Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö lapsia hankkineet ihmiset oikeasti ymmärrä..
18.01.2016 |
.. että minulle aikuiselle lapsettomalle naiselle ei kannata valittaa jatkuvasti, miten vaikeaa ja uuvuttavaa oma lapsiperheen arki on? Ärsyttää suunnattomasti käydä ystävättärillä kahvittelemassa (heillä ei aikaa lähteä esim. kahvilaan) kun keskustelunaiheena on jatkuvasti vain omat lapset ja niiden tekemiset ja ongelmat. Ja sitten aina välissä jaksetaan ihmetellä, miksen minä tee lapsia.. Ihanista älykkäistä ystävistäni on harmittavan usein kuoriutunut perheen perustamisen jälkeen valittavia mammaihmisiä. Miksi ennen pystyimme puhumaan vaikka poliiikasta tai maailman tapahtumista taikka vain oman asuinalueemme tilanteista, mutta nyt niitä maksimissaan sivutaan. Ja tällöinkin aina pystytään vetämään jokin aasinsilta lapsiin ja perhe-elämään. Miten on niin rankkaa. Milloinkas sinä ja ******* hankitte lapsia? Joko olet raskaana?
Kommentit (22)
Lapseton on itsekkäämpi ihminen koska voi olla. Vanhempana ei voi olla enää ja perhe-elama on ruuhkavuosina haastavaa. Kun lapset kasvaa, ystävillasi on taas aikaa puhua politiikasta mutta mikä parasta heillä on oma perhe rikastuttamassa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia en ole enää läheisissä väleissä lapsiperhearkea elävien kavereideni kanssa. :/ Plus ne vierailut heidän luonaan, siinä oli omatkin hermot jo riekaleina siitä taaperon seikkailuista ja joka paikan kähmimisestä. Sen ainoan sekunnin kun jätti katsomatta perään niin oli jo kiskaistu baarijakkarat kumoon ja itkettiin naama punaisena.
Vierailija kirjoitti:
Se on sun ystävien elämää nyt. Omituinen asenne sulla, jos et ole kiinnostunut heidän elämästään, niin miksi käyt kylässä?
Vastavuoroisuus? Miksi vain minun pitäisi olla kiinnostunut ystävän kuulumisista, miksei hänen kuulu olla kiinnostunut minun kuulumisistani? Täysin yksipuolisilla ystävyyssuhteilla on taipumus hiipua ja ennen pitkää loppua kokonaan.
ohis
Älä huoli muru, kyllä säkin vielä raskaaksi onnistut tulemaan! :)
Mä olen aina ihmetellyt näitä, koska itselläni ei ole yhtään (edes perheellistä) ystävää, jonka kanssa jauhettaisiin vain lapsijuttuja. Ihan kaikesta jutellaan, niin kuin ennenkin. Mutta sellaisiakin ihmisiä siis ilmeisesti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on kyllä totta ja on myönnettävä, että minä yksilapsisena vältän vierailuja joillain monilapsikavereilla. Se melu ja tohina, huh. Ja jotkut äidit luulee että heistä (heidän perheestä) tulee jotenkin maailman napa, kun on lapsia saatu. Esim.serkultani kun kysyy kuulumiset, hän ne kertoo, mutta ei kysy omiani!
Itsekään en kerennyt pikkulapsiaikana keskittyä omiin juttuihin, mutta kärsin siitä yllättävän paljon (vaikka toki tajusin että vaihe menee ohi) ja jätin lastenteon siihen yhteen.
Mutta ap, eikö sun kannattaisi hankkia samassa elämäntilanteessa olevia kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Se on sun ystävien elämää nyt. Omituinen asenne sulla, jos et ole kiinnostunut heidän elämästään, niin miksi käyt kylässä?
Mitä ihmettä? En minä ainakaan jaksa puhua ystävieni kanssa mistään arjen joutavista ysityiskohdista, joilla ei ole mitään yleistä merkitystä. Me keskustelemme yhteisistä kiinnostuksenkohteista kuten kirjallisuudesta, yhteiskunnasta, ihmissuhteista, ruoasta, tapahtumista, matkailusta... En osaa oikein kuvitella sellaista ystävyyttä, jossa jauhetaan vain, missä kohti kasvukäyrää Nasser-Viljami menee tai kenelle pomo nyt sanoi pahasti töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, eikö sun kannattaisi hankkia samassa elämäntilanteessa olevia kavereita?
Kolmikymppisenä helpommin sanottu kuin tehty. Neljä naista viidestä naisesta hankkii kuitenkin lapsia, joten jos haluaa pitää yllä normaaleja ihmissuhteita, ei voi vain olettaa, etteivät äiti-ihmiset osaa puhua muusta kuin lapsiperhe-elämänsä kauheudesta. Normaalit keskustelun säännöt pätevät myös heihin. -8
Miksi roikut lapsiperheellisien ystävien kanssa, jos on ärsyttävää kuunnella heidän "valitusta", toisin sanoen arkeaan?
Ajatteletko että omat ongelmasi/asiasi on tärkeämpiä?
