Eivätkö lapsia hankkineet ihmiset oikeasti ymmärrä..
.. että minulle aikuiselle lapsettomalle naiselle ei kannata valittaa jatkuvasti, miten vaikeaa ja uuvuttavaa oma lapsiperheen arki on? Ärsyttää suunnattomasti käydä ystävättärillä kahvittelemassa (heillä ei aikaa lähteä esim. kahvilaan) kun keskustelunaiheena on jatkuvasti vain omat lapset ja niiden tekemiset ja ongelmat. Ja sitten aina välissä jaksetaan ihmetellä, miksen minä tee lapsia.. Ihanista älykkäistä ystävistäni on harmittavan usein kuoriutunut perheen perustamisen jälkeen valittavia mammaihmisiä. Miksi ennen pystyimme puhumaan vaikka poliiikasta tai maailman tapahtumista taikka vain oman asuinalueemme tilanteista, mutta nyt niitä maksimissaan sivutaan. Ja tällöinkin aina pystytään vetämään jokin aasinsilta lapsiin ja perhe-elämään. Miten on niin rankkaa. Milloinkas sinä ja ******* hankitte lapsia? Joko olet raskaana?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Toi on hankala homma, kun tiedän itsekin että mulla on jutut huonontuneet ratkaisevasti nyt kun oon enemmän kotona ja vähemmän työelämässä.
Aika paljon mun tarinat on vaan niitä ripulikakkajuttuja vaikka oikeesti haluaisin itsekin jutella jostain muusta. Usein yritän oikein pinnistellä, mutta ei tule mitään fiksua mieleen. Rakastan lapsiani mutta elämänpiirini on kyllä oikeesti kaventunut liikaa. Ja se pn ihan oma vikani, pitäisi olla aktiivisempi.
Oon ehkä huomannut itsessäni vähän samaa. Suhtaudun itseeni kuitenkin armeliaasti, tää vauva on nyt vain niin suuri osa mun elämästä. Kyllähän armeijassa olevatkin puhuu oikeastaan vain inttijuttuja: keskeinen osa senhetkistä elämää ja täyttää pään aika tehokkaasti.
Ja suurimmalla osalla mun kavereista on itselläkin lapsia tai tulossa ainakin.
Joku tuossa jo kirjoittikin, että kolmekymppisen naisen on aika hankala löytää lapsettomia naisia kavereikseen. Itse olen ratkaissut tämän viettämällä aikaani miespuolisteni kavereiden kanssa. Perheellisetkään miehet eivät kauheasti kakkavaippajuttuja kertoile.