikäiset lapset)
Sanomattakin lienee selvää ettei lattioita miehen mielestä kai ikinä tarvitse pestä, kylppäristä riittää kun vessanpöntön pesee kerran viikossa (tämän hän tekee ihan oma-aloitteisesti)
Pyykkiä mies toki pesee pari kertaa viikossa, pyykkitelinettä tosin on ihan turha kai välissä tyhjentää. Kun mennään suihkuun, nostetaan teline eteiseen.
Ok, olen kotona vauvan kanssa, ja tietenkin teen isomman osan kotitöistä. Mutta tämmöstä tämä on ollut silloinkin kun molemmat olivat töissä, ja oikeastaan silloinkin kun mies oli työttömänä...
Niin joo, hiukan eri käsitys meillä on vauvan kanssa olemisestakin. Koko päivän tosiaan minä touhuan ja hoidan kotia ja vauvaa. Illalla kun pyydän että mies katsoo lasta sea aikaa että käyn vessassa rauhassa/suihkussa /siivoan/autan isompia lapsia läksyissä tms. Melkein poikkeuksetta vauva konttaa perääni itkien ja saan "palauttaa" parkuvan vauvan sohvalla löhöävälle miehelle.
Että tämmöstä. Kylläpä mieltä kevensi kun sai kirjoittaa tämän.
Ja joo-o seurustelun alussa mies vakuutti pitävänsä siisteydestä ja järjestyksestä, aika kyllä opetti minkälainen on mutta tilanteet ovat kärjistyneet vasta lasten tulon myötä kun hommaa on jo tosi paljon 😒
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm pitäisikö se sit vaan hyväksyä, ettei miehet niitä kotitöitä tee, vai?
Muistan ajan kun tuli tiskaamisesta kinaa. Minua häiritsi tiskamattomat astiat. Päätin sitten että minä pistän asian kuntoon ja alan tiskaamaan.
Minä tiskasin ja vaimo kilvan sotki astioita tarkoituksena näyttää että en voi onnistua. Aina kun oli tiskit hoidettu niin vaimo keittiöön vääntämään kakkua, vanukasta, piirasta, salaattia ja mitä vaan keksikään että varmasti oli mahdollismman paljon satkua kippoa ja kuppia likaisena.
Sitten ajettelin että pidä ....kele tiskisi. Nykyään tiskaan enää kun lapset tulee käymään kotona.
Loppupeleissähän mikään siivoaminen tai pyykkääminen ei ole tärkeintä, nainen vain etsii itselleen syytä tyytymättömyyden tilaansa. Se on ihan sama vaikka päällään seisoen tiskaat, naisella pitää löytää syy valittaa. Eli teit mitä teit, valitukselta et säästy. Kannattaa siis tehdä just niinkuin itsestä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun siivoiskun joka kolmas viikko! Mutta sehän ois ihan turhaa kun mä oon paikat pitänyt kunnossa ne 2 viikkoa ennen sitä..
Lasten takiakin harmittaa. Kiva tuoda kavereita kylään kotiin jossa tyhjät maitopurkit ja ruokalautaset jääneet pöytään ja mies röhnöttää sohvalla telkkari huutaen. Itse tulen kodista jossa ei juurikaan siivottu ja kärsin siitä todella paljon. Miehen Lapsuudenkodissa äitinsä oli kotiäitinä ja piti paikat tiptop kunnossa.
No tää kuulostaa jo siltä että ongelma on enemmänkin sun vaatimuksissa. Ei ne lapset siitä kärsi että kotona on muutama likainen astia ja pari maitotölkkiä. Älä yleistä omia traumoja lapsiisi ja muista että myös sen oman lapsuudenkodin siisteystason ylikompensointi voi olla haitallista.
Lapset muistelevat sitten vanhoina ylpeänä, että kylläpä meillä oli siistiä. Tosin isällä ja äitille ei meille ollut aikaa, riitelivät siivouksesta ja siivosivat vaan. Mutta, ah, olipa meillä siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm pitäisikö se sit vaan hyväksyä, ettei miehet niitä kotitöitä tee, vai?
Muistan ajan kun tuli tiskaamisesta kinaa. Minua häiritsi tiskamattomat astiat. Päätin sitten että minä pistän asian kuntoon ja alan tiskaamaan.
