---KESKIVIIKKOA SYYSKAMUT-04!---

Oikein oikein ihanaa keksiviikkoa rakkaat sisaret!



Myöskin myöhästyneet Ystävänpäiväterveiset kaikille!



T. Tuttis the työmyyrä

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?sort=DESC&m=6452375&p=1&tmo…



Eiliset



Kukkanen ja Poikanen leikkivät legoilla. Kukkanen käy koneella näyttämässä lehmää ja ukkelia. Kun Poikanen yrittää tulla näyttämään omia rakennelmiaan, Kukkanen sanoo tiukasti AI, AI. Huiskii samalla kädellään Poikasta pois ja pudistaa päätään.



Hyvää eilistä ystävänpäivää kaikille. Illalla en enää jaksanut koneelle, niin jäi kirjoittaminen.



Ayapille voimaintoivotus. Vaikkei se varsinaisesti auta, niin ilmottaudun surkeaksi äidiksi vanhemmalle lapselleni. Niinkin mitättömästä syystä kuin työajatuksista, jolloin viisivuotiaan pitäisi ehdottomasti osata totella heti ja mielummin jo pelkästä ajatuksesta. Minun tilanteeni aikoo kyllä helpottua, sillä siihen on ratkaisu. Töitä ja äitiyttä ei voi yhdistää näin, yhtälöön tarvitaan enemmän lastenhoitoapua.



Mimmulle myötätuntoisia ajatuksia. Kukkanen ja Poikanen ovat molemmat olleet iltahuutajia. Eivät kai varsinaisesti koliikkilapsia, mutta iltarumba alkoi tiettyyn aikaan eikä siihen auttanut mikään. Alkoi toisella viikolla ja jatkui parin kuukauden ikään. Toista huutajaa oli jo hieman helpompi kestää, kun oli kuvitelma siitä, että vaihe kestää vain tietyn aikaa. Uskon itse, että kyse on jotenkin hermostollisen kehityksen vaiheesta, kaikki lapset eivät ole vielä valmiita syntyessään ja tekeytyvät ajan kanssa. Meillä toisella lapsella oli allergiaepäilyä ja toisella ei.



Noniin. Pirlen murekeohjetta minäkin odottelen.



Kukkuu + mukelot

Ajattelin täältä kysäistä kun voi löytyä asiantuntijoita. Sorry, jos huono letkautus mutta ihan totta täällä päässä istuu zombie joka ei ehkä enää ymmärrä mitä kirjoittaa .. Olen valitettavasti liittymässä tähän unettomien kerhoon.



Meidän ennen niin hyväuninen tyttö on nyt sitten tehnyt täysikäännöksen. En ymmärrä missä mennään???? Herää yössä noin 4-5 kertaa itkemään eikä meinaa rauhoittua. Ihan kuin olisi vaikeus saada itsensä rauhoittumaan. Rauhoittuu pikkuhiljaa kun silittelee tai hyräilee, tms. Ei siinä mitään, kyllä mä jaksan nuo juoksemiset tytön huoneeseen mutta ongelma mun kohdalla on siinä, että jään itse sitten pyörimään ja hyörimään sänkyyn. En saa enää unenpäästä kiinni. Viime yönä valvoin alkuyöstä ehkä tunnin ja sitten 2:30-6:00 (noin) välisen ajan. Siinä välillä ehdin sitten käydä pari kertaa tyttöäkin silittämässä. Nukahdin ja tuntui että heti tyttö jo heräsi.



Mä olen myös niiiiiin väsynyt koska jo ties monesko yö näin. Itkettääkin jo väsyneenä. Tänään sanoin vielä tosi inhottavasti aamulla miehelle, kun kiukkusin. Ja nyt taas kaduttaa ja hävettää oma käytös. Hyvä etten ala nytkin itkemään, kai mä poraan koko muskarin kun olen väsynyt.



Ja anteeksi tämä vuodatus nyt heti aamutuimaan :) Tuntuu että helpottaa kun vähän saa tässä purkaa mieltä ennen liikkeelle lähtöä. Enkä kovin helposti ajatellut lähteä tänne valittamaan kun tiedän kuinka moni täällä on jo niin pitkään kärsinyt univajeesta ja voimattomuudesta. Tuli vaan tunne että alkaa katketa tämänkin kamelin selkä.

Voi kun me kaikki saataisiin taas joskus nukkua. Voimia kanssasisarille!!