"Mitäs läksit" -tyyppinen ajattelu on älytöntä; lapsiperheen aikuiset ei saa valittaa väsymystään, valkoisen sohvan hankkinut ei saa valittaa sen puhtaanapidon vaikeutta, koiran omistaja ei saa harmitella lähemistä lenkille sadeilmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikut lapsiperheellisien ystävien kanssa, jos on ärsyttävää kuunnella heidän "valitusta", toisin sanoen arkeaan?
Mielestäni aika oireellista, että nimenomaan lapsiperheiden arki on yhtä valitusta. Oma lapseton arkni on ainakin tosi mukavaa! Ei todellakaan tee mieli valittaa siitä, mitä olen itse elämääni kovalla vaivalla rakentanut. Jos minulla olisi koko ajan niin paljon marisemista kuin joillakin lapsia hankkineilla tutuillani, tuntisin kyllä tehneeni väärän valinnan. -8
Voi sua raukkaa..kyllä se siitä kun se mister oikea löytyy ja
LYÖTTE NE VIISAAMMAT PÄÄT YHTEEN!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla pari lapsellista ystävää on tosi kivoja, kun tapaan kahdestaan, mutta kun meitä on kolme, he puhuvat keskenään vain lapsistaan. Olenkin päättänyt lopettaa tapaamisen kolmen kesken, koska minusta on tuo on tosi epäkohteliasta.
Kahden kauppa kirjoitti:
Minulla pari lapsellista ystävää on tosi kivoja, kun tapaan kahdestaan, mutta kun meitä on kolme, he puhuvat keskenään vain lapsistaan. Olenkin päättänyt lopettaa tapaamisen kolmen kesken, koska minusta on tuo on tosi epäkohteliasta.
Kriittinen mammamassa ylittyy ja käynnistyy lapsifissio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisen elämän omaavat valittajaihmiset valittaa, ne on vaan valittaja henkisiä muutenkin. Ei kaikki perheelliset valita ja ei kaikki perheettömätkään ole valittamatta arjesta. Toki valintoja, valintoja mutta ei niilläkään valinnoilla kaikkea valitusta lopeteta silti.
Mistä 30+ nainen voi löytää lapsettomia uusia ystäviä? Ei ole itselle ainakaan löytynyt, ja ne harvat uudet tuttavuudet onkin sitten siirtyneet lapsileiriin parin vuoden kaveruuden jälkeen. Ei jaksaisi enää turhaan edes yrittää.
Toi on hankala homma, kun tiedän itsekin että mulla on jutut huonontuneet ratkaisevasti nyt kun oon enemmän kotona ja vähemmän työelämässä.
Aika paljon mun tarinat on vaan niitä ripulikakkajuttuja vaikka oikeesti haluaisin itsekin jutella jostain muusta. Usein yritän oikein pinnistellä, mutta ei tule mitään fiksua mieleen. Rakastan lapsiani mutta elämänpiirini on kyllä oikeesti kaventunut liikaa. Ja se pn ihan oma vikani, pitäisi olla aktiivisempi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ihmetellyt näitä, koska itselläni ei ole yhtään (edes perheellistä) ystävää, jonka kanssa jauhettaisiin vain lapsijuttuja. Ihan kaikesta jutellaan, niin kuin ennenkin. Mutta sellaisiakin ihmisiä siis ilmeisesti on.
Sama juttu, kyllä minä olen ollut politiikassakin mukana heti kun synnäriltä kynnelle kykenin, enkä todellakaan puhunut lapsista juurikaan, en vaikka niitä tuli kaksi kerrallaan. Yleensä muut kyseli, että mites nyt on mennyt kahden vauvan kanssa ym. kun syntyivätkin keskosina niin ei ollut itsestäänselvyys että menee kaikki hyvin. En mitenkään käsitä että mitä puhumista niistä kersoista kaikki muka koko ajan keksii, ja varsinkin valittamista. En minä ainakaan ole valittanut ihmisille mitään, jopa läheinen siskoni kerran kun kaksoset oli muutaman vuoden vanhoja sanoi että hän on luullut että olen jaksanut todella hyvin, kun mainitsin kerran että olen ollut uupunut siitä asti kun odotin kaksosia, sanoi että kun en ole mitään koskaan valittanut, no mitä sitä valittamaan kun on terveet normaalit lapset, ei mun lapset koko ajan klähmi jotain tai kaatele tuoleja. Mun uupumus ei ole koskaan johtunut lastenhoidosta.
Toinen samanlainen ryhmä on koiraihmiset! Mistään muusta ei puhuta kuin koirista, agilitysta, tokosta ja muffen hassuista tempuista. Pari kaveria on suuttunut siitä, kun iltalenkillä ei voi tulla mun luo kahville koska en halua sitä hurttaa huusholliini.
Jos elämä on kurjaa eikä kapasiteetti muuhun riitä, kurjisteluahan ne jutut valitettavasti ovat! Output seuraa inputia.
Se on sun ystävien elämää nyt. Omituinen asenne sulla, jos et ole kiinnostunut heidän elämästään, niin miksi käyt kylässä?