Minä tiskasin ja vaimo kilvan sotki astioita tarkoituksena näyttää että en voi onnistua. Aina kun oli tiskit hoidettu niin vaimo keittiöön vääntämään kakkua, vanukasta, piirasta, salaattia ja mitä vaan keksikään että varmasti oli mahdollismman paljon satkua kippoa ja kuppia likaisena.
Sitten ajettelin että pidä ....kele tiskisi. Nykyään tiskaan enää kun lapset tulee käymään kotona.
Loppupeleissähän mikään siivoaminen tai pyykkääminen ei ole tärkeintä, nainen vain etsii itselleen syytä tyytymättömyyden tilaansa. Se on ihan sama vaikka päällään seisoen tiskaat, naisella pitää löytää syy valittaa. Eli teit mitä teit, valitukselta et säästy. Kannattaa siis tehdä just niinkuin itsestä tuntuu.
Se on juuri näin !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun siivoiskun joka kolmas viikko! Mutta sehän ois ihan turhaa kun mä oon paikat pitänyt kunnossa ne 2 viikkoa ennen sitä..
Lasten takiakin harmittaa. Kiva tuoda kavereita kylään kotiin jossa tyhjät maitopurkit ja ruokalautaset jääneet pöytään ja mies röhnöttää sohvalla telkkari huutaen. Itse tulen kodista jossa ei juurikaan siivottu ja kärsin siitä todella paljon. Miehen Lapsuudenkodissa äitinsä oli kotiäitinä ja piti paikat tiptop kunnossa.
No tää kuulostaa jo siltä että ongelma on enemmänkin sun vaatimuksissa. Ei ne lapset siitä kärsi että kotona on muutama likainen astia ja pari maitotölkkiä. Älä yleistä omia traumoja lapsiisi ja muista että myös sen oman lapsuudenkodin siisteystason ylikompensointi voi olla haitallista.
Lapset muistelevat sitten vanhoina ylpeänä, että kylläpä meillä oli siistiä. Tosin isällä ja äitille ei meille ollut aikaa, riitelivät siivouksesta ja siivosivat vaan. Mutta, ah, olipa meillä siistiä.
Ei kyse ole pelkästään siisteydestä, vaan siitä, että toinen osapuoli ei kunnioita toista. On sitten kiva aikuisena muistella kun "isä ei välittänyt äidin toiveista vaan valitsi mieluummin sohvalla makaamisen, ja sen lisäksi meillä oli aina niiiiiin sotkuista. Minullakin on kotona nykyään sotkuista, koska isäni jalanjäljissä seuraten makaan mieluummin sohvalla kuin teen jotain muuta. Jippii!!"
Se oli vuosisadan rakkaustarina! Sanoja ei tarvittu, sielunkumppaneina tiesimme tasan tarkkaan mitä toinen aina tarkoitta. Ja ai että sitä fyysistä täydellisyyttä, rakastellessamme sulauduimme toinen toiseemme, olimme yksi.... Jätin sen sian, kun se ei pyyhkinyt tiskipöytää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiteöine tyhjätään kun pyykit on kuivia. Tai ainakin ennen kuin uutta satsia levitellään.
Jos pyykkiä pesee joka päivä, on pyykkitelineen tyhjentäminen välissä ajan haaskausta. T. Siisti ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm pitäisikö se sit vaan hyväksyä, ettei miehet niitä kotitöitä tee, vai?
Muistan ajan kun tuli tiskaamisesta kinaa. Minua häiritsi tiskamattomat astiat. Päätin sitten että minä pistän asian kuntoon ja alan tiskaamaan.
Minä tiskasin ja vaimo kilvan sotki astioita tarkoituksena näyttää että en voi onnistua. Aina kun oli tiskit hoidettu niin vaimo keittiöön vääntämään kakkua, vanukasta, piirasta, salaattia ja mitä vaan keksikään että varmasti oli mahdollismman paljon satkua kippoa ja kuppia likaisena.
Sitten ajettelin että pidä ....kele tiskisi. Nykyään tiskaan enää kun lapset tulee käymään kotona.
Loppupeleissähän mikään siivoaminen tai pyykkääminen ei ole tärkeintä, nainen vain etsii itselleen syytä tyytymättömyyden tilaansa. Se on ihan sama vaikka päällään seisoen tiskaat, naisella pitää löytää syy valittaa. Eli teit mitä teit, valitukselta et säästy. Kannattaa siis tehdä just niinkuin itsestä tuntuu.