Muutenkin tuntuu tytön elämässä menevän joku Vaihe. Ruokailutkin ovat yhtä sähläämistä. Riekkuu ja huutaa, ei meinaa rauhoittua myös ruokailuun. Syö lopulta melko OK (tosin, ei aina - nyt ollut lieviä ruokalakkojakin). Mutta kun se ruokailu alkaa noin 5 minuutin kitinällä ja kiemurtelulla. Oma lusikka on käytössä mutta lentää kaaressa ja kiukkuisesti lattialle. Saan tytön usein lopulta rauhoitettua syömään sillä että laulan hänelle.

Että älkää sitten ihmetelkö suklaakakkutapaamisessa kun laulelen tytölle " kolme varista istui aidalla.." samalla kun häntä syötän.



Täytyy mennä valmistautumaan muskariin. Toivon todella että tyttö nukkuu paremmat päiväunet (nekin, muuten, viime aikoina olleet noin 1-1½ tuntia, huoh).



Alli

Mimmulle lähtee suuren suuri määrä jaksamista! Vielä muistan elävästi ne iltahuutoajat, alkoivat meillä myös n. kuukauden ikäisenä ja jatkuivat seuraavat 8 kuukautta. Helpompaa oli kun kuuden kuukauden iässä rytmi kääntyi niin, että huuto tapahtui illalla, ei yöllä 24-02. Ihan vähän meillä auttoi vyöhyketerapia ja masuhieronta. Neuvolasta ainakin meillä saa siihen ohjeet. Masuhierontaa harrastetaan ahkerasti edelleen, kun harvase yö noita masukipuja riittää. Ja disflatyl auttoi myös.



:) Siis eihän Mimmu neuvoja kysynyt ja kaikki varmasti on tuttuja juttuja, mutta kirjoitin nyt suuren sympatian laukaisemana:)





Allille myös voimia yövalvomiseen, ja täällähän saa valittaa. Meillä " oirehditaan" aika samalla lailla, ensin alkoivat ruokatilanteissa temppuilut sitten nukahtamisongelmat. Oiskohan sillä uhmalla vaikutusta, kuten Ynis mulle puheli toissapäivänä.Itse tajusin, että uhmakohtaukset ovat lisääntyneet samassa tahdissa.

Ja kun on tottunut nukkumaan, on herääminen paljon vaikeampaa, kun silloin kun on tottunut valvomaan. Sanoo eräs valvoja aina kavereilleen, jotka eivät mulle kehtaa valittaa. Minä olen siinä vaiheessa aivan poissa pelistä, jos saan nukkua joskus yöt läpeensä:D



Aavis ja Motti

1dl korppujauhoja

2dl kermaa

500g kalafileitä paloina

2 munaa

1/2 dl tilliä

1/2dl ruohosipulia

1tl suolaa

1/2tl mustapippuria

1rkl sitruunamehua



Yhdistä korppujauhot ja kerma. Laita kaikki aineet tehosekoittimeen. Sekoita aineet tasaiseksi massaksi. Muotoile pihvit. Paista 200 c:ssa 15min. Käännä pihvit kerran paistamisen aikana.



Lisäkkeeksi oman maun mukaan maustettua kermaviilikastiketta ja perunoita tai perunamuussia.



Palailen myöhemmin!



@iti

Kiitos. Olette ihania.



Ynikselle altistamisesta: Sairaala-altistukset tehdään seuraavasti: Ensin sipaistaan huuleen altistettavaa ruoka-ainetta. 1½-2 tunnin kuluttua, jos oireita ei ole tullut, annetaan seuraava annos, esim. maitoa 2 ml, viljapuuroa vajaa 1 tl. Taas odotellaan ja jos oireita ei tule, lisätään määrää. Maito nostetaan altistuksen aloitupäivänä yhteensä neljään desiin, seuraavana päivänä kuuteen. Altistusta jatketaan (muistaakseni) vähintään viisi päivää; jos oireita ei tule voi ruoka-aineen ottaa normaaliin käyttöön.



Jos kyseessä on ruoka-aine, jota lapsi aikaisemmin on käyttänyt, jättäisin kotona pois ekan vaiheen ja antaisin suoraan sen teelusikallisen. Tämä ohje kaikkinensa perustuu hataraan muistiini, korjatkaa jos huomaatte virheitä!



Kalamurekkeesta: Ohjetta tarkoilla määrillä ei ole antaa, mutta olen tehnyt mureke/pihvitaikinan jauhetusta kalasta, kananmunasta ja mausteista (tilli, sitruunapippuri, suola) :) Samaan tapaan kuin jauhelihataikinakin, mutta korppujauho tms. ei ole tarpeen. Minusta parhaita on ohuet pannulla paistetut pihvit, nam. Ja pottumuussia, tosi helpolla pääsee jos käyttää Oolannin pakastesoseainesta tai mikä se nyt onkaan nimeltään, pussissa myytävää soseutettua perunaa kuitenkin.



