Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten n.+10v lapsenne reagoineet muuttoon toiseen kaupunkiin?
16.01.2016 |
Kertokaa minkälaista draamaa oli vaihtaa asuinkuntaa? Meillä olisi edessä muutto pikkukaupungista isoon kaupunkiin. Kaverit ja isovanhemmat jäisivät 250km päähän... Hirvittää mitä tuleman pitää :( Toinen lapsi suhtautuu muuttoon innokkaasti, toinen ei haluaisi missään nimessä muuttaa. Harkitsin jo jos ei-innokas jäisi isovanhemmille ja olisi viikonloput uudessa kodissa. Sitten kesän jälkeen tulisi perässä ja aloittaisi sitten vasta koulun...
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Itse lapsena suhtauduin muuttoon TOSI huonosti. Siksi olen päättänyt että meidän perhe ei muuta niin kauan kuin lapsilla on koulut kesken.
Muistatko vastustitko alunperinkin muuttoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muuttaisin lasten kanssa (ala- ja yläkoululainen) vain äärimmäisessä pakossa. Se mahdollisuus että eivät sopeudu ja saa kavereita on niin hirveä että en ottaisi riskiä.Muutolla voi olla todella pitkäaikaiset vaikutukset varsinkin herkempään lapseen
Vierailija kirjoitti:
Itse muuttaisin lasten kanssa (ala- ja yläkoululainen) vain äärimmäisessä pakossa. Se mahdollisuus että eivät sopeudu ja saa kavereita on niin hirveä että en ottaisi riskiä.Muutolla voi olla todella pitkäaikaiset vaikutukset varsinkin herkempään lapseen
Itse taas jotenkin ajattelen, et viimeistään nyt kun yläasteeseen on vielä vuosi pari. Ehtisivät luomaan kaverisuhteita. Uudessa kaupungissa on lukioita, AMK ja yo. Nykyisessä asuinkunnassamme ei mitään näistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mieheni oli lapsi, heidän perhe muutti suunnilleen kerran vuodessa. Ja aina lapsi kärsi siitä että oli luokallaan uusi ja outo.
Kun muutimme yhteen joulukuun alussa, yli kymmenen vuotta sitten, miehen lapset jatkoivat miehen kuljetusjärjestelyin entisissä kouluissaan lukukauden loppuun asti. Mun eskari-ikäinen pääsi tai päätyi mummon hoitoon, kun tuolloin ei vielä ollut eskaripakkoa.
Seuraavassa muutossa isot pojat olivat jo omillaan, eskari-ikäinen oli menossa yläkouluun, no yläkoulu vaihtoi paikkakuntaa. Ja 5-vuotiaalle yhteiselle lapsemmelle haettiin päivähoitopaikka uudelta paikkakunnalta.
Nyt olemme taas muuttotilanteessa, mutta emme pysty repimään tuota aiemmin mainittua päivähoitoikäistä hänelle mieluisasta yläkoulusta vaan minä jatkan vaeltamista "kotipaikkakunnan" ja "työpaikkakunnan" välillä. Tämä viimeinen ratkaisumme ei ole pelkästään lapsen pilllin mukaan tanssimista, mukaan on tullut myös tylsä realismi siitä, että vakituinen työpaikka ei enää nykyään välttämättä ole pitkäaikainen ja koko perheen muuttokuormaa ei ehkä kannata pakata epävarman tulevaisuuden takia.
Anyway - lapset ovat pieniä ihmisiä, eivätkä he muuta yhtä helposti kuin huonekalut
Alue: Aihe vapaa
Itse lapsena suhtauduin muuttoon TOSI huonosti. Siksi olen päättänyt että meidän perhe ei muuta niin kauan kuin lapsilla on koulut kesken.