Ja taas tuli raikas tuulahdus 70-luvulta :D. Mutta siinä ollaan varmaan yhtä mieltä, että olisi parempi jos miehet tekisivät alusta asti kuten heistä tuntuu, eivätkä esittäisi edes sitä muutamaa vuotta itseään parempaa ihmistä. Osaisivat ihmiset sitten pariutua todellisen karvansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ap, että tässä on se hyvä puoli, että lapsenne sitten aikuisena pitävät omat kotinsa siistinä!
Vierailija kirjoitti:
Se oli vuosisadan rakkaustarina! Sanoja ei tarvittu, sielunkumppaneina tiesimme tasan tarkkaan mitä toinen aina tarkoitta. Ja ai että sitä fyysistä täydellisyyttä, sulauduimme toinen toiseemme, olimme yksi - minä ja sohva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista ap, että tässä on se hyvä puoli, että lapsenne sitten aikuisena pitävät omat kotinsa siistinä!
Paitsi jos tulevat isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun siivoiskun joka kolmas viikko! Mutta sehän ois ihan turhaa kun mä oon paikat pitänyt kunnossa ne 2 viikkoa ennen sitä..
Lasten takiakin harmittaa. Kiva tuoda kavereita kylään kotiin jossa tyhjät maitopurkit ja ruokalautaset jääneet pöytään ja mies röhnöttää sohvalla telkkari huutaen. Itse tulen kodista jossa ei juurikaan siivottu ja kärsin siitä todella paljon. Miehen Lapsuudenkodissa äitinsä oli kotiäitinä ja piti paikat tiptop kunnossa.
No tää kuulostaa jo siltä että ongelma on enemmänkin sun vaatimuksissa. Ei ne lapset siitä kärsi että kotona on muutama likainen astia ja pari maitotölkkiä. Älä yleistä omia traumoja lapsiisi ja muista että myös sen oman lapsuudenkodin siisteystason ylikompensointi voi olla haitallista.
Lapset muistelevat sitten vanhoina ylpeänä, että kylläpä meillä oli siistiä. Tosin isällä ja äitille ei meille ollut aikaa, riitelivät siivouksesta ja siivosivat vaan. Mutta, ah, olipa meillä siistiä.
Ei kyse ole pelkästään siisteydestä, vaan siitä, että toinen osapuoli ei kunnioita toista. On sitten kiva aikuisena muistella kun "isä ei välittänyt äidin toiveista vaan valitsi mieluummin sohvalla makaamisen, ja sen lisäksi meillä oli aina niiiiiin sotkuista. Minullakin on kotona nykyään sotkuista, koska isäni jalanjäljissä seuraten makaan mieluummin sohvalla kuin teen jotain muuta. Jippii!!"
"Meillä oli oikea ihannekoti. Äitini opetti minulle toisen kunnioitusta komentelemalla isääni, suuttumalle tälle määräajoin ja asettamalla standartit kaikkeen myös isäni tekemiseen. Isäni yritti kapinoida vastaan, sanallisesti hän tietysti jäi aina häviölle, mutta tekemättömyydellään hän ilmaisi ettei ollut tyytyväinen parisuhteessa vaikuttavaan käskyttämisen ilmapiiriin. Mutta äitini opetti, että asioista on tyhjä neuvotella, minäminä on parempi tyyli, niin hän jätti isäni. Isälleni se oli suuri helpotus. Meillä oli ihannekoti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista ap, että tässä on se hyvä puoli, että lapsenne sitten aikuisena pitävät omat kotinsa siistinä!
Paitsi jos tulevat isäänsä.
Ovat jo tulleet, kun eivät oma-aloitteisesti osaa tehdä mitään muuta kuin sotkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun siivoiskun joka kolmas viikko! Mutta sehän ois ihan turhaa kun mä oon paikat pitänyt kunnossa ne 2 viikkoa ennen sitä..
Lasten takiakin harmittaa. Kiva tuoda kavereita kylään kotiin jossa tyhjät maitopurkit ja ruokalautaset jääneet pöytään ja mies röhnöttää sohvalla telkkari huutaen. Itse tulen kodista jossa ei juurikaan siivottu ja kärsin siitä todella paljon. Miehen Lapsuudenkodissa äitinsä oli kotiäitinä ja piti paikat tiptop kunnossa.