Jos sattuu omistamaan lihamyllyn, niin vinkiksi, että hiukan jäinen kala on helppo jauhaa. En muista nähneeni kalajauhelihaa (jauhekalaa? :D) kaupassa. Hmm.

Viimeaikoina ei ole tullut tehtyä, pitäisi keksiä kananmunalle joku korvaava aine. Ja sitruunapippurin tilalle mustapippuri. Voisikohan munan tilalle tehdä " kauralimaa" ... Soijajauho olisi muuten hyvä, mutta kun Pyörsky on soijallekin algeerinen :)



Alli, jos lapsosen huonot yöt jatkuu pitkään, niin kannattanee käväistä lääkärillä - ainakin näyttämässä korvat. Pyörskyn huonot yöt johtuivat hoitamattomasta allergiasta, mutta ei siis satunnaisia huonoja öitä, vaan huutoa öiseen aikaan kuukausi tolkulla. Puolitoistavuotiaan kiljuminen voi johtua ihan " helpoistakin" syistä, esmes poski- tai kulmahampaista jotka saattavat kipuilla jo ennen kuin niitä näkyy.



Minä lähetän syysmammoille, jokaiselle sopivan määrän, itseluottamusta äitiyteen käytettäväksi!

T@hti ja Kukkuu, hienoa että ultrissa näkyi virkeät kaverit ja kaikki on hyvin. Muistan sen kun kävi ekaa kertaa ultrassa naistenlkinikassa V:tä odottaessa ja epikriisissä,joka tuli kotiin, luki " kohtuontelossa nähdään yksi virkeästi liikkuva sikiö" aloin itkee,heh. tai eka ultra tehtiin oikeastaan rvk 7 kun menin yksityiselle,siinä oli pieni papu jonka sydän sykki,niiisk.....



MimmuK,huh ja huh.Tuon alkuitkun jotenkin unohtaa. Voimia ja unihiekkaa pikkuisille kovasti.



Aavis ja Alli,osaksi voi olla todella ikään liittyvää yölevottomuus,se uudelleenlähestymisvaihe vai mitenkäs se oli kun lapsi tajuaa paremmin erillisyytensä ja väliin ottaa etäisyyttä ja sitten seuraavassa hetkessä roikkuu epätoivoisesti äidissä.

Ja jonkinlaista uhmaa alkaa kai olla tässäiässä.meillä näkyy syömisissä,en millään saa syömään,mutta auta armias kun ite on syömässä,poju tulee suu ammollaan kinuamaan. mies söi yksi ilta puoli purkkia aprikoosia,(lasten) ja yhtäkkiä V alkoi halua sitä vaikka aikasemmin oli kieltäytynyt.



Mutta varulta kanattaa käydä näyttään tosiaan korvat,me ollaan menossa tänään korvalääkärille,kun V on parina iltana oksentanut ja ruoka ei maita,eilen ei maitokaan oikein ja kärttyinen on,vaikkei kunnolla nuhaa tms olekkaan. ei se turhaa ole koskaan käydä tarkistuksella,vaikka tietty lapselle inhottvaa jos joudutaan korvia putsaamaan.



T@hti,taloasiasta en oikein uskalla näin julkisesti puhua paljoa,kun arkoja asioita on nää talokaupat,enkä ole oikein varma mitä mieltä asiasta itsekkään olen tällä hetkellä. Jokatapauksessa kaupanteon jälkeen tuli ilmi asioita,joita ei ollut tiedossa ennen kaupatekoa. itse talo syynättiin kuntotarkastuksessa kyllä tarkkaan,mutta yllätys koskikin tonttia! " ongelma" vaatii selvityksiä ja jokatapauksessa kauniin pihan mylläämistä...toivottavasti saadaan asia kuntoon,ihan sovussa tässä myyjien ja välittäjän kanssa neuvotellaan. asia on joka tapauksessa hoidossa,mutta harmia on aiheuttanut....



jaha,aamupäiväkaffille!



tiivii ja pikku-V

Kiitos jaksuista!



Piti jo eilen toivottaa kaikille yh-päiviä viettäville jaksua! Ainakin Ynis, Hilu, Keilin ja Mimmu tarvitsivat voimia arkeen.



Mimmulle voimia kahden pienen ja yhden isomman lapsen kanssa eloon ja erityisesti yöelämään jaksua ja helpotusta!



T@hti: Ihanaa, että kaikki oli kunnossa masussa.



Allille vertaistukea yövalvomisiin. Pidä itsestäsi huolta.



@iti: Kiitos ja hali!



Tänään illalla menemme metsästämään huonekaluja. Piristävää.



Nöösä nukahti, joten menen hänen viereensä päiväunille. Smuik!