No tää kuulostaa jo siltä että ongelma on enemmänkin sun vaatimuksissa. Ei ne lapset siitä kärsi että kotona on muutama likainen astia ja pari maitotölkkiä. Älä yleistä omia traumoja lapsiisi ja muista että myös sen oman lapsuudenkodin siisteystason ylikompensointi voi olla haitallista.
Lapset muistelevat sitten vanhoina ylpeänä, että kylläpä meillä oli siistiä. Tosin isällä ja äitille ei meille ollut aikaa, riitelivät siivouksesta ja siivosivat vaan. Mutta, ah, olipa meillä siistiä.
Ei kyse ole pelkästään siisteydestä, vaan siitä, että toinen osapuoli ei kunnioita toista. On sitten kiva aikuisena muistella kun "isä ei välittänyt äidin toiveista vaan valitsi mieluummin sohvalla makaamisen, ja sen lisäksi meillä oli aina niiiiiin sotkuista. Minullakin on kotona nykyään sotkuista, koska isäni jalanjäljissä seuraten makaan mieluummin sohvalla kuin teen jotain muuta. Jippii!!"
Ahaa, tämä olikin valtasuhteista taistelua, kunnioituksen hakemista. Nyt ymmärrän. Tuo lopun logiikka kyllä kusee, eikös ap:n miehen kotona nimenomaan ollut kaikki tiptop eli ap:n mieshän pitäisi olla tiptop-miehiä....vai miten se menikään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm pitäisikö se sit vaan hyväksyä, ettei miehet niitä kotitöitä tee, vai?
Muistan ajan kun tuli tiskaamisesta kinaa. Minua häiritsi tiskamattomat astiat. Päätin sitten että minä pistän asian kuntoon ja alan tiskaamaan.
Minä tiskasin ja vaimo kilvan sotki astioita tarkoituksena näyttää että en voi onnistua. Aina kun oli tiskit hoidettu niin vaimo keittiöön vääntämään kakkua, vanukasta, piirasta, salaattia ja mitä vaan keksikään että varmasti oli mahdollismman paljon satkua kippoa ja kuppia likaisena.
Sitten ajettelin että pidä ....kele tiskisi. Nykyään tiskaan enää kun lapset tulee käymään kotona.
Loppupeleissähän mikään siivoaminen tai pyykkääminen ei ole tärkeintä, nainen vain etsii itselleen syytä tyytymättömyyden tilaansa. Se on ihan sama vaikka päällään seisoen tiskaat, naisella pitää löytää syy valittaa. Eli teit mitä teit, valitukselta et säästy. Kannattaa siis tehdä just niinkuin itsestä tuntuu.
Näin just! Kyllä se onvkunnioittamista että saa pitkän työpäivän jälkeen levätä!!! Tietää sen taas tässäkin kumpi sen leivän kantaa pöytää joten saa nainen hoitaa ne muruset pöydältä ihan vikisemättä ja vinoilematta!!!!
siistissä kodissa kasvaa poika, jonka äiti koko ajan naputtaa ja huolehtii ja stressaa. Poika aikuistuu ja rakastuu ja perustaa perheen ihanan kumppaninsa kanssa. Mitä sitten tapahtuu?
Tavoitetilana pitäisi olla että kotona kaikki perheenjäsenet tekevät mahdollisimman paljon toisia ilahduttavia, kannustavia ja tukevia asioita. Kotona nautitaan, levätään, rakastetaan, itketään ja sieltä lähdetään taas voimaantuneena kohtaamaan "paha maailma". Se ei onnistuu tietenkään niin että yksi marmattaa ja stressaa ja asettaa vaatimustason, johon toisten on vain sopeuduttava. Siten että kotityöt on kamalia, ja kotona on kamalaa ja on hirveää sotkua ja murusia ja muuta joka paikka täynnä, tyynyt lattialla jne. Vaan kuinka se onnistuu?
Se joka tietää vastatkoon :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiteöine tyhjätään kun pyykit on kuivia. Tai ainakin ennen kuin uutta satsia levitellään.