-Mimmuli ja Nöösä

Superhelppo kalapihviresepti:

300 g pakaste seikuutioita

300 g pakaste lohikuutioita

2 dl muussattua perunaa (jossa oli vähän margariinia)

1-2 tl currytahnaa (tavan currykin käy)

tilliä

suolaa

pippuria



Kaikki yleiskoneeseen (ja siihen sellainen leikkuuterä), kun kalat ovat vielä kohmeisia. Sitten hurutellaan kunnes on sopivaa taikinaa ja tehdään öljytyillä käsillä pihvejä ja paistetaan uunissa (200 astetta, noin 20 min, riippu vähän miten jäässä kala on, liikaa ei saa paistaa, ettei tule kuivia). Pannulla paistettuna tulis varmaan parempia, mutta sitten ohje ei olis superhelppo :).

Ja toki voi tehdä tuoreesta kalastakin ja silloin paistoaika on lyhyempi.

Ja kuten huomaatta, resepti on maidoton, munaton ja viljaton :)



Ayapille menee hali ja rutistus. Mä olenkni vähän epäillyt että uhmaikä on helppo nakki vs. murrosikä. Ehkä meille ei tulekaan sitä iltatähteä...



Mimmulle lähetän taas kovasti voimia.



Palaan myöhemmin, käyn laittaa kahvin tulelle.



Piude

Missä kaikki keksiviikon viettäjät. Minä yritin aamupäivän metsästää pikkurinsessalle uutta talvihaalaria. Epätoivoinen homma tässä vaiheessa vuotta ja suorastaan nolottaa mennä kyselemään sitä kaupoista. Uutta sen takia katselen, että ei olla vieläkään saatu kaverilta takaisin omaa 86cm haalaria ja alkaa kyllästyttää odottelu. Jonathanin babymallia kun saa 26 euron hintaan ja sen varmaan sais suht hyvin myytyä sitten eteenpäin ensi syksynä. Mutta kokoja ei enää ole missään. Ihan reimatecin hintoja en maksa parin kuukauden takia. Katotaan näkyykö meitä puistossa kohta enää, kun ei ole pienelle talvivaatteita:) Täysin epistä, että toinen kasvaa kesken talven ulos haalaristaan.



Tuttis, eihän sun pinon aloitus ole suinkaan uutta. Mutta se on, että teit sen aamulla:)



Latistuksista vielä. Minä mietin sen takia suurempaa määrää heti kerrallaan, että oireet on olleet niin pieniä, etten edelleenkään tiedä oliko ne allergiaoireita edes. Jos alotan teelusikallisella, niin en välttämättä huomaa koko oireita ja sitten ollaan kohta lähtötilanteessa taas. Kun oireet pahimmillaankin on niin pieniä, niin sais paremmin selvää niistä, jos ne tulee " kunnolla" . Kuulostaako ollenkaan järkevältä?



Päivänjatkoja kaikille!



T: Ynis

Väsy on täälläkin, hävettää myöntää, koska nukuin koko yön. Puolelta öin Onni itki eikä rauhoittunut kun syliin ja odotin kauhulla yötä mutta heräsin 7.50 ja pian Onnikin. Mieskin oli lähtenyt enkä ollut tajunnut mitään. Pää oli heti vaan kipeä ja on edelleen.



Käytiin kaverin kanssa humputtelemassa kylillä. Tein historiaa ja ostin kirpparilta Onnille vaatteita!!! Jotenkin olen aina ajatellut, että voishan sitä ostaa mutta sitten en ole tullut ostaneeksi. Löysin kivan kevätpuvun, jossa on housut ja takki erikseen. On helpompi sitten kauppareissuillakin. Maksoi pari euroa. Ja ihanan pipon, joka oli ehkä isokin ja " tyttöjen" värejä ehkä enemmän mutta Onni tykkäs ainakin:) Siinä jatkuu korvallisista semmoset pitkät narut (letitetty). Aika kiva sekin. Ja 2 pikkuautoa, niitä tosi pieniä. Sitten käytiin pitsalla. Hyvin meni reissu vaikka epäilytti. Odotettiin pitsoja puoli tuntia ja Onnin sai siinä ajassa laittaa takaisin syöttikseen istumaan sata kertaa. Mutta kun sain pitsan eteeni ja annoin Onnille glut. pullaa, homma sujui hyvin. Ei kinunnut edes pitsaa.



Nyt väsyttäis päikkyjen verran mutta pelkään sitten ettei illalla tule uni töiden jälkeen.



Missäs jatu muuten luuraa???



Mimmulle voimia iltahuutoihin. Aavis sanoikin osuvasti, että kun on tottunut, että joskus saa nukkua, pienetkin katkokset lapsen itkun muodossa yöllä sekoittaa pakan. Meillä kun pääosin nukutaan tällä hetkellä öisin, rikkonainen yö saa mut kuoppaamaan haaleimmatkin pikkukakkoshaaveet syvälle maahan.



Nyt menen sohvalle, jospa sitä vaikka nukahtais.



T-P

Tulinpahan sanomaan Böö.



Keskimmäinen piti tänään vapaapäivän tarhasta kun oli niin väsynyt eilen. Leppoisaa lokoilupäivää ollaan siis vietetty. Kohta tulee esikoinen koulusta.



Jos pelkäät/inhoat hiiriä/rottia/muita tuhoeläimiä, niin jätä pari seuraavaa kappaletta lukematta.



Lilli otti pikku torkut aamupäivällä ja kävin sillä aikaa hakemassa tavaraa pihavarastosta. Ja voi ****, siellä olikin hiiret vallanneet meidän varaston, suodatinkangasta oli suikaloitu ja siitä oli rakennettu pesä, pellavansiemenet olivat tietysti löytäneet (vaikka oli tosi hyvin pakattu!) ja nurmikonsiemenet myös ja niillä oli herkuteltu - yöks! Heitin pois aika paljon tavaraa sieltä, heittelin lasten ulkolelut pihalle - täytyy katsoa viitsinkö pestä vai heitänkö menemään - mutta sitten kun meinasin aloittaa hiirenpaskan siivoamisen varaston lattialta niin poika tuli sanomaan että Lilli heräsi, joten homma jäi pahasti kesken.



Laitin sitten viestiä isännöitsijälle joka kertoi että tuholaistorjuja on käynyt kaksi viikkoa sitten myrkyttämässä - no joo, eipä ole tainnut tehota. Äsken vielä näkyi pari hiirtä kauhistelemassa siivoukseni jälkiä.



Lilli puolestaan on aivan syötävän suloinen! Halaa ja suukottaa, painautuu syliin ja on aivan ihana kullanmuru. Olen niin onnellinen että saan olla kotona hänen kanssaan. Mutta Lilli ei vieläkään juuri puhu. Mamma hän sanoo, ja tättä ruoasta kiittäessään, ja napa on papa, mutta pojat puhuivat tosi paljon enemmän tuossa iässä. Miten on, miten paljon muut syysvaaperot puhuvat?



Lilli on myös innostunut tekemään nuppipalapeliä. Tyyli on erikoinen, pala asetellaan johonkin siihen paikkansa lähelle, sitten noustaan seisomaan ja jalalla pala painetaan sitten paikallensa. Joskus menee, useimmiten ei. Mutta se ei tahtia haittaa :-) ♥Suloinen♥



Joo, jospa menis laittamaan loput tiskit koneeseen ja kone käyntiin.



Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

No, täytyy mennä illalla ysiltä Nöösän mukana yöunille. Sainpa hoidettua muutaman asian puolen tunnin makoilun jälkeen. Nyt on vuokra-asunto irtisanottu. Askel lähempänä muuttoa. Hii! Toivottavasti kämpän katselijoita ei käy ripottelemalla, ettei tuleva kuukausi ole yhtä ovien availua. Meidän laajakaistaliittymäkin muuttuu ja taas siis sähköpostiosoite. No, se on nyt sitten hoidossa. Samoin sain vähän käytyä läpi ja jopa vastattuakin sähköposteihin. Hmm, jokin virtapiikki menossa tai sitten alan tottua tähän unettomuuteen tai eilisten päiväunien voimalla painan menemään. Taidan lähteä käymään läheisessä värisilmässä ja lamppukaupassa, jahka Nöösä herää.



Ayppa: Sinä, ihana ja viisas mamma, olet ollut ajatuksissa kovasti. Voimasäteitä -----* ----**



Ynis: Jos et löydä haalaria niin minä voin lainata teille 86 koon Reiman perushaalaria. Se on Nöösälle vielä liian iso. Haalari ei kyllä ole uusi ja se on väritykseltään tumma. Löysin sen kirpparilta, mutta se on siistissä kunnossa ja soveltuu mielestäni puistoiluun hyvin. Tulkaa kylään, jos haluat tsekata haalarin ja sitten pohtia otatteko lainalle vai ette. =)



Tarjosin ystävälle eilen muuten savustettuja lämpöisiä voileipiä. Olin unohtanut viime lasagnen teon jälkeen putsata uunin pohjalta ylimenneen juustokastikkeen. Huomasin liian myöhään tämän ja uunissa oli iloisesti savua voikkuleipien seurana. Ihana käry ja savu, kun luukun avasi. Täytyi ensin tuulettaa keittiö ennen ruolailua. Leivissä oli pikanttimaku, mutta onneksi seura oli hyvää ja ymmärtäväistä. Saanko kuukauden antimarjatta-tittelin? Ystävän leipoma suklaakakku paikkasi maullaan onneksi minun leivät. Tänään putsasin aamulla uunin. ;)