Jos pyykkiä pesee joka päivä, on pyykkitelineen tyhjentäminen välissä ajan haaskausta. T. Siisti ihminen
Öö eihän siihen telineelle enää kuivumaan muuta mahdu, kun ne edelliset pyykit on siinä myös?!! Ehkä parhaassa tapauksessa taiteltuna läjään (ei viikattuna vaan taiteltuna).. 😉 Tarkoitin tietenkin että kuivat pyykit viedään paikoilleen. -ap
Eikös tuo nyt ole ihan sama koko muulle maailmalle mitä siellä ap:n kotona tapahtuu. Jos mies ei miellytä, niin ukko vaihtoon. Jos taas miellyttää, niin turha sille on nalkuttaa. Nyt näyttää siltä, että sen sijaan että olisi kaksi tyytyväistä ihmistä, onkin kaksi tyytymätöntä, jotka varmaan molemmat vain toivoo että toinen muuttuis. Tehkää aikuiset ihmiset itse ratkaisunne.
Ottamatta kantaa siihen että kotitöistä useimmat ovat toistuvia jokapäiväisiä töitä niin haluaisin naisnäkökulmaa siihen että mikä arvo on niillä ns. miesten töillä(, joita useimmat miehet eivät enää tee).
Esimerkiksi:
lumityöt, ruohonleikkuu, auton korjaus(laturin, vesipumpun, hihnojen vaihto, peltien paikkaus) ja huolto (öljyn vaihto, nesteiden tarkistus, renkaiden vaihto, ilmanpaineiden tarkistus yms.)
Talon remppaus (toiset voivat olla työläitä, toiset vähän helpompia), talon lämmitys (puulämmitteinen talo, puitten raijaamista, peltien vahtimista yms), puiden kaato ja raijaus metsästä sekä jalostus.
Vähän ohiksena harrastukset kuten metsästys, kalastus ja marjastus/sienestys(proteiineja ja vitamiineja aika pitkälle omiksi tarpeiksi).
Jos mies tekee näitä kaikkia ja säästää rahaa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia perheen menoissa, mutta uhraa tuntuvasti aikaa näille niin onko nämä vaan niitä, jotka miehen pitää hoitaa + jakaa kotityöt täsmälleen tasan naisen kanssa. Ovatko nämä työt naisille ilmaa eli ei halvatun merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen että kotitöistä useimmat ovat toistuvia jokapäiväisiä töitä niin haluaisin naisnäkökulmaa siihen että mikä arvo on niillä ns. miesten töillä(, joita useimmat miehet eivät enää tee).
Esimerkiksi:
lumityöt, ruohonleikkuu, auton korjaus(laturin, vesipumpun, hihnojen vaihto, peltien paikkaus) ja huolto (öljyn vaihto, nesteiden tarkistus, renkaiden vaihto, ilmanpaineiden tarkistus yms.)
Talon remppaus (toiset voivat olla työläitä, toiset vähän helpompia), talon lämmitys (puulämmitteinen talo, puitten raijaamista, peltien vahtimista yms), puiden kaato ja raijaus metsästä sekä jalostus.
Vähän ohiksena harrastukset kuten metsästys, kalastus ja marjastus/sienestys(proteiineja ja vitamiineja aika pitkälle omiksi tarpeiksi).
Jos mies tekee näitä kaikkia ja säästää rahaa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia perheen menoissa, mutta uhraa tuntuvasti aikaa näille niin onko nämä vaan niitä, jotka miehen pitää hoitaa + jakaa kotityöt täsmälleen tasan naisen kanssa. Ovatko nämä työt naisille ilmaa eli ei halvatun merkitystä?
Paljonkohan maksaisi lastenhoitaja jokaiselle tunnille, minkä nainen tekee enemmän kuin mies lasten eteen?
Ja tässähän se ongelma näytti olevan se, että ei se mies ole samalla marjassa tai auton öljyjä vaihtamassa vaan katsomassa telkkaria.
Voisimme myös palata todellisuuteen ja pohtia kuinka moni noista mainitsemistasi asioista koskettaa keskivertoperhettä ja myös kuinka monta tuntia niihin menee viikossa.
No tää kuulostaa jo siltä että ongelma on enemmänkin sun vaatimuksissa. Ei ne lapset siitä kärsi että kotona on muutama likainen astia ja pari maitotölkkiä. Älä yleistä omia traumoja lapsiisi ja muista että myös sen oman lapsuudenkodin siisteystason ylikompensointi voi olla haitallista.