Ankkis: Ei Nöösälläkään nuota sanoja kovin paljon ole. Äiti, isä, kiitos ja ei tulee selkeimmin. Välillä sanoo Paavo, läk =anna ja ¿kuukee¿ merkitsee jotain (viisoo saunassa vuorotellen kaikkien tissit ja navat ja hokee kukee). Vielä en murehdi. Hiirionkelmaan pikaista ratkaisua.



Son moro.



-Mimmuli ja Nöösä

Tuli Tiiviin viestistä mieleen ihana muisto. Kävin sattumalta ultrassa rv9. Tarkoitus oli tutkailla virtsarakkoa ja lääkärikin oli urologi, mutta kysyin joskos pystyisi nähdä sykkiikö sydän. Oli sitten kirjoittanut papereihin, että kohdussa näkyy tasaisesti sykkivä pikku ihmisen sydän:) Jossain taitaa tallessa tuo paperi olla.





Hiiret on inhottavia sotkijoita, mutta Ankkis, ole onnellinen että pysyvät varastossa. Nim. eräs, joka syksyisenä yönä heräisi kummalliseen ääneen, ja tavoitti hiiren istumasta uunin päältä:) Eikä ollut eka kerta sisätiloissa, eikä viimeinenkään, muuten kuin sille syksylle:)



Mutta mieluummin hiiriä kuin rottia. Jos on paljon hiiriä, on vähän rottia ja toisinpäin. Pari vuotta takaperin talvella, pimeääkin jo oli, odottelin miestä hakemaan ulkoa navettaan sellaisella pienellä työkoneella aumasta sellaista erikoisempaa viljarehua. Miestä ei kuulunut töistä, kyllästyin ( ja eläimet kyllästyi) odottamaan, joten otin kottikärryt ja lapion. En oikein osaa ajaa sillä kiikkerällä työkoneella. Oli tosiaan jo pimeää ja reippaana menin ja humautin muovia ylös. Alta säntäili varmaan ainakin viisi rottaa sinne tänne. Ja niin säntäsin minäkin. Sen jälkeen oli vaikea ottaa kyseistä rehua kottareihin edes sisätiloissa, koko ajan odotin rotan hyppäävän silmille.



Hehheh, mitenkähän minä näin intouduin!:D Tosi hyvät jutut....





Aavis ja Motti

Hieman toiveikkaampi olen kuitenkin, kun höpöttää omiaan paljon enemmän kuin esikoinen saman ikäisenä ja paljon monipuolisempaa höpötystä. Löytyy konsonanttejakin, jotka esikoiselta on vieläkin hukassa (paitsi h-kirjain).



T: Ynis ja esikoisen kanssa kohta 2v puheterapiaa takana:)

Kiitos kalamureke ohjeista :)

Minä olen mestari paistamaan kalapihvit kengänpohjiksi jos ei ole ohjeessa annettu paistoaikaa. Kammoan raakaa kalaa ja sen pelossa paistan liiankin innokkaasti.



Mimmulle kovasti jaksamista, meidän neiti oli myös iltahuutaja. Neuvolassa olivat sitä mieltä ettei ole koliikkia ?? Huutoa jatkui kolmikuiseksi asti, pitkin päivää, mutta illat olivat kauheimpia, silloin huudettiin korkealta ja kovaa ja mikään ei auttanut.



Ihania ultrakuulumisia t@hdeltä ja Kukkuulta, ultraus on kyllä yksi ihanimpia hetkiä raskaudessa.



Nöösalle toivon helpotusta masuvaivoihin, tosi kurjaa.



Meille tulee kohta alle kaksikuinen vauveli kyläilemään, täällä sormet syyhyten odotan pientä tuhisijaa syliin.



Hilu

Ei nukuttu yöllä eikä nukuttu päiväuniakaan kuin JEEJEE 45 minuuttia. Itku pääsee niin minulta kuin tytöltä. Molemmat taitaa olla rättipoikkiväsyneitä.



Kiitos kuitenkin myötätuntoajatuksista täällä. Juu, kyllä ne korvat minuakin on pohdituttanut. Täytynee käydä tarkastamassa ne loppuviikosta, toivottavasti saisi jonnekin ajan. Pikku Jättiin tai Ellaan kyllä yleensä pääsee aika hyvin akuutisti ...



Mutta enemmän mä kyllä olen sillä tunteella että nyt tytön kohdalla probleemi on tunnepuolella. Siis tuntuu siltä että (miten se nyt sanoisi ..) kapinoi ?? nukkumista (ja sitä syömistä) vastaan. Mutta nuo yölliset huutokohtaukset, niitä en oikein ymmärrä. Tietenkin voi olla hermoston kehittymiseen liittyvää - kun tosiaan tuntuu, että se takaisin rauhoittuminen on vaikeaa. Että jää ikäänkuin levy päälle eikä saa itkua loppumaan ja asettumaan uudelleen rauhassa levolle. Ja voihan ne tietty ne hampaatkin olla, juu. Mahdollisuuksia on paljon. Toivottavasti helpottaa kuitenkin kohta.

Tuo uhmajuttu mistä Aaviskin puhui kyllä on menossa muuten. Hyvinkin tyttö heittäytyy päivän aikana lattialle huutamaan milloin mistäkin, ja loukkaantuu tod. helposti kun kieltää. Samoin kiukkua ruokailun suhteen, jne. Samaa juuri mitä Aavis kertoi.



Ankkis, meidän ulkovarastossa asustelee myös pienen pieni hiiri tai pari. Olen nähnyt sen livahtavan varaston nurkalta. Pelkään jostain syystä tosi paljon hiiriä (heheh) enkä mielelläni varastoon siksi mene vaan laitan miehen asialle. No, oli se saanut sen verran tuhoa aikaan meidän varastossa, että minun laskettelumonoja oli käynyt järsimässä, siitä oli reuhunnut etupehmusteet. No, on vain 3 vuotta vanhat monot mutta on aika huonot minun lestille joten menevät kuitenkin nyt vaihtoon että ei suurta haittaa. Miehen laskettelumonot oli kuitenkin jättänyt rauhaan. Ei muuta ole tuhonnut meidän varastossa tuo hiirulainen.



Ihania ultrakuulumisia tosiaan on saanut täältä lukea. Onnea jatkoon T@hti ja Kukkuu :) Minäkin muistelin omaa 1. ultraa. Mä aloin itkemään kun ruudulle tuli näkyviin se pienen pieni ihmisen alku.



Keskiviikon jatkoja vaan kaikille!



Alli - joka todella toivoo nukkuvansa ensi yönä tai ....

Ankkikselle vastata meidänkin puolesta. Tytöllä on muutamia sanoja hyvin hallussa (äiti, isi, lamppu, heppa, kukka, pupu, sukka, kenkä, kaaka=ruoka, yppaa=hyppää ja muutamia muita) mutta enimmäkseen vielä on sitä omaa kieltä ja höpötystä. Sitä sitten riittääkin! Selittää joskus silmät suurina ja totisena kauhean paljon minulle tai miehelle jotakin - valitettavasti emme aina ymmärrä :)



Mutta olen siinä käsityksessä, että tärkeintä olisi se että kuitenkin ymmärtää tuota puhetta jollakin tasolla. Siis osaa näyttää esim. esineen kun kysyy (siis missä lamppu, jne.) tai osaa tuoda jonkin helpon esineen (esim. meillä tyttö kiikuttaa kengät eteisestä kun pyydän). Puheen kehitys kyllä kulkee siinä matkassa sitten. Mun pikkusiskoni alkoi puhumaan tosi myöhään, ylipäätään sanoja tai mitään. Mutta kun alkoi, alkoikin kunnolla ja selkeästi tuottamaan puhetta.



Alli

Yh-aikana pitää aina tulla tänne tuulettamaan aivojaan:) Tää päivä on toistaiseksi kulunut hieman mallikkaammin verrattuna eiliseen kiljuntapäivään.



Mimmulille piti sanoa, että ihan houkutteleva haalaritarjous! Katotaan jos ei ensi viikkolla ala kuulua omaa haalaria takasin, niin laitan vaikka sulle viestiä. Ensi viikko näyttääkin aika tyhjältä kalenterissa (uskomatonta!), joten ehkä tullaankin kylään:)



Oisko kenelläkään hyviä keski-ikäisten kutsuille sopivia iltapalavinkkejä. Tai mikä keski-ikä se nyt on, mutta äiti täyttää ensi kuussa 60v ja mielelläni auttaisin köyhää äitiä tarjoilujen kanssa. Kun ois vaan hyviä ehdotuksia mitä tarjota, kun äidin maku on tosi rajoittunut. Äidin suvussa juhlaruoka on tyyliin karjalanpaistia tai jotain possun ulkofilettä tms. ja maksalaatikkoa sekä lihapullia! Kääk:) Salaatit on äidin mielestä vihersalaattia ja porkkanaraastetta, vaikka on kyllä meillä syönyt kaikenlaisia muitakin salaatteja. Mun mielestä iltapala vois olla jotain ruokaisaa salaattia ja jotain muuta lisäksi, mutta mitä? Piirakkataitureita ei oikein olla.



T: Ynis joka ois innokas juhlien järjestelyihin sekaantuja:)

Jos vaikka sanoista aloittais, että pääsee jostain alkuun. Eli Pekalla ei edelleenkään ole paljoakaan kunnon sanoja. Just luin vauva-lehdestä, että 1,5v iässä ois keskimäärin 50 aktiivista sanaa. He he. No, vaihteleehan tuo, mutta mun mielestä tuo luku on kyllä yläkanttiin tai sitten pitää kyllä ottaa kova kiri. Esikoisella ei myöskään ollu paljon sanoja ennen 2v, mutta sitten alkoi puhetta tulla hiljakseen. Keskimmäinen toki nosti tuota keskiarvoa, kun 1,5v iässä löpötteli pitkiä selviä lauseita kaikki äänteet oikein. Muutoin tuntuu, että Pekka on jotenkin fyysisesti ja henkisesti kasvanut ihan silmissä. Niillä on niin kivoja omia juttuja isompien kanssa ja Pekka tuntuu myös ite ymmärtävän ja keksivän jos vaikka mitä.



Uniasioihin on tullu pari juttua mieleen. Aaviksen kohdalla mietin, että kun Motti on niin liikunnallinen tyyppi, niin voi olla, että siksi on jotenkin vaikea rauhoittua eli liike jää lihaksiin tai niitä jopa särkee??

Allin kohdalla mietin, että yölliset huutokohtaukset voi olla myös ns. kauhukohtauksia. Kyllä niitä varmaan nyt jo voi olla. Meillä esikoisella oli 2v iässä ja ainakin yhden tutun lapsella 2v ja 4v iässä. Eli silloin ainakin vois ajatella, että on vaihe, joka antaa periksi ajan kanssa eikä sille oikein mitään voi tehdäkään muuta kuin koittaa jaksaa.



Ayapia mietin tänään, kun tuntuu, että itellä loppuu konstit jo tuon 6v kanssa, niin miten sitten myöhemmin.

Anoppia myös mietin. Hän kun hoiti kuopuksen kotona 3v asti. Sinä aikana (noin suunnilleen)

Esikoinen kävi lukion, rupes seurustelemaan, lähti armeijaan ja opiskelemaan.

Kakkonen meni lukioon, pääsi toisella yrittämällä yo:ksi ja lähti opiskelemaan.

Kolmonen meni yläasteelle. Porukan pahin murkku, joka tosin nyt aikuisenakin on varsinainen mielipideautomaatti.

Nelonen aloitti koulun.

Ja kuopus oli 0-3v. Anopilla oli kaikkien kanssa lisämaidot enemmän vähemmän käytössä, mutta kuopusta imetti lopulta 1,5v.

Ei oo tainnu tulla aika pitkäksi....



Itellä väsypäivä. Nukuin huonosti. Kerhokerta meni myös esikoisen takia vähän kurjasti, kun ei osannut oikein olla ihmisiksi. Iltapäivällä en oikein ois mitään jaksanu, mutta mies ei ollu hoksannu mun tekstarivihjettä, vaan toi varuiksi purkkihernekeittoa (ois tosi hyvin riittäny tälle porukalle ruuaksi...). Joten tein sitten perunoita ja jauhelihamureketta. Laitoin vielä pohjalle herne-maissi-porkkanapussin ja kerrankin tuli varsin hyvää :) Tuo hirvenjauheliha on välillä niin kinkkistä, kun siinä ei juuri oo rasvaa, niin tuntuu, ettei siihen tahdo saada mitään makua, kun ei kovin paljon mausteitakaan arvaa käyttää.



Tiivii: meillä myös oli jotain hässäkkää silloin kun tämä talo ja tontti ostettiin, mutta se selvis lopulta suht helposti ja oli ihan paperihomma, joka vaan oli jäänyt aikanaan tekemättä. Vähän kauhulla oon seurannu noita pääöksiä ja aikatauluja jätevesihommista. Joka tapauksessa se tietää isoa rahanmenoa ja jonkinlaista pihan mylläystä jossain vaiheessa myös.



Saapa nähdä, miten nuo kerhohommat nyt menee, kun mies on sitä mieltä, että pojalla jää nyt kerhot väliin, kunnes oppii olemaan. Mutta sittenhän mä en itekään pääse ja pitääkö mun sitten kuitenkin kuskata naapuruston lapset, kun ne ei muuten pääse :(



VOIMIA!



T